Sen verran täytyy vielä sanoa, että mastonin maalien kanssa kannattaa käyttää mastonin spray lakkaa. Itse olen lakannut ihan seuraavana päivänä ja maali ei ole levinnyt. Ekat kerrokset kannattaa tehdä isolla välillä ja kevyesti. Lopuksi voi laittaa reilummin lakkaa, jotta pinnasta tulee sileä.

Joku taisi sanoa, että pinnasta kannattaa jättää vähän karkea. Itse olen eri mieltä, ja ainakin omissa vaapuissani olen todennut, että sielälle pinnalle tulee parempaa jälkeä. Spraylla maalattaessa ei kannata pyrkiä täydellisyyteen, sillä väkisinkin tuppaa tulemaan pieniä virheitä, kuten kuplia ym esim pohjamaaliin..

Ihan nättejä, mutta uskoppa että nälkä kasvaa syödessä   Kohta alkaa harmittamaan, kun kaverilla on hienompi viimeistely. Tulee fiilis, että "osaan se kyllä minäkin" ja kohta juostaan setelituppo kourassa kohti varustekauppaa

Niinhän siinä tuppaa käymään. Olen itse yrittänyt panostaa vaappujen uintiin ja olen huomannut siinä ohessa, että ns "perusväritykset" on niitä kalastavimpia. Kalaa on tullut omatekeleillä enemmän, kun olen ikinä uskaltanut edes toivoa. Hauki, ahven ja turpa on ne saaliskalat, joita omilla vaapuilla pyrin narraamaan. On jäänyt rapalat ym taakse, koska ne eivät vaan toimi ainakaan minulla.

Kaikki alkoi muuten siitä, kun tein kaverin isän puupajalla haavasta vaapun, johon tein jäätelöpaketista uintilevyn ja väritin sen tussilla. Täytyihän sitä kokeilla ja ensimmäisellä heitolla otti hauki. Se jäi ainoaksi heitoksi, koska säntäsin heti kotiin juhlimaan saavutustani. Vielä illalla isän ja veljen kanssa kun kävimme kalalla, niin minä nappasin kyseisellä vaapulla kaksi komeeta haukea toisin kuin veli ja isä, jotka jäivät nollille.

Ei sillä ulkonäöllä ole niin väliä, kunhan vain kalaa tulee niin, että kädet tutisee. Ei siinä jutakassa mitään kynäruiskuja enään tarvita.

"joskus pikkupoikana teit tämmösen puukännykän, melkeen itku pääsee ku kattoo" 

Ei hyvänen aika että repesin!

Saisikohan siihen jonkun rajan, että vain esim kolme tai yksi +/- merkintää samalle kaverille. Sittenhän ketään ei voisi antaa esim 300 miinusta.

Kyllähän makkara ja nakit toimii kalastuksessa. Kerran kaverin isä laittoi talvella iskukoukkuun kokanisen nakin! Muutaman viikon päästä samainen nakki oli vieläkin sielä, mutta vain aika "homeessa"

Niin ja aiheeseen. Punkalaitumenjoen turville maistuu makkara ja nakki ihan hyvin. Tosin yleensä juusto tai taikina on se yleisempi valinta. Haukea en usko makkaralla tulevan. Mutta, mutta vastaan kysymykseen, että kyllä sillä makkaralla kalaa tulee, varsinkin särkikalaa!

Itse en oikein ikinä ole antanut luottoa kyseiselle uistimelle, mutta nykyään se on jo aika useinkin siiman päässä. Vähän joka kokoa tuppaa löytymään pakista ja ainakin se suurin on jo armoton pökäle. "Keskikokoinen" on pelittänyt parhaitten sellaisena koko keltaisena, jossa mustat raidat. Koko väri on ottipeli täälläpäin, niin jigeissä, vaapuissa kuin minnow spooneissakin. Joskus rovaniemeltä bongasin tuommoisen erikoisvärisen spoonin, jolla hintaa vain 1€. Uistimen väri oli kokonaan violetti. On kyllä komea uistin ja vielä aito rapala.

Niin ja yhden niksinkin olen keksinyt, joka todella kiinnittää kalojen huomion. Pujoita sellainen 5cm pituinen jigi minnow spoonin koukusta läpi niin, että 5cm jigiä jää lepattamaan perään noin 4cm. Sitten laitat sen suht suoraan ja katsot uintia. Se on kielämättä todella ottavan näköista, vaikka itse sanonkin. Jigim väri saa olla mieluiten hieman erivärinen, kuin itse uistin. Helppo niksi, mutta toimii.

