Saavuin karun Sääksjärven rantaan. Tiedostamattani loin järvelle samanlaisen katseen, kuin Clint Eastwood valmistautuessaan vetämään esiin Colttinsa Sergio Leonen spaghetti westerneisssä. Navakka kaakkoistuuli hyväili kalastus laukustani esiin pilkistävää jalovinapullon kaulaa.. Otin huikan. Silloin tiesin sen. Tänään olisi se päivä.
Työnsin veneen vesille. Veneen, jonka pohjalla olin jo niin usein saanut ihastella yli 10kg:n haukien karismaa. Karistin kuitenkin mielestäni menneiden muisteluun, sillä tänään siihen ei olisi varaa. Saavuin ensimmäiselle karikolle. Tarjosin hauille kuusamon 28g.eri värisiä räsäsiä - ei mitään. Edes ahvenet eivät kiinnostuneet itse maalatusta 4cm. Hornestista, joka kantoi nimeä "mäyrä".
Tilanne vaikutti pahalta. Toisin kuin Suomalaiset A-maa-jääkiekkovalmentajat tiukoisssa paikoissa, jotka vaativat ratkaisua, otin aikalisän:
Kohmeisin sormin kaivoin laukustani 6cm. "salakan värisen"Salmo Hornetin. Värjäsin tussilla vaapun selän mustemmaksi mitä tehtaan versio oli, näin sain lisättyä kontrastia menettämättä kuitenkaan luonnollisuutta tavoittelevaa kokonaisuutta.
Olin tehnyt ratkaisuni. Nyt minun oli vain testattava se käytännössä. Suuntasin nokan kohti toista karikkoa, ja nakkasin maalaamani vaapun perään.
Juuri kun vene saavutti karikon matalimman kohdan kiloinen hauki iski hornettiin. Samanlaisella rutiinilla kuin eläkeikää lähestyvä pappi kastaa uuden seurakunnan jäsenen kelasin kalan veneenvierelle, ja irroitin koukut hohtimilla nostamatta kalaa veneeseen. Menkööt takaisin. Tilanne vaikutti lupaavalta. Itse maalamani vaappu tuotti heti tulosta.
Niinpä koukkasin laajan lenkin veneellä, tarkoituksena saada uistin uudestaan karikon reunalle. Tällä kertaa päätin ohittaa karikon syvemmän puolelta. Se osoittautui oikeaksi ratkaisuksi.
Olin jo sivuuttanut karikon veneellä, joten annoin sen lipua myötäiseen aallokkoon ja aloin kelata uistinta ylös tarkoituksenani kääntää vene paikallaan ympäri, ja palata takaisi samaa reittiä. Huomasin siimasta, että vaappu alkoi lähestyä venettä, ja nousta kohti pintaa.
Juuri silloin se tapahtui: Daiwan Vulcan-X- vapani taipui kuin vihreät hallituksessa kolmen uuden ydinvoimala hankkeen edessä! Tilanne oli selvä silmän räpäyksessä: kala on ISO!
Vanha 4000 Shimanon jarru antoi vastaiskun jälkeen periksi karmeasti valittaen. Mieleni täytti epävarmuus: olin juuri ostanut uuden Daivan ison haspelin uudeksi hauki kelakseni, sillä vanha ja kulunut Shimanon jarru ei enää toiminut moitteettomasti.
Seurasin huolestuneesti kelani toimivuutta kalan tehdessä pitkiä, ja voimakkaita syöksyjä pohjan tuntumassa. Peto ei suostunut lähestymään venettä, saatika pintaa, päin vastoin. Se vaati lisää siimaa jatkuvasti. Jonkin ajan kuluttua seurasin tilannetta huolissani: Siima oli vähissä, ja kala oli kiskonut venettä suoraan kohti erittäin pahaa karikkoa, joka oli niin matala että veneellä ei ylitse pääse, lisäksi se oli täynnä kasvillisuutta.
Tilanne oli selvä: Jos kala pääsisi matalikkoon, olisivat mahdollisuuteni yhtä mitättömät kuin Ruotsin merivoimilla löytää Venäläistä sukellusvenettä aluevesiltään! Oli aika tehdä seuraava siirto, ja tiukentaa jarrua. Kala reagoi tähän välittömästi ottaen käyttöön uuden tekniikan: se yritti ravistella uistinta irti. Katsoin riskin kuitenkin pienemmäksi kuin tuon nopeasti lähestyvän kasvillisuuden peittämän matalikon.
N. 20minuuttia tärpistä alkoivat hauen syöksyilyt ja riuhtomiset tasaantua ja sain sen muutaman kerran jo pintaankin näytille, mutta veneen viereen se ei vielä suostunut tulemaan.
Hieman tämän jälkeen tapahtui jotain, joka sain loputkin harvoista hiuksistani harmaantumaan: Hauki oli venettä kiertäessään pyöräyttänyt itsensä ympäri ja nyt siima tuli suoraan sen kidasta, neulan terävien hampaiden välistä.
Ikään kuin peto olisi käsittänyt uuden etulyönti-asemansa: se teki voimakkaan syöksyn viistoon pohjaan vieden siimaa mukanaan useita metrejä. Totesin, että ei ollut enää mahdollista jatkaa väsytystä, vaan vedin kalan "väkisin" veneen viereen.
Sisimmässäni epäilin että peli oli jo pelattu: Hauen terävät hammasrivistöt eivät todellakaan ole sopiva paikka monofilille.
Haavi osoittautui aivan liian pieneksi varusteeksi tähän leikkiin, joten valmistauduin nostamaan kalan ylös käsin.
Ensimmäinen yritykseni epäonnistui, ja hauki pyörähti irti kädestäni. Samalla kuitenkin siima vapautui sen suusta, ja peruke pääsi jälleen hoitamaan tehtäväänsä. Mutta oliko monofili jo ehtinyt vaurioitua?
Muutaman epäonnstuneen lähestymisen jälkeen sain kalasta tukevan otteen, ja riuhtaisin tuon vesistöjen Tyranosaurus-Rexin veneen pohjalle. Näky oli mahtava. Useita voimakkaita iskuja kakkosnelosen pätkällä kalan niskaan päätti taistelun lopullisesti edukseni.
Väsyneenä, mutta huojentuneena soudin takaisin rantaan. Vedin veneen ylös, keräsin varusteet, ja heitin hauen auton takakonttiin. Kuikan yksinäinen huuto saatteli minut matkaan ja suunnistin kohti kalamarkkinoita, sillä päätin käydä näyttämässä savolaisille muikkujen paistajille, minkälaisia kaloja täältä Hämeestä saadaan. Tampereelta. Kotijärveltäni. Sääksjärveltä. Kala painoi 10kg160g, ja pituutta oli 115cm.
Show Posts
Ai niin, tarkempi selostus tapahtumissa "reissuraporteissa" - käykäähän lukemassa!
