Komee hauki rapalalla! Meillä ollu iso vene "telakalla" kohta viikon päivät, jigiä nakellu nyt vimoset illat soutuveneestä ja liikkuminen sähkärillä.

Oli ihan kivoja kuhia joo, mutta kun nää helteet löi päälle niin alko kalat kyllä pienenemään. Toisaalta vesistöäkin tuli vaihdeltua pariin kertaan, että saatto olla siitäkin kiinni. Kolmen vimosen jigauiltaman isoimmat kuhat kronologisessa järjestyksessä 58cm/50cm/48cm. Eli tuolla kaavalla viikonloppuna venhoon noussee enää alamittasta, jos sitäkään.   

Joo aika laihaa kurppanaa nuo meiänkin "paistiahvenet" oli, ois vaan ollu nuin pitkiä ees joku seassa!

Nytten tuntus osuvan tuurillaan lomalaisen ankkuri kyllä kohilleen. Pikkusen ennen puolta yötä räikeetä Relaxin kalaa puisteli tummanpuhuva 2.76kg/66cm naskalihammas, joka ois ennen tuota lauantain mörköö rikkonu jigienkan helposti.



Viikonlopun isomuksesta tuli sen verran proteiiniä meidän talouteen, että nakkasin kesäyön kummajaisen mittauksen ja kuvan jälkeen varovasti takas jorpakkoon. Tämä tais kyllä maantieteellisesti tulla keski-suomen puolelta, mutta pikkunen OT sallittakoon.

Edittiä...

Seuraavana iltana taas "yövuorossa" kuhilaitten perässä. Tihkusateesta huolimatta oli oikein mukavata kun "taas" pääs yli kakkosen kuhaa kättelemään.



Tontti hiljeni illan aikana muutaman kerran mystisesti. Illan viimesellä heitolla sitten tais selvitä tuo hiljasten hetkien syypää, kun pirtee 5,5kg hauki laitto kunnon rallit pystyyn kesäyössä. Olipahan hubaa.

Lauantaina heiteltiin aamulla vielä arpaa päivän kohteesta. Isäukko vaati kirkkaampaa vettä ja mahdollisuuksia ahvenkaloihin, vaikki itellä kiilu silmissä matalien ja tummien vesien suuret hauet.
Kompromissinä valittiin sekametelipäivä, eli reittiveden lahtialueet joissa näihin aikoihin voi olla isot hauet/ahvenet ja kuhat ihan samoissa linjoissa. Perille ajellessa kattelin kaiusta, että viileä jakso oli topannu
lämpiämisen niin, että pari astetta puuttui vielä kalapäivyrin parhaista syönneistä. En tiiä johtuko tuosta, mutta hauki oli tuolla edelleen kovin hatteillaan ja usemman tunnin ajelulla saatiin kasailtua ~15 haukea neljään ja puoleen kiloon asti eikä varsinaisista isomuksista havaintoa. Kokeiltiin syvyyksiä 2-10m välillä ja ehkä parhaiten sieltä 5m kahta puolen napelti.

Mukaan oli pakattu tällä kertaa myös jigikamppeet ja iltapäivällä noussut tuuli ratkaisi pelin suojaisempien alueiden jigittelyn osalta. Ekat kolme paikkaa oli oikeastaan samaa menoa tuon aamun uistelun kanssa, muutamia tärppejä ja joku hullu ahven.
Isäukko ehdotteli jo pikkusen paluusiirtymää, kun vedin ässän hihasta uusien huhtikuussa kartalle ajeltujen kivipohjien muodossa. Pienten siirtymien jälkeen oltiinkin toisella hieman tunkkaisemmalla lahtialueella. Eka kivikko antoi het ahvenen ja muutamia näpyjä. Toiselta siimat poikki ja joku varovainen tärppi. Kolmas kivikko oli "vaatimaton" vajaan metrin ympäristöä korkeampi pieni rakka jonka yhden ahventärpin takia löin gepsiin aiemmin. Pikku läntti antoi het ekoilla heitoilla tällejä, sit aapo ja
hauki. Muutama heitto tällejä antaneeseen suuntaan ja iso kala löi kunnolla oranssiruskeeseen stormin jigiin, PUM. Kovaa puistelua ja se ikävä tunne kun peruke napsuu hampaisiin, täytyy olla hauki?!? Kala jurraili alhaalla ja
isäukolle manailin, että kohta viuhuu siimat tuulessa. Löysäilin jarrua ja punnersin kalaa varovasti vavalla ylemmäs ja hip hei! Haavi, iso kuha on! Pikku puistelut veneen vieressä, kölli haavissa ja pienet tuuletukset.