Täällä olisi kuvat Bigmouthista: http://www.nilsmaster.fi/fi/nilsmaster/bigmouth.htm

Itse omistan juuri tuon kuvan värin. Siiman päässä kyseinen uistin on käynyt muutaman kerran, mutta kalaa ei ole antanut. Täytyypi muuten kokeilla seuraavalla reissulla, jos vaikka jokunen hauki tulisi.. Uintisyvyyskin näytti ainakin äkkiseltään, kun tuota sivua kurkkasin, niin vaivainen metri. Sittenhän sen sopii hyvin punkalaitumenjoelle ja sen koskiin.

Sanotaan näin, että avokela.

Itse tosin aloitin koko homman umpikelalla, joka taisi muuten olla abun 170 ja silloin kaverin kanssa manattiin kaikki avokelat. Naurettiin, että niillä tulee vaan sotkuja ym. Sitten kun oli jo vähän kalastuskokemusta takana, niin kokeiltiin avokelaa. Muutamia kymmeniä heittoja, niin koko homma oli hallinnassa. Tänäpäivänä nauretaan vieläkin sille, että joskus kalastettiin sellasilla armottomilla munakeloilla. Nykyään en enään umpikeloihin ole koskenut, mutta kyllä abuni on vielä tallella.

Jos sanotaan, että nykyajan umpikelat ovat söhlöjä, niin se on aivan totta. Itsekkin olen kalastanut esim daiwa goldcast kelalalla ja veli silvercast kelalla. Molemmat täysin susia. Tällä hetkellä toinen veljeni omistaa stormin umpikelasetin, joka maksoi jotain 19€. Se on kestänyt ihmeen hyvin ja heitotkin kantavat pitkälle ja ja rällä toimii kuin unelma! Siimat siihen on vaihdettu ym ja käytössä ollut yli vuoden. Silti se vain toimii. Niin ja sitten kun mennään nykyajan avokelasetteihin, niin ei nekään nyt mitään kummosia ole. Vapa on joku ihmeen ylijäykkä vetouistelutikku ja kelassa 0.0010mm siimaa kuusmiljoonaa metriä! Millä alottelialla kestää tuommoinen siima, kun se on vielä jossain varastoissa lojunut kaksi vuotta, eihän semmonen kestä ees pohatärppiä, ei edes kenelläkään "proolla". Niin ja yleensä sotkuja tulee senkin takia, koska siimaa on yksinkertaisesti kelalla liikaa. Sitten kun se on vielä haperaa ja ohutta niin aijai!

Niinpä suosittelen panostamaan laatuun heti alussa. Kannattaa itse koota se setti, sillä olen monen kaverin kanssa ollut kalassa, joilla on ollut tuommoinen "valmissetti" ja se on silkkaa kärsimysta katsella, kuinka ne siima sekoaa, kelat poksahtelee ja heitot ei kanna.. Ei se 100€ ole paha hinta aloittaa kunnolla hyvä harrastus. Videnkympin kela ja viidenkympin vapa ja siihen päälle jotku rapalan 0,30mm siimat, niin johan alkaa homma sujuun. Ei ainakaan ole välineistä kiinni, jos homma ei toimi. Niin ja.....harjoittelu tekee MESTARIN!

EDIT: Tuo viidenkympin vapa ja viidenkympin kela oli ihan vain heitto. Mielestäni noilla hinnoilla saa jo ihan huippukamaa, ainakin shimanolta, miksei abultakin. Abun ul-setin omistan ja se maksoi keloineen vapoineen 50€ ja on kova setti. Kyllähän ihan muutamalla kympilläkin voi saada hyvän vavan, kunhan näkee vain vähän vaivaa. Minun mielestäni heittokalastuksessa kannattaa pikkusen enemmän panostaa kelaan, vaikka vapakin on tärkeä.

Olen katsellut erillaisia myynti-ilmoitksia ym, joissa myydään pentin uistimia. Vaaput ovat olleet ihan ottavan näköisiä, mutta hinta on ollut karmea. Varmaan 40€ sellaseta pienestä uistimesta. Voi jumantsuikkelis!!

