Keskiviikkona kesken päivän koulusta pois ja jakkara selkään ja kohti Kuoringaa ku keli kohillaan. Tuli tuo kaiku hankittua ja sillä pelatessa meni aika. Kokinniemellä pyörittiin eikä kaloja näkynyt. Lopussa vasta 25m vedellä parvea näkyi ja heti kun tasari pohjassa niin 50g kalan anto ja sit loppu. Ehkä taktiikka väärä kun noviisi noissa kaiku hommissa.
Tänään sitten kaverin kanssa Viinijärven tummalla puolella tuolla Sotkumassa kaikua taasen testailemassa. Kaiku palstoja lukeneena sitten yhdellä reijällä banaani näkyi pohjassa ja tulikin melkein heti kunnon tukistus ei pysynyt, mutta heräsipä ainakin. Siinä sitten morriakin välillä kokeilin ilman tulosta kuitenkin. Sitten 10min kuluttua rupesin kelaamaan ässä tasuria ylöspäin ja kaiku piirti ison banaanin taas pohjaan ja sehän nousikin tasurin perässä! No sitten muistelin tuota isojen aabojen härnäystä ja täryytin täryytin hyvin pienin liikkein ässää kunnes lopulta siima nousikin ylöspäin, no hetki meni tajutessa että kalahan se täytyy välivedessä olla ja siitä rupesin nostamaan jotain tosi painavaa ehkä 30cm ylöspäin kunnes kala karkasi eli varmaan sylkäs ässän pihalle. No siitä sitten penkasta saatiin muutama ruokakala koko luokkaa 100-150g ja läjä pienempiä kunnes taas kalat hävisi ja alkoin geddojen ruoka-aika. Reissun saldo täysi kiinnostus tuohon kaiun kanssa pelehtimiseen, ruokakalat, läjä tirrejä ja pari haukea. Ei muuten nuo haukien tärpit näkyny kaiussa, ilmeisesti sen verran hanakoita jytkimään, toki jälkimmäinen näkyi pohjassa ku kaiun reikään laittoi ja sen jälkeen ku tasari vedessä sitä vietiinkin.

Kireitä!

Tänään Ecin paikoilla kaverin kanssa opettelemassa Kuoringan saloja ja selvennyksenä ettei jää epäselvää paikan suhteen kenellekkään niiin oltiin siellä Jup€:n aiemmin mainitseman ja piirtämän ympyrän sisällä olikohan se nyt Kokinniemen edustalla. Pientä siplua jäätiin yrittämään turhankin pitkäksi aikaa aina paikalleen toivoen, että sitä isompaa. Toimii näköjään Kuoringalla parhaiten tuo reikin nopea vaihtaminen kun heti nappassi jos oli tullakseen. Itse pyysin pääasiassa tasareilla ja kaveri pelkällä kevyellä morrilla. Päivän päätteeksi 3 parempaa kalaa ja reilu kymmenkunta tirriä. Hyvät autourat menee perille saakka ja perillä näkyi myös moottorikelkan ja luistimienkin jälkiä. Joten kuhinaa paikalla on ainakin aiemmin ollut. Selkäluodoilla oli porukkaa, oikealla uimarannasta oli porukkaa ja taka vasemmalla. Ensi kerralla ehkäpä vähän enemmän kairailua ja paikan vaihtamista. Välivesien ronkkimiseen kului ehkä turhankin paljon aikaa. Ihan mukavallehhan tuo Kuoringa tuntui. Pitänee se tulla vielä kokeilemaan talven mittaan jos ette nyt ihan kaikkea saa ongittua 

Tänään aamu (6:45-10:45) pisto tyynelle pyhikselle. Saldona limaa, limaa ja limaa ja sitten 1.5kg kuhadi kotiin viemisiksi. Pitänee lisää käydä kun tilausta kuharullille . Vaivan palkaksi saanee itsekkin herkutella. Onse ilta/yö vaan jotenkin parempi, kala pinnemmassa ym. Tosin ei ole tuota 3:00-5:00 väliä tainnu juuri koskaan oikeesti selvitä kalastaan.

