Moro!

Ittellä on tuo kyseinen setti koossa 3/4 ja vapa on 8 jalkanen. Vapa on minusta erinomainen heitto-ominaisuuksiltaan ja eipä ollut eilen taimenen väsyttelyssäkään huono  . Vapa on tosi tunnokas ja sopivan jämäkkä. Vapa on myös mukava kuletella matkassa, koska 4-osainen.

Kelana mulla on siinä sonikin sk lite, koska sk 4 ei ole koossa 3/4. Käytänössä sama kela, mutta litessä ei oo jarrun säätöä. Hyvinhän tuo kela toimii siimavarastona, mutta liian kovaa nykiessä pieni ylipyörimisen riski. Vähän ahtaaksi meinasi käydä puola kun ostin sonikin sk 4 perhosiiman joka on 24m pitkä. (ei tässä 3/4 kokoluokassa ole kelalle niin suurta merkitystä)

Siis siima on tuo minkä edellä mainitsin. No mitäpä minä siitä sanomaan. Sk 4 vavalla se kyllä lentää ja oikenee.

Sanotaanko vielä näin että hinta/laatu suhteeltaan yksi parhaista seteistä mielestäni mitä markkinoilla on ja ehdottomasti paras vapa mitä olen käsissäni pidellyt. Todellakin ostamisen arvoinen setti.

Kyllähän tuota pitäis viikonloppuna keretä käydä vähän Ii-jokea korkkaamassa jostakin taivalkosken korkeudelta. Eipä ole intin takia tänä kesänä vielä oikein päässyt siimoja oikomaan. Toivottavasti ei nyt ihan 35 astetta oo ku meen käymää.

Joka vuosi nämä tavoitteet itselläni toistuvat. Tälle vuodelle jää kalastelut vaan melko vähiin intin takia. Tässä pari pikkutavoitetta.

-Päiväkirjan pito joka reissusta
-Väh. 5 viikonloppu reissua intistä huolimatta
-Kehittyä kalastajana

Mitään kalallisia tavoitteita en jaksa enää laitella. Niitä kaloja  joko tulee tai ei tule.
Toivottavasti ei jää ihan kalareissuttomaksi koko kesä, koska aika paljon tullut päiviteltyä kalakamppeita kevään aikana.

Mikä estäisi virvelillä kalastamisen koskessa?
Siiman vahvuus ja vapa/kela kokoluokka riippuu paljolti siitä millä aikoo kalastaa ja mitä. No perus virppavehkeinä toimii mielestäni 2000-3000 luokan kelat ja vapa maun mukaan. Itse laittaisin perus 210cm vavan, jossa viehesuositus 5-15g tai jotain nuilta main. Itse käytän siima vahvuutena 0.22-0.28. Vieheenähän voi olla melkein mitä vain, mutta taimenen,kirjolohen ja harjuksen kanssa pärjää pitkälti samoilla vieheillä kuin ahventen kanssa. Siis lipat, vaaput (abbaut 3->10cm) ja pienemmät lusikat. Eikä tietenkään kannata unohtaa ns. "mutuleechejä" ja muita virveliperhoja.

...pakko vielä todeta että on se melko kallista tuo kalastus.

Mukava harrastushan ei katso hintaa  .

Itselläkin tietenki yksi murheista on uistin menetys silloin tällöin ja jonkun kelan/vavan hajoaminen. No onneksi niitä vehkeitten hajoamista ei ole jatkuvasti ja saapahan ainakin syyn ostaa uudet . Toinen kiusallinen juttu on rikkoutuneet saappaat, mutta kyllähän ne sukut kesä lämpimissä kuivuu.

Eikä kalatonkaan reissu pilaa reissua kokonaan. Minusta vielä tärkeämpää on nauttia luonnosta ja siitä itse tekemisestä. Ketäpä se tietänn haittaa, jos vielä jonkin mukavan kalan saa luonnosta nauttimisen lisäksi  .

Pahimaksi murheeksi on kai kalareissuilla jäänyt matkailuauton moottorin rikkoutuminen kesken kalareissun. No onneksi ei niin korvessa oltu etteikö hinauskuljetus hartikainen olisi viitsinyt autoa sieltä lähteä hakemaan. No taksi takaisin mökille ja matkailuauton hinaus takaisin kotipaikkakunnalle ei kuitenkään tullut kovin halvaksi.

Oma ennätys harjukseni tuli viime heinäkuussa Muoniojoelta. Pituutta harrilla oli 47cm ja painoa 930g. Kala otti 10# Montanaan jonkun kosken loppuliu'usta.

