Juu tosiaan. Eilen sitä oltiin merellä haukea huijaamassa moottovoimilla. Luupäitä oli veneen paremmalle puolelle kiikutettukin jo muutamia kunnes Abuni alkoi kiljua aivan tajuttomana. Tällöin minulla ei vielä ollut haisuakaan mitä oli tapahtunut. Ja tilanne senkun muuttui mystisemmäksi. Hetkessä Catanani oli taipunut lähes 180 astetta kunnes se suostui antautumaan ja räjähti kolmeen osaan. Tai itseasiassa kahteen, jos käärkipalaa ei hyväksytä. Tilanne oli aivan järjetön kelani ja 40 senttiä vavasta seisoi tukevasti vapatelineessä ja kaksi onnetonta keppiä sojotti vedessä kohti pilveä. Toisen palan onnistuimme pelastamaan (kahvan puoleinen), mutta toinen kerkesi vajoamaan syvyyksiin. Vasta tässä vaiheessa oli hieman aikaa kelata tapahtunutta. Jostain kumman syystä sen päivän ottivieheen menetys raapi syvemmältä kuin edessä pirstaleina lojuva vavan jäännös. Mahdollisesti siksi, että vavalla oli takuuta vielä n. 34 kk jäljellä. Tilanne osasi olla kiusaantunut. Luojan kiitos vapa oli telineessä ja näin ollen kela säästyi. Yhden puikkarin jälkeen palasimme rantaan, jossa odotti varsin mukava yllätys: Venettä hinatessa trailerille huomasin, että potkurista riippuu n. metrin pitkä fl -tapsi jonka päässä vaapppu kaikkine osineen. Nyt olo oli jo selvästi helpottuneempi. Varsinkin kun isäni oli kokoa ajan painottanut ettei olisi mitään mahdollisuutta, että viehe olisi enää tallella. Hetken tarkastellessani tilannetta huomasin, että siima oli pyörinyt arviolta 20 - 30 kertaan potkurin ympäri ennen katkeamista. Ja kun vaapun koukuista löytyi vielä rehua oli tilanne harvinaisen selvä: Viehe oli kokenut kovan luokan pohjakosketuksen eikä ollut irronnut ennen kuin siima oli pyörinyt potkurin ympärille. Loppujen lopuksi vapa ja siima olivat katkenneet samalla tai ainakin lähes samalla hetkellä. Jäätävän kylmä totuus on, että siimani, Fireline 0,25 smoke oli ollut vapaa kestävämpää kamaa. Ja näin ollen myös luotto siihen sai hiukan tuulta alleen. Nyt on tästäkin sitten (toivottovasti) opittu jotain?

Eli tänne vaan kaikki säyne-ennätykset. Mainitkaa viestissänne vaikka viehe, paikka, vuodenaika ja tietysti kalan koko.

http://www.mtv3.fi/matkailu/matkailu2003/kotimaa/kalastusjaveneily.shtml/170302?kalastusuutiset

Mitä mieltä? Minun mielipiteeni on, että olisi saanut jättää sen rauhaan, kun oli ilmeisesti vielä kutemattakin. Eikä sitten mitään "se olisi voinut syödä jonkun taimenen" -keskustelua. Siitä voi keskustella jossain muualla jos välttämättä tahtoo. Lehdessä oli vielä kuvakin tästä kyseisestä fisusta. Hirmusen reijän oli jätkä ainakin hauen kylkeen saanut. Mutta... Mielipiteitä.

Tuli eilen taas vietettyä tovi kalastusvälineihin lisäystä hankittaessa ja koriini vihdoin sujahti tämä kuuluisa aito Calico Cat. Kysyisinkin nyt, oletteko saaneet sillä ahvenia ilman esimerkiksi itse solmittua villalankatupsua tai mitään? Tietysti se on hyvinkin mahdollista, mutta kannattanisiko sellainen kuitenkin sitoa? Minkälaisella uitolla olette onnistuneet? Ihan tavallisella vaihtelevalla nopeudellako? Mitä muuta olette tällä saaneet kuin haukea ja ahventa? KIITÄN TAAS ETUKÄTEEN HIRMUISEN KAARIHEITON VERRAN!

P.S. Tämä minun on muuten väritykseltänsä valko-oranssi-musta ja kooltansa melko pieni (ehkä numeroa 2 ta 3).

Eli:
1. Kumpi olisi parempi valinta meritaimenen heittokalastukseen, monofiili- vai punottusiima?
2. Minkä luokan kela ja minkä pituinen vapa olisivat järkiostoksia?
3. Ja vielä muutama hyväksi todettu ottipeli ottiväreineen.

Kiitän...

Jepulis eli mitä sanontoja te käytätte eninten? Toivottovasti ei ole ihan kaikki sentään päässeet unohtumaan. Ovathan ne todellinen aarre puhuttavassa kielessä. Itte en just nyt muista muita kun "ulkonäkö voi pettää" ja "luulet vaan". Luultavasti tulee mieleen lisää kunhan tänne tulee vastauksia. "Vastatkaa, tai ladan moottorin reikiä tukkivaksi puruksi muututte". Heh heh... No joo.

Niin elikkä mistä olisi mahdollisuuksia (hyvät) päästä väsyttelemään oikein isoa abborea (800-1500g)? Sais olla mieluusti Tampereen alapuolella.

 Olen todella kiitollinen jokaisesta antamastanne vinkistä ja neuvosta!

Eli mitkä ovat Etelä-Suomen säyne- ja toutain rikkaimmat järvet? Löytyykös esimerkiksi Espoosta hyviä vesiä kyseisten kalojen narraamiseen? Myös muut järvet aina Tampereelle asti käyvät.

Niin eli mikä olisi se kala, jota kaikkein eniten haluaisit päästä väsyttelemään? Saa olla vaikka tyynen meren trooppinen 200kg painavaksi kasvava "hirmulisko" tai sitten ihan vain vaikka kunnon kotimainen luonnon taimentintti. Päästäkää sisäinen "Erä-Jormanne" valloilleen. Itseni unelmissa kummittelevat vähän eksoottisimmista kaloista partahai ja tiikeritetra ja Suomen rakkaista vesistä kun sais nousemaan meri- ja purotaimenen lisäksi kunnon kuhagörilään ja +3kg toutaimen  niin mitä tältä elämältä enään vaadittais. Niin ja 50kg monnia pitäis päästä kuoppaamaan paatin puolelle ehdottomasti.

Niin elikkä olettekos saaneet streamereilla apolloja? Minkä värisisiin/kokoisiin streamereihin ahvenet yleensä ottavat, JOS ottavat?

                 
 "ASIASTA TIETÄMÄTÖN"

edit. tarkennusta otsikkoon

Eli minkäkokoiset:
a) siimapaksuudet
b) solmuvälit sais kuhaverkois olla?
Entäs millasista paikista sitä kuhaa kannattais kesäsin hakea? ?!?