Niin veljet:

Mitenkäs se naisväki on suhtautunut harrastukseenne, siitä aiheutuviin välttämättömiin kuluihin sekä siihen käytettyyn aikaan ?

Ovatko nämä tuttuja lausahduksia:
- ..ja taasko sä olet menossa ?
- Ei sieltä kuitenkaan mitään tule.
- ..meillä on sit sauna valmiina puolen tunnin päästä..
- 10e tuollaisesta pienestä puupalasesta, oletko hullu ?!
- siellähän sataa.
- ei  muka ollut rahaa lastenvaatteisiin, mutta uistimiin kyllä näyttää aina riittävän !
- meinasit sitten yksin grillata yöllä, vai ?
- jne, jne, jne.

Niin että minkäslainen tilanne muilla kala- ja saamamiehillä on ? Ovatko vaimot ja tyttöystävät innolla mukana kalassa vai ovatko vastahankaan.

Oma kultani tulee mielihyvin kanssani veneeseen, kun ollaan kahdestaan möökillä ja onkin ollut luottosoutajani uistellessani. Sitten kun ollaan koko perhe mökillä(2 lasta meidän lisäksemme), niin on silloin tällöin kuultu joitain valittuja kommentteja hiipiessäni venerantaa kohti...

Samaten jos olen illalla menossa jonnekin pääkaupunkiseudun rannoille  heittelemään, niin välillä on kannustusta puuttunut, heh.

Noh, itse olen kyllä melkoinen fanaatikko ja kalastaisin joka päivä jos se suinkin olisi mahdollista ja ymmärrän, että rouvalla silloin tällöin pinna meinaa katketa.

Minkälainen tilanne on muilla veljillä ja miksei sisarilla. Mahtaako joukosta löytyä hurjia kalanaisia ?

Kävi tuossa hiljan hupaisa juttu, kun olin erään sillan vieressä kalassa ja viskoin Minnowta kaislikkoon haukien toivossa. Noh, haukihan se sieltä tulikin, mutta säälittävän pieni 20cm tumppi. Päätin jättää sen uiskentelemaan siihen rantaveteen koukku huulessaan josko vaikka joku isompi siitä kiinnostuisi..

Niinhän siinä sitten kävi, että meinasin saada sydänkohtauksen, kun n. metrin päässä jaloistani syöksyi suorastaan "Kursk- luokan" kokoinen krokotiili pikkuhaukeni kimppuun. Pituutta tällä hyökkäävällä pedolla oli n.metrin verran, eli paino on ollut siinä 7-10kg:n välissä riippuen mahansa koosta. Kala kävi kiinni täkyparkani kylkeen kuin tappajahai konsanaan ja ravisteli saalistaan todella hurjan näköisesti sivulta sivulle.

Tässä kohtaa päätin laittaa jarrun todella löysälle ja antaa mörön mennä kaislikkoon nielemään saaliinsa. Odotin ilmeisesti liian vähän aikaa, sillä kun aloin pumppaamaan saalista itseäni kohti huomasin parin metrin päässä, että se mörkö ei ollutkaan vielä niellyt pikkuhaukeani vaan taisteli kaikin voimin vetoani vastaan hampaat edelleen vain pikkukalan kyljessä kiinni.

Tämän huomatessani aloin hamuamaan pitkävartista haavia käteeni ja kun olin juuri saamaisillani tämän mörön haaviin, niin se ilmeisesti haistoi viime hetkessä palaneen käryä, avasi suunsa( mitkä hampaat!!)päästi irti saalistaan ja mennä polskahti karkuun.

Tässä vaiheessa päästin täysin tuhotun täkyni irti koukusta ja heitin raadon veteen. Hetken päästä, kun heittelin toiselle puolelle kuulin pienen mulahduksen vierestäni ja täkyni oli kadonnut.

Oli todellista Avaraa Luontoa aivan silmieni edessä ja harvoin olen kalassa pelästynyt noin pahasti, kuin tällä kerralla. On se luupää vaan melkoinen peto..  

ai niin, paikkanahan oli siis Jämsän Patalahti 3 viikkoa sitten ja kyseessä se pieni silta, jonka yli ajetaan Himos-centeriin.

Muilla vastaavia köydenvetokisoja ?

Siis tilanne, kun saavutte takaisin kalareissulta tyhjin käsin ja saamamies kuittaa satamassa.

Itselleni ja kaverille osui tällainen herkkupala viime viikonloppuna, kun kannettiin tavaroita veneestä pois ja kassi paistoi tyhjyyttään, niin sataman penkillä istuskeli savuketta poltteleva kalamies, joka kysyi että tulikos mitään.
Sanoimme että eipä tullut tällä kertaa, jolloin hän vilkaisi "ohimennen" omaan, kaloja täynnä olevaan ämpäriinsä ja totesi: "kyllä niitä siellä näytti olevan".

Aika lannistava repliikki. Onko muilla yhtä mukavia muistoja ?