Punnailut päälle ja jigikuhaenkka keuli itelle sangen levottomiin lukemiin 4070gr köllikällä. Likeltä löydettiin vielä ahvenparvi josta harvennettiin tukku 200-400gr kaloja savustettavaksi. Haukia tuntu olevan kans paikalla ihan reilusti, varmaan toistakymmentä
pientä luupäätä kävi veneen reunalla kääntymässä. Isällä oli vielä yks topakan olonen kala kiinni hetken ja kovasti se koetti väittää että kuha tän täytyy olla. Irtihän se jupottaja sitten pääsi ennen pintautumista. 

Muutamat reissut heitetty taasen.

Kuhaa kokeiltu uistellen ja vertikaalilla pikaisesti, mutta kohdekalat uiskentelee edelleen tuolta osin.
Hauki on ollu vähän vaihtelevalla lyönnillä kun eri "vaiheessa" on ollu nuo muutamat lahtipaikat mitkä korkkaillu. Pahimmillaan yksittäisiä haukia puolen tunnin välein ja parhaalla reissulla varmaan puolenkymmentä triplatärppiä ja ~65 haukea.  Isomuksista ei oo ollu havaintoja, suurimmat ylös tulleet 5kg kahta puolta.

Hienoa veneprojektia kyllä tässä ketjussa, täytyy sanoa.

Se muuttuu vielä tässä kesän aikana tämmöseksi. Väri oli tiedossa enne kuin edes aloitin.

Tee violetin tilalle syvän punanen, ottaa hauki paremmin. 

SLN alottanu kuhakauden sangen ruotsalaisesti, jatkoa lienee luvassa...

Muutamat lyhkäset uistelureissut ja yks vähän pitempi takana. Lyhkäsillä pistoilla ei osuna samaan ruutuun ottihalusten kalojen kanssa, vaikka muutamia haukia 2-4kg väliin osuikin. Pitemmällä lenkillä sentäs löyty yks uus ihan kohtuullisen olonen alkukevään paikka, joka varmaan herää hieman aikasemmin mitä tutut seudut tuolla järvellä.



Tuo kuvatus n. viikon takaa. Ottihalusta kalaa tuolla paremmalla päiväreissulla löysin 2-5m vedeltä, kaikkiaan 22 luupäätä ja pari oikein komeaa ahventa. Kaikki kalat napsahteli uudesta lahukasta jossa vedet oli vähän toista astetta lämpimämpiä mitä tutulla ottilahukalla...joka tarjosikin nollat 



Osa kaloista oli jo kutenut ja mässäilly näppituntumalla lättäkaloja ja yhellä reilu nelosen hauella törrötti lajitoverin pyrstö suusta. Isoin hauki oli vielä kutematon nafti vitonen joka ruikki mätiä veneeseen. Isoin hauki nappaili kuturannan edustan kivikkopohjalta pienempien lajitovereiden seasta.



Kivikkopohjalta nappaili myös nuo parit ahvenet, molemmat tais napata 17cm vaapukkeisiin. Tiskipöytäpönössä 497 ja 843gr. Joutuu kyllä palailemaan tuolle seudulle joku kerta jigikepin kera.

Alotat käsittelyharjotukset vaan puikkareilla ja paljon toistoja. Alkuun vaikka nostelet kalat siimasta suoraan ilmaan ja tarraat niskasta kiinni eli, alotat niskaotteesta.

Sitten kun sattuu keskikokoisia haukia, niin harjottelet niskaotteen vedestä. Tuommosen 3-5kg hauen kun olet keplotellu veneeseen ja irrotellu koukut, niin sit kannattaa kokeilla kuivilla liplokkia semmoselle. Sit vaan lippalakkiharjotuksia vedestä, kaikki nuo nostojutut on helpompia viileässä vedessä kun kalat ei sätki niin kauheesti.

Sen verta nihkeeks meni itellä tuo kevätpuoli pilkkijäillä, että jo muutaman viikon ajan on tullu kademielin noita rannikon hurjien haukirapsoja vilkuiltua. 

Seuraava askel pimeälle puolelle oli sitten peruketalkoot...ja kaverin kaudenavausrapsat merivesiltä, sekä työkaverin kalastuskajakin varusteluprojektin seuraaminen. Viikolla sitten pistäydyin töiden jälkeen usemman kuin yhden sulan reunalla makustellen kevään tuloa, sulavan jään tuoksu, joutsenia. Haukiviisari alkoi siis kohoilla pikkuhiljaa ja perjantaina pakkailinkin savon suuntaan täydet pilkkikamat ja perämoottorin. Illalla suoritettu ajatustason kolikonheitto