Kyllähän nuita kirjoja löytyy itseltäkin muutama. Nuita kalastajan päiväkirjoja minulla on muutamalta vuodelta, joihin voi joka kuukauden ja päivän kohdalle kirjottaa lauseen mittaisen jutun kalareissusta. Joka kuukauden kohdalla on myös joku vinkki liittyen tiettyjen kalalajien kalastukseen tai johonkin kalastus tyyliin. Mielestäni nämä eivät loppujen lopuksi oman päiväkirjan täytön puolesta ole kovinkaan järkeviä kirjoja, koska kirjoitus tilaa on niin vähän. Ennmmin vaikka reissun jälkeen kitjoittaa koneelle jutun tai reissun päällä isompaan vihkoon.

Sitte minulla on kirja nimeltään Pilkille (Jari Tuiskunen). Kirjassa on sisällöltään perustietoa monenlaisesta pilkinnästä eri aikoihin vuorokauden aikoihin,vuodenaikoihin ja tietenkin kalalajeihin. Kirjassa on myös varusteisiin liittyvää asiaa ja pari pilkinteko ohjetta. Hyvää kirjassa on se että siinä ei syvennytä liikaa mihinkään asiaan, eikä tehdä aloittelevien pilkkijöiden harrastusta liian vaikeaksi. Kirjassa on myös joihinkin kalapaikkoihin vinkkiä.

Seuraavana Juha Jormaisen Jalokalat kalastajan käsikirja. Kirja kiinnostaa itseäni, koska tykkään paljon kalastella tuota jalokalaa. Kirjassa on Jormaisen ja hänen kalakavereiden omakohtaisia kokemusksia jalokalojen kalastamisesta. Kirja käsittelee suhteellisen monipuolisesti jalokalojen viehekalastuksen eri vuoden aikoian ja ympäri Suomea. Tosin enemmän kirjassa on juttuja etelä-suomen koskilta ja järviltä. Kirjassa esitellään myös perus vieheitä ja perhoja eri olusuhteisiin. Kirjassa on myös muutama "erä tarina", jotka saattavat opettaa uusia asioita.

Joskus pikku poikana tuli myös ostettua tällainen ISO KALAKIRJA (Hannu Lehtonen). Tämä kirja kertoo enemmän itse kaloista eikä niiden pyynnistä. Kirjassa kerrotaan joka suomen kalalajista missä niitä on, millaisissa paikoissa viihtyvät, mihin vuoden aikaan tekee mitä, mitä vaatii selviytyäkseen, ravinto jne jne. Ihan hyödyllistä asiaa tämänkin, jos vain jaksaa lukea.

Perhokalastajan Harjus (Mikko Halonen & Stanislaw Cios). Kirjassa on nimensä mukaan paljon tietia ja pelästään harjuksen kalastuksestä eri vuoden aikoihin, järvillä, joilla ja merellä. Kirjassa pystytään syventymään enemmälti olennaiseen, koska yli 300 sivuinen kirja käsittelee pelkästään harjusta. Kirjassa on em. kalastajien omakohtaisia kokemuksia harjusken kalastamisesta pitkällä kokemuksella. Harjusten ravintoon ja olinpaikkohin on myös perehdytty erittäin paljon. Kirja sisältää tietyistä kalastuskohteista kalastettujen harjusten ravinnon määrän( mitä hyönteisin ja kuinka paljon jne.), kunto kertoimet ja kaikkea muuta enemmän tai vähemmän raskasta tavaraa . Kalastuskohteista kalastetuita kaloista on tehty taulukkoja niiden syömisistä sun muista kertoimista. Kirjan lopussa on myös paljon hyviä harjus perhoja. Tämä kirja ei ole alottelijoidne kirja, mutta jos harjuksen perhokalastus kiinnostaa paljon niin kannattaa kokeilla.

Sitten Haukitrasselista pilkkikatkaan (Pertti Kanerva). Kirja on puhtaasti perhonsidonta kirja, jossa on vaihevaiheelta ohjeita kaiken laisille perhoille Haukitrasselista pilkkikatkaan . Kirjassa myös kerrotaan kullekkin perholle kalastus tapa ja milloin ja mitä silla kannattaa kalastaa. Kirjassa on hyviä reseptejä aloitteleville perhon sitojille ja vähän kokeneimillekkin.

Viimeisenä sitten ihka ensimmäinen kalastuskirjani, jonka sain kait alle 10 vuotiaana. Kiva Kalastaa (Kalastuksen ja kalalajien opas; Ulla Kokko). Kirja sisältää pintapuolisin asioita kalastus menetelmistä ja kalalajeistä. Kirja soveltuu parhaiten aloitteleville nuorille kalastajille, koska kirjan ohjeistuksen mukaan kalastuksesta ei voi ainakaan liian vaikeaa itselleen tehdä. Kylläpä kirjasta löytyy joitakin hyviä vinkkejä jo kokemusta jonnin verran haalineille. Kirja on saman kaltainen kuin tuo em. iso kalakirja.