Niinpä kysyn, että miksi ne ovat niin kalliita? Mistä voin tunnistaa pentin uistimen? Milloin niitä on valmistettu? Sen verran tiedän, että ne on jotain lohi/taimen pulikoita ja niiden tekijä on legenda kaveri.

EDIT: Senkin takia minua pentin uistin nyt kiinnostaa, sillä löysin isäni "lapsuudenkodista" yhden suht samannäköisen vaapun ja jos se olisi aito pena, niin siitä voisi saada hyvän hinnan.

Vastasin tähän kyllä. Tänä vuonna en ole yhtään haukea tappanut, en edes ruokakalaksi. Haukia on tullut mukavasti, mutta silti en tapa niitä. Kerran kolkkasin kaverini hauen ja perkaisin sen(hän ei itse osaa), koska hänen perheensä on hulluna haukiin

Syyni ovat oikeastaan 100% samat kuin kaivolla.

Ihan vaan tiedoxi ettei joessamme, alueella jossa kalastan ole taimenia kuin luonnonkantaa, eli ei siis mitään pullamössö kirjolohia. Joten otan kyllä yhä edelleen syötäväksi ne hauet ja laitan mielummin takaisin ne taimenet.

Olen täysin samaa mieltä kanssasi, että hauetkin on hyvää ruokaa. Niin ja en minä tuota viestiäni sinulle tarkoittanut, vaan yleisesti kun katselin esim haspelin viestiä.

On se sitten hienoo kalastaa jotain istutettuja taimenia tai kirjolohia, mutta sitten kun iskee uistimeen hauki, niin alkaa nolottaa ja paskotaan se hauki ja heitetään ties mihin roskikseen! Mutta se hauki on luonnonkala, mutta esim pullamössö kirjolohi ei ole. Kyllä itse ainakin olen ylpeämpi siitä, kun saan kilosen turvan, joka on elänyt koko ikänsä sielä joessa, kun taas saan jonkun istutetun kirjolohen jostain paikasta, jonne lupakin maksaa 10e! Mielestän,i ainakin perhokalastuksessa on koko laji aivan liikaa keskitetty pelkkien "jalokalojen" ympärille. Omat perhoreissut suuntautuu melkein 90% paikoille, jossa jalokalaa ei ole. Silti kutsun itseäni perhokalastajaksi, vaikken kalastakkaan jalokaloja. Sitten vielä kuvitellaan, että tämmöset roskakalat, kuten turpa nappaa vaikka pelkkää koukkuun, kun se on roskakala, mutta asia ei ole niin. Turvan perhokalastus on todella haastavaa, vielä haastavampaa, kuin niiden kirjolohien

Niin ja tämä on vain MINUN mielipide!

sytkäri mukaan ja lämmität sillä välillä vaparenkaita..

Täytyy sitten olla aika tarkka poika, ettei siima katkea.

http://www.kalassa.net/keskustelut/index.php?topic=12480.0

Toi aihe kannattaa katsoa.

Pete sanoi, että jäykkä vapa, kun taas tomir sanoi, että löysä vapa. Itse suosin melko jäykkiä vapoja, sillä kalan saa tartutettua helpommin ja vastaisku on helpompi tehdä. Tosin kukin kalastakoon millä tykkää

Voisko joku laittaa ohjeet ahven tai särki perhoon?

Sido nyt ihmeessä perho nimeltään särkipallo! Se on yksinkertrainen sitoa ja sillä on tullut mahdottoman paljon särkiä, ahvenia ja turpia. Erä lehdestä oon sen bongannut ja lisäksi perhorasiassa se oli muistaakseni kehitysperhona, mutta sieltä sitä ei jaksa etsiä

Tuossa ohjeet, joten olen sen itse sitonut:

Lanka:musta
Koukku:uppiskoukku koossa 10
Pää: Kultainen kuulapää
Perä:kaksi semmosta flashbou suikaletta
Runko:Noin 2/3 punasta dubbinkia ja sitten vielä kaulukseski 1/3 mustaa duppinkia

Lisäksi sidotaan tuohon punasen ja musta dubbingin väliin kaksi suikaletta flashbouta. Niin ja perhoa voi myös painottaa tai ainakin itse olen kiinnittänyt kuulapää painotuslangalla tai mikälie oikealta nimeltään. Flashbout ei saa olla kovin pitkät, ehkä jotain 2-4cm. Rungon pitään luonnollisesi ohentua päähän päin.