Niin taitaa kalastuspaine olla suurin syy kuhan pienuuteen. Alamittaa pitäisi suurentaa rutkasti.

Alamitta pitäisi Kyrösjärvellä, kuten useilla muillakin kalatiheyksiltään suurilla kuhajärvillä nostaa sinne 45-50 cm, koska kuha ei ilmeisesti ole kutukypsä ainakaan paljon alle 45 senttisenä. Mitä järkeä on pitää alamittaa sellaisena, että mitantäyttävät kalat eivät ole välttämättä kerenneet kutemaan kertaakaan? Toisaalta Kyrösjärvi on siinä suhteessa edelläkävijä, että kuhan merkittävimmät kutupaikat ovat kalastuskiellossa touko-kesäkuun, joten kuteminen itsessään tapahtuu rauhassa.

Olen valikoiva kalastaja. Pienet yksilöt päästän aina takaisin kasvamaan, mikäli se vaan on mahdollista. Isommat veijarit sitten päätyvät useimmiten vatsantäytteeksi, tässäkin tosin poikkeuksia. Esimerkiksi hauet ja särkikalat päästän yleensä koosta riippumatta takaisin, jos ne ovat hyvässä kunnossa.
Mielestäni on lähinnä tyhmää, että jossain tietyissä kalapaikoissa tiettyjen lajien edustajia ns. "syrjitään" ja heitetään puskaan happanemaan. Jos ei itsellä ole kalalle käyttöä, niin silloinhan sen voi varmasti päästää takaisin.
Joidenkin kalapaikkojen säännöt kylläkin kieltävät vaikkapa hauen takaisinpäästämisen, mutta siihen on aina syynsä. Tälläisiä paikkojahan ovat esim. jalokalapitoiset kosket.

Jos kuhaa ja haukea haluaisin heitellä ja uistella samoilla kamppeilla, niin sillon valintani olisi kyllä 7 jalkainen (210cm) vapa vieheluokituksella 10-30/ 5-25 g.
Kelaksi tollanen 2000 tai 2500 olisi aika passeli. Shimanoa kyllä itsekin suosittelen, sillä halvemmatkin mallit ovat suht kestäviä. Vapa sitten kannattaakin ehkä katsella Daiwa/Berkley/Shakespeare- akselilta, ainakin omaan käteeni ovat Shimanot olleet vähän turhan löysiä ko. kalalajeille.

e. niin joo ja siimaksi suosittelisin sitten ehkä 0.17 tai 0.20 FireLine.

Tänään päivä jälleen kalassa, enimmäkseen Siuronkoskella, mutta välissä tuli piipahdettua kosken yläpuolisella järvelläkin. Tavalliseen koskikalastus- tapaan kalapussi oli reissun jälkeen tyhjä, mutta eipä se menoa haitannut, koska reissu oli silti ihan onnistunut. Hyvä sää, hyvät virtaukset, komeat koskikalojen mulaukset ja kuhan karkuutus jigistä jättivät ihan hyvän mielen. Positiivisinta koko reissussa kuitenkin oli se, että eräällä heitolla jigiini tarttui parin metrin pätkä siimaa, jonka päässä roikkui melko tuoreennäkönen Rapala Team Esko. Eikä tässä vielä kaikki, nimittäin huomasin että siimasta roikkui vielä sivutapsissa 4cm Salmo Hornet, uudenveroinen sekin. Mistähän lie olivat Siuroon päätyneet, sillä Siurossahan ei saa käyttää kuin yhtä uistinta kerrallaan eli tuollainen veturiviritys on kyllä kielletty.
No eipä haitannut mua, kun tienasin "löytö"vaapuilla sitten luvan hinnan moninkertaisena takaisin.

Siimat vaihdan ehkä kerran vuodessa ja tällä hetkellä mulla on FireLine 0.12 mm värissä Smoke. Nyt olis tarkotus ostaa uudet siimat, kun toi Faikku alkaa käydä vähiin ja aattelin testata jotain monoa. Osaisko kukaan suositella jotain monofiiliä? Ei mielellään kamalan venyvää, koska sillä pitäisi pystyä jigaamaan. Toinen vaihtoehto on sitten tietenkin ostaa ihan kuitua/punottua, tällä kertaa ehkä SpiderWireä.

sanokaas mikä ois hyvä haukivaappu jokeen isolle haeulle, joesta on saatu yli kympinkin haukia paljon ja vesi on rusehtavan väristä. itse en oo saanu kyseistä joesta viittä kiloa isompaa

Vaikkapa tämä http://www.normark.fi/index.php?page=12&cid=6&pid=299 10 senttisenä. Hyviä värejä vois olla esim. GRH ja FT.

Syön kyllä valmisruokia. Oma suosikkini on se ihan perinteinen Saarioisten maksalaatikko, perustelen valintaani ainakin sillä, että se on kohtuullisen halpaa, hyvää ja täyttävää. Noista valmisannoksista esim. juuri tuo metsästäjän pihvi en kyllä juurikaan välitä, koska annokset ovat erittäin pieniä ja reilusti kalliimpia kun nuo foliolaatikoissa myytävät. Useimmissa valmisruoissa on kyllä tosiaan vähän tuota teollisuuden makua, mutta esim. juurikin maksalaatikossa ja vaikka porkkanalaatikossa sitä ei juurikaan ole. Täytyy kuitenkin sanoa, että paljon mielummin syön ihan kotiruokaa.

IKÄ: 15, loppuvuodesta 16.
KALASTUKSEN ALOITIN: 4-5 vuotiaana.
MISSÄ PÄIN KALASTAN: Ympäri Pirkanmaan järviä ja koskia.
PALJONKO KALASTUSKERTOJA / VUOSI: Lomalla 1-5 krt viikossa, kouluaikana noin kerran tai kaks viikossa.
KALASTUSTAVAT: Heittokalastus, Uistelu, Verkkokalastus ja sillontällön Onginta ja Pilkkiminen.
KOHDEKALALAJIT: Ahven, Kuha, Taimen ja Kirjolohi. Verkolla myös Siika.
PARASTA KALASTUKSESSA: Paras mahdollinen keino rentoutua. Fiilis sen jälkeen, kun on saanut "hyvän" kalan.
MUUT HARRASTUKSET: Futis, tietokone ja jossain määrin polkupyöräily.

Eli Jigiä uitetaan virvelillä niin että se menee pohjaa pitkin koko ajan ja välillä sitä pomputetaan.? Eikö siihen tartu mitkään kasvit/kivet niin ettei koko koukku jää sinne? En ole ikinä Jigittänyt, mutta aloitan sen kohta jos sillä tulee paljon kalaa.

Kivi siihen ei varmasti tartu Mutta joo oikeessa olet, eli pohjaa pitkin uitetaan ja välillä tehdään vavalla nostoja niin, että jigi nousee pohjasta.
Tämän jälkeen kelataan löysät pois ja annetaan jigin vajota pohjaan. Kala nappaa yleensä vajotuksen aikana. Jigillä kalastaessa viehemenekki saattaa olla melko suurta, koska usein kalastetaan melko kivikkoisissakin paikoissa pohjia myöten. Useita jigejä saat kyllä pelastettua käyttämällä kuitusiimaa, jolla pystyy etenkin pehmeälankaisemmat koukut vetämään suoraksi. Kuitusiiman jatkeena kannattaa kuitenkin käyttää melko vahvaa monofiilia kivikkoisilla paikoilla jigatessa, monofiili kestää paremmin hankausta.

Nyt on palailtu mökiltä, jonne sunnuntai aamupäivällä lähdettiin ja tuuri kävi taas sillä tuli aihettakin kirjottaa reissurapoa.
Elikkäs siis aloteltiin kalastus jo sunnuntaina vetouistelulla, josta ei oikein mitään meinannut mitään tulla kovaa puhallelleen tuulen takia. Sunnuntain saalis yhteensä 5 pientä haukea, kaikki alta kilon ja Stormin ThunderCrankilla. Maanantaina ei sitten kalalla käyty, vaan ajettiin takaisin Tampereelle jalkapallopeliin, mutta tiistaina lähettiin aikaisin takasin mökille. Tiistaina sitten käytiin päivällä heittämässä jigejä, mutta niillä ei mitään tullut joten aateltiin lämmittää sauna ja lähteä illalla sitten uistelemaan kuhan toivossa.
Saunan jälkeen vesillä oltiin sitten siinä noin klo 8.40 ja suunnattiin välittömästi pelipaikoille, joista ollaan aiemmin saatu hyvin kuhaa.
Nyt kuha ei kuitenkaan ollut suuremmin syönnillä, vaikka koitettiin kaikkia ennen hyvin toimineita vaappuja esim. Syvänne-Jesseä, Thunder Crankia ja Husky Jerkin syvämallia.  No kun kala ei ollut syönnillään, niin ajettiin läheiseen saareen kusi- ja jalottelutauolle.
Saaressa sitten päätin laittaa siiman päähän faijan juuri aamupäivällä ostaman Deep Tail Dancerin.
Olimme saaressa noin 20 minuuttia ja sieltä lähtiessämme aloimme laskea vaappuja veteen noin 50 metrin päässä saaresta. Kauaa en kuitenkaan ehtinyt vaappua laskea kun suureksi yllätyksekseni, kuha oli hyväksynyt Deep Tail Dancerin jo vaapun laskemisvaiheessa. Arvelin iskemisen syyksi sen, että vaappu pysähteli aina niissä väleissä kun siima oli löysällä, joten stoppaileva vaappu oli herättänyt sen mielenkiinnon. Kuhan saamisen jälkeen vetelimme vielä noin tunnin tuloksetta. Tän jälkeen oli aika ajaa omaan mökkirantaan perkaan ja punnitsemaan saatu kala. Punnitus antoi sitten tulokseksi 1.2 kiloa ja kuhan pituus oli noin 50 cm. Ei mikään jättiläinen, mutta mukava kauden avauskuha. Tämän jälkeen sitten pistettiin iltapalaa naamariin ja mentiin nukkumaan.

Seuraavana aamuna herätessämme sitte satoi ja tuuli, joten päätettiin, että lähdetään läheiselle istarilammelle, kun uistelusta ei tulis tuulisella säällä oikein mitään. Oltiin sitten istarilammella noin klo 12.00 ja alettiin heti heitteleen. Lammella oli myös tahnapappoja, mutta papar ei ollu saanut kuin ihan muutaman kirben. Tämä tietysti laski fiiliksiä, mutta ei siinä mitään. Jos ei koita niin ei voita sanois eräskin jääkiekkolegenda.
Siispä sidoin Blue Foxin kevennetyn siiman päähän aloin heitteelen. Kerkesin heittää siinä ehkä n. 5 heittoa, kun jo siiman päässä jytisi.
Kirbeli oli mieltynyt kevennetyn uintiin. Väsyttelin kalan ylös ja arvioin sen noin 1.5 kiloiseksi. Pian tämän jälkeen myös isäni sai kirjokkaan, noin kiloisen.  Tämän jälkeen menikin noin tunti ilman yhtään kalakontaktia, mutta sitten isäni Räsästä käytiin tökkäämässä, joten sateenkaariraudut oli taas heräilleet. Tästä kului ehkä puoli tuntia, niin mun kevennettyäni vietiin kunnolla ja tällä kertaa ylös tuli noin kiloinen kirjokas.
Sen jälkeen sain vielä yhden vähän alta kilosen kirjon ja kiintiöni tuli täyteen. Piti siis lähtee mökille lämmittään saunaa.
Saunan jälkeen lähettiin vielä noin kahdeksi tunniksi mökkijärvelle soutu-uisteleen, tällä kertaa nollatuloksin.
Järveltä rantaan tullessamme kello oli noin 23.30, joten ilmankos väsytti.
Tänään ei sitten enää kalalla kerenneet käymään, koska oli aikainen kotiinlähtö, mutta hyvä maku jäi kyllä tältä reissulta ja etenkin toi kuha antaa taas virtaa yrittää yhä enemmän.

e: muokkasin omaan silmään paremmaks.

Muppelille: Kyllä monet koskella käyttää ihan ul-kelaa ja ohuita, jopa tuota 0.185 monoa. Tollasella siimalla kyllä pienetkin vieheet lentävät ihan tarpeeks, mutta se ei kyllä kestä kauheeta pohjasta repimistä. No onneksi UL-vieheet ovat yleensä kohtuullisen matalauintisia, joten kalustotappiot eivät kasva sietämättömiksi. Itse käytän koskella kuitusiimaa, joka on kyllä tuntuman kannalta aivan ylivoimaista, mutta sen kestävyys pohjakivikossa on melko olematon, joten sanoisin että tuo mono on melkein parempaa koskelle.

Viime aikoina käyttämäni siimat:

TUF Line XP 0.15mm
Toimiva ja edullinen punottu siima. Toimii heitossa hyvin, kaaret ovat pitkiä ja haamukatkoksia ei ole esiintynyt. Miinuspuolia ovat ainakin se, että siima on selvästi paksumpaa kuin mitä pakkaus ilmoittaa. Lisäksi keltainen väri haalistuu siimasta äkkiä. Kouluarvosana 8-

FireLine 0.12
Paljon mainostettu ja hehkutettu siima ei vastannut kyllä täysin odotuksia. Heittokatkokset ja siimasotkut puolalla todella yleisiä. Hyviä puolia en juurikaan ko. siimasta löytänyt, mutta sanotaan vaikka vetolujuus ja tunnokkuus heittokalastuksessa. Kouluarvosana lopulta 8+.

Rapala Tough 0.20
Tämä siima, joka on voittanut kaiketi ERÄn testinkin ei minua vakuuttanut vaan pikemminkin varmisti sen, että monofiilia ei meikäläinen enää osta.
Käytin nimittäin koskikalastuksessa monoperukkeena, mutta tämän siiman takia karkuutin ennätystaimeneni. Siima nimittäin katkesi kesken väsytyksen solmusta, joka oli todellakin huolella sidottu.  No käytän tän 200m rullan nyt loppuun ja sitten vasta annan loppuarvioni, mutta ensikokemus ko. siimasta oli huono.
Kouluarvosana 7-

Blue Fox Strong 0.20
Melko halpa monofiilisiima, jota hankin aikoinaan monoperukkeeksi. Toimiva siima monoperukkeena, mutta kelan puolaa en kuitenkaan tällä siimalla täyttäisi. Kokemukseni mukaan melko venyvä monofiili. Kouluaarvosana 8+

Quantum monofiilisiima 0.20
En siiman mallinimeä tähän hätään muista, mutta kyseessä on siis se siima jota myydään punaisissa rullissa. Tämä on varmasti kestävin ja paras monofiili, jota meikäläinen on monoperukkeena kuidun päässä pitänyt. Siiman vetolujuus on rankasti vahvempi, kuin mitä pakkaus lupaa. Tällä monofiililla olen vetänyt jigistä koukun suoraksi. Siima on myös miellyttävää käsitellä, sillä se on kohtalaisen pehmeää ja solmujen teko on näin helppoa. Jos miinuspuolia pitäisi sanoa, niin tämä ei välttämättä ole paras monofiili punalihaisten lajien kalastukseen, koska siima ei ole kovin venyvää. Kouluarvosana 9-

Aamulla oli jo mielessä, että tänään voisi lähteä viskomaan jigiä erään sillan alle kuhan toivossa. No koulusta tullessa sitten kysyin äitiltä, voisko se kyyditä mut sinne ja suostui. Kalapaikalla olin sitten siinä ehkä klo 17.30. Aloitin viskomaan Waken toukkajigiä värissä "Zander Special".
Ensimmäiset puoli tuntia oli melko hiljaista, mutta sitten kohdaltani kulki luultavasti ahvenparvi ja toukkajigiin tuli useita tärppejä, mutta yksikään kaloista ei jäänyt kiinni. Arvelin, että mulla oli liian lyhytvartinen koukku jigissä, joten vaihdoin pitempivartisen.
Heitin muutaman heiton ja arvelin parven jo menneen ja niin todennäköisesti olikin käynyt. En silti lannistunut vaan jatkoin viskelyä.
Muutaman heiton päästä kuitenkin yllätyksekseni tärähti. Muutama tujakka potku ja kala oli haavissa.
Yllätys oli melkoinen nähdessäni kalan. Olin odottanut sen olevan hauki, koska se jopa pystyi haastamaan minut, mutta se olikin ahven.
Itseasiassa se oli niin suuri ahven, että arvelen entisen ahvenenkkani (n.390g) jäävän tämän taakse, mutta varmaa tietoa ei ole nyt, koska en omista omaa kalapuntaria tällä hetkellä. Noin puoli tuntia kalan saamisen jälkeen äitini tuli jo hakemaan ja tältä reissulta ei siis jäänyt muuta käteen kuin tuo yksi ahven, mutta silti  pidän reissua erittäin onnistuneena, koska sainpahan ainakin hyvät ulkoilut sekä ihan mukavan kalan.

e. mainittakoot, että äitini arvio kalan jopa yli puolikiloiseksi

Morjesta. Itselläni olisi hakusessa noin 6 jalkainen vapa taimenen ja kirjolohen koskikalastukseen ja pahitteeksi ei olisi, jos vavalla                        pystyisi kohtuullisesti jiggaamaankin, ettei tarvitsisi koskikalassa pitää 2 eri vapaa mukana; toista kuhalle ja toista punalihasille. Vavan viehepainosuositus saisi olla noin 4-20 grammaa, jotta sillä lentäisi kevemmätkin koskivieheet ja hintaa voisi olla 0-60 euroa.
Itseäni kiinnostaisi Berkley Lightning Rod '6, onko jollain ko. vavasta kokemusta? Mutta ehdottaa saa muitakin

Oma suosikkini on varmaan Heittokalastus.info ja Kalassa.net tulee heti toisena suosikkina. Kalastus.comissa on vain tarpeetonta päänaukomista ja kalamieskomissa taas turhaa p*sk*n jauhantaa ja spämmiä lähes joka viestin välissä.