Tuossapa minun kalastuskirjani tiivissä paketissa. Tietenkin kirjahyllyni pullottaa erälehtiä, mutta niitäpä ei tähän lasketa mukaan.

Noe:lle menee ääni.

Minulta myös.

:O:O...Pistäppä kuvvaa noista kaloista. En oo kyllä enne kuullu tuommosta, että joku sais lippuamalla lohia...etenkää kahta yhtäaikaa. No miksei se sitte olis mahollista.

Pittää varmaa ittekki käyä kokkeilee tuota lippoamistä, jos saaliit on tuota luokkaa .

No ite meen aina 4 pintaa keskiviikkona ja ainaki sillon siellä kyllä on porukkaa ku tuntuu ettei sekaan mahdu.Illoista en kyllä osaa sanua onko miten.

..No hyvähän sinne on neljän aikaa mennä varaamaan ittelle paikka, mut kalastaa saaa vasta viieltä.

No minusta se on niin että niillä paikoilla jotka on pyhitetty perhokalastukselle ei saa kalastaa muilla vehkeillä, kuin perhovehkeillä. Siis ei kohoilla yn.

Itse teen vastaiskun välittömästi kun tunnen kalan nappaavan vieheeni. Mielestäni vastaisku kannattaa tehdä heti, koska kala hylkää vieheen välittomasti kun huomaa ettei se ole syötäväksi kelpaava. Hauen kanssa ei ole tarvinnut olla niin tarkka vastaiskusta, mutta aina se tulee tehtyä. Pienempien kalojen, kuten harjuksen kanssa vastaisku on vielä tärkeämpi, mutta se ei kuitenkaan saa olla liian kova, jolloin viehe saattaa repiä kalan suupielet ja kala irtoaa.

No itse en ehkä laittaisi punottua siimaa tuollaiseen settiin. Veikkaampa vaan että vaparenkaat ovet keraamiset ja puola muovia niin ne eivät kestä punottua siimaa kovin pitkään. Riippuu minkä luokan kela siinä setissä on niin itse laittaisin 0.25-0.30 monofiili siiman. Niissäkin on vetolujuudet parhaimillaan yli 8kg.

Minun kohdallani paras kalastussää on monen lainen. Tietenkin se on mukava kalastaa kun aurinko paistaa ja on suhteellisen lämmintä, mutta sillon kalan saanti voi olla myös suhteellisen huonoa. Sekin kyllä riippuu vähän paikasta, jos on todella kylmä vesi ympäri vuoden niin silloin on saattanut kunnon hele päivinäkin olla melkoisen hyvä syönti. Kuitenkin pidän parhaana kalastussäänä puolipilvistä ja about +15c lämmintä ja kevyt lämpöinen tuuli. Tuossa olisi minulle semmoiset ihanne olosuhteet, vaikka kaikissa tapauksissa kalalle ei ole.

Vastaampa uudestaan tähänkin näin parinvuoden mietiskelyn jälkeen  . Niin aluksi olin vastannut että paino on tärkeämpi, mutta nyt taidan vaihtaa sen pituuteen. Sehän riippuu paljon vesistöstä miten kala kasvaa, joten tietenkin runsas ravinteisessa vedessa kalat kasvavat nopeammin kuin vähemmän ravintteikaissa vesissä. Sitten monesti olen nähnyt erittäin lihavia kaloja, jotka ovat olleet alamittaisa, vaikka ovatkin painaneet vähän enemmän kuin joku mitallinen joka on saatu toisesta paikasta.

Mutta minusta kumpikaan nuista ei vielä ratkaise täysin sitä milloin kalan voi ottaa talteen ja milloin olisi suotuisaa laskea takaisin. Minusta olisi kaikkein tärkeintä tietää että onko kala saavuttanut jo sukukypsyyden. Siis käytännössähän se menisi näin että ne jotka eivät ole vielä saavuttaneet sukukypsyys ikää pitäisi laskea takaisin ja tietenkin kalat jotka ovat jo kuteneet vo laittaa pannulle tirisemään. No tuo ikä juttu onkin sitten ihan toinen homma. Joka kerta kun saat kalan niin rupeappa laskemaan sen ikä ja arvuuttelemaan että onkohan tuo sukukypsä. Siis ei muuta kun mikroskooppi mukaan kalalle että voit tietää kannattaako kala ottaa kyytiin  ---Siis aika huono idea, mutta olkoot.