Amatöörinä tuli ite viikko sitten tuolla selillä pyörähettyä saareilun ohessa. Saldona sopivasti kuhadia. Ehkä sunnuntaina kokeilee jos ei tuo ukkonen pauku.

Kirreitä!

Ohhoh, Jup€:lla on napannut kovin. Mihinkä purivat kalat, oliko lihassaan ja mahoissa kaloja? Mistä syvyydestä mitalliset tulivat? Höyskältä itelle yks +60 louhi tälle kaudelle.

Tämmönen ahven otti Ruunaalta aamuyöstä noin kello 3.00 uistellen, kala otti Rapala CD 7cm "muikku".



39-40cm, tanakassa kunnossa.

Ja sit viel C&R lahna.



Kiloinen ala evästä kiinni. Virta vedestä nappasi.

Itse olen kaksi ABU:n settiä ostanut elämäni aikana toisen ensimmäiseksi virveliksi (setillä hintaa sellaiset 35€), nykyään vapaa en itse käytä annoin sen eteenpäin, kela kuitenkin tallella vähän järeämmillä siimoilla 0,35mm (hauki kela), sitten toinen setti tuli ostettua (42€), jossa löysä 7 jalan vapa ja hyvä avokela, paranneltu versio ensimmäisestä kelastani. Jälkimmäiseen ainakin ollut tosi tyytyväinen. Mutta avokeloja en tarvitse nykyään muuhun kuin heittelyyn, uistelun hoitavat toistaiseksi 3 hyrräkelaa 6-7 jalan jäykkine vapoineen. Joskus tulevaisuudessa sitten heittelynkin ainakin isommilla koskilla/joilla hoitavat todennäköisesti hyrräkelat, merkistä en sitten vielä tiedä näkee sitten

Itsekkin tuli eilen 15.5.2008 käytyä toistamiseen Joensuun koskilla, vastoin edellistä reissua kala havaintoja paljon, mutta itsellä jäi yhteen todella äkäiseen tärppiin kalatapahtumat. No ehkä ensi kerralla sitten.

Itse hommasin kolme hyrräkelaa viime kaudella ja niissä on vielä viime vuoden siimat ja saavat ollakkin ainakin vielä ensivuoteen saakka. Siimapaksuutena käytän 0,40mm joka riittänee itselleni. Uistelen pääasiassa kuhaa, haukea ja taimenta.

Tosiaan tulee turhan kalliiksi vaihtaa siimat vuoden välein, no tietysti jos siimat näyttävät ja tuntuvat kuluneelta niin eikun uutta tilalle, mutta kun kyseisiin hyrriin mahtuu ks. siimaa 200-600m niin eiköhän siellä pohjalla sitä "uutta" käyttämätöntä siimaa ole.

Siimamerkkeinä tällä hetkellä Sufix XL Pro 0,40mm ja pienimmässä hyrässä oli ostaessa huuto.net:stä jo valmiiksi 0,35mm siimaa joka on kestänyt toistaiseksi hyvin. Sitten pakissa on rulla Strenin 0,40mm melkein 600m odottamassa. Sitäpä sitten ensi vaihdon yhteydessä kelalle.

Mitä olette mieltä kuoleeko kala papilla vai taintuuko se? Kun tässä on nyt ollut paljon puhetta kuinka kala tapetaan papilla? Mielestäni vasta veitsen/puukon terä suorittaa tämän mestauksen. Voin toki olla väärässäkin, mutta kunhan ääneen mietin.

Varmaankin riippuu siitä kuinka paljon mätetään, että siististi kova napautus silmien taakse jos toinenkin. Sitten taas voihan sitä mättää enemmänkin, jolloin kala kyllä kuolee.

Kerran ainakin airolla paukautin noin neli kiloisen hauen "hengiltä" muutamalla iskulla silmien taakse, mutta koukkujen irrotuksen jälkeen noin 5 minuutin päästä kala olikin kuin olikin taas elossa, no säikäyttihän se vähäsen. Näin ainakin vähän isommalla hauella. Kyllä se kala varmaan sitten vasta kuolee kun papituksen jälkeen kala verestetään, tämä aiheuttaa varmaan sen lopullisen menehtymisen.

 Mahdollinen pisto puukolla silmien taakse saattaisi olla tappavin, tiedä sitten. Muut paremmin tietävät jatkakoon.

Hyvin on kala purrut käyttäjillä Perca ja Kaivo, joten propsit siitä teille.

Ja itse asiaan.

15.4.2008 Taipaleenjoki/Heposelkä

Kävimme käyttäjän väiski kanssa kokeilemassa, jahka joen hauet tms. purisivat uistinta, mutta ei. Raahasimme veneen jäitä pitkin sulaan, josta sitten alkoi armoton kalastus sessio, sen kestettyä kello 12.00 tuonne iltaan kello 19.00 saakka. Yhden ainokaisen hauen noin 1kg rimpuiluun jäi reissun kalakontaktit, tämäkin irti lähellä venettä. Uitimme niin jigiä kuin vaappua ja kaikkea siltä väliltä, mutta ei ollut joen kala vielä ottihalukas, kalaa kyllä varmaankin on ja onhan sitä, mutta ei se vain purrut. Oli kyllä aiempien vuosien keväinen kokemus osoittanut jo sen, ettei mahtisaaliita ollut odotettavissakaan, jos edes tärppiäkään. Ei ollut vielä hauet kutemassa, tai ei ainakaan havaintoa siitä, johtunee varmaan siitä, että tulvamatalikot vielä jää peitteen alla.

Tulipahan tehtyä jo kauden toinen avovesi reissu, järvellä pystyisi vielä pilkkimään, mutta nyt kädet syyhyää avovesi kalastukseen. Ehkä se kala sitten vähän veden lämmetessä ja hauen kudun mennessä ohi alkaa vähän paremmin puremaan.



Tuosta sitä tultiin, vähän jo petti sulan reunalla, mutta "toinen jalka veneessä" taktiikalla mentiin ja näin selvisimme kuivin nahoin.



Keli oli aika synkkä aluksi, illan mittaa sitten muuttui aurinkoiseksi, mutta ei se kalaan tuloon tuntunut vaikuttavan mitenkään. Kuva on joen suulta, aika pitkälle järvelle on jo sulanut.

-Parka

Edit: käyttäjä nimi vaihdettu oikeaan.

Paras ruohikkouistin on itsellä ollut minnow spoon ja hyvänä toisena tulee sitten räsäsen ruohouistin, tosin eniten peliaikaa on tainnut Rapalan Minnow Spoon saada. Yleensä sillä saa mitä uittaakin. Ja väreistä en ala tässä selittämään, koska niitä on niin monia, toiset värit sopivat tummaan toiset kirkkaaseen veteen. Sitten tulevat nämä säät yms.

Yleensä aina pelkkä lukkoleikari, joten ei erillistä vaijeriperuketta. Tosin tuli tuossa viime kesänä vastaan, se että pitkä vaijeriperuke olisi ollut tarpeen, kun iso vesitorpeedo iski isoimpaan Rapalan Minnow Spooniin poikittain ja siima (0,35mm) monofiili sanoin naps. Sen jälkeen olen hauen heittelyn yhteydessä käyttänyt peruketta.

Eli siis en yleisesti käytä vaijeriperuketta, ainoastaan pientä (1-3cm) lukkoleikaria.

Eniten löytyy vaappuja, sitten sekalaisia määriä lusikoita ja lippoja, ja jonkin verran jigejä löytyy myös. Kolmea jälkimmäistä en osaa rajata mitä eniten, mutta kuitenkin vaappuja eniten.

Itse olen 18-vuotta täyttänyt. Aloitin kalastuksen tosissaan joku reilu 3 vuotta sitten, mielelläni olisin aloittanut aiemminkin, mutta ei minulle kukaan ole ollut tosissaan opettamassa kalastusta ennen tuota, siitä sitten itse harrastukseen koukkuun jääneenä ahminut tietoa kalastuksesta ja muusta eräilystä jokapaikasta. Pilkillä tulee käytyä jonkin verran, mutta tosiaan nuorempaa väkeä näkee mm. hupipilkillä todella vähän. Menee jäillä istuminen vanhempien kalastajien kanssa rutistessa, yleensä vähintään 40-vuotta täyttäneiden kanssa. Heidän asenteensa kalastusta kohtaan poikkeavat vielä hurjasti omiini, heille saalis ei ole todellakaan tärkeys järjestyksessä ensimmäisten joukossa. Heille tärkeintä on nähdä muiden, varsinkin nuorten innostusta kalastusta kohtaan. Puhuuvat vaan, että: "Ei ne kalat mitkä muut saa ole itseltä pois". Itse pyrin koko ajan poistamaan tuota saaliin tärkeyttä kalastuksesta. Tärkeintä on kuitenkin nauttia harrastuksesta ja sen tuomista eduista ja nauttia jakamisen ilosta, siitä kuinka onnistuu viemään jonkun ensikertalaisen kalaan ja näkevän hänen nauttivan siitä, vaikka saalista ei tulisikaan.

Pilkkikisoissa kiertelin pari vuotta, jotain menestystäkin tuli, mutta tuntuu siltä että se menestyminen on kaikille se tärkein juttu, ei osallistuminen. Itseni on vähän huono tästä mainita, koska itsekkin lopetin kisailun, mutta lopettamiseen liittyy paljon muutakin kun se että ei tulisi menestystä. Ei vain jotenkin jaksa enää kiinnostaa panostaa kilpapilkintään, jossa kalastus aika on rajallinen, kalastuspaine on kova ja kalastus tapahtuu suurimmalta osalta salassa, ei rennosti (saalista piilotellaan kaikin keinoin, tosin kuuluukin kilpailuhenkisyyteen). Tämä kilpailuhenkisyys siirtyy sitten hupipilkkiinkin, ainakin joilllakin.

Mielestäni vain hupipilkintä on Se juttu, josta minä pidän. Saa olla rauhassa, saalis ei ole se tärkein, eikä menestyminen verrattuna muiden saaliisiin. Kalastus ajat ei ole sidottuna mihinkään, toisin kuin kisoissa. Hupipilkintä ei sitten myöskään maksa oikeastaan mitään, muuta kuin bensa kulut jotka paikalle ajaessa tulevat pakostakin. Mutta eihän sitä tarvitse merta edemmäs kalaan lähteääkkään, jos esimerkiksi saalis ei ole se tärkein pointti kalastuksessa, vaan se, että siellä kalalla saa olla päivästä toiseen.

En halveksu kalastajia tai muita erä-ihmisiä, tietysti senkin takia koska itse harrastan kalastusta ja muuta eräilyä. Nämä harrastukset tunnutaan pidettävän salassa kaikin keinoin, vaikka en näe siinä mitään järkeä. Itse pyrin olemaan oma itseni mieluisan harrastuksen suhteen, vaikka toiset sitä halveksuivasitkin. Kaikki ei voi pitää toisista, ei. Todella hieno harrastus.

Nuoria pilkkijöitä, niinkuin nuoria kalastajia pitäisi saada vain jäämään koukkuun kalastukseen, opettakaa ja kertokaa nuorille (miksei vanhemmillekkin) kalastuksesta, jos vain sellainen mahdollisuus on. Itse pyrin neuvomaan nuoria parhaani mukaan, vaikka en esimerkiksi kilpapilkinnässä mikään esimerkkitapaus olekkaan. Siis pyrkikäämme saamaan nuoret tietokonepelien parista, hienon liikunnallisen kalastus harrastuksen pariin.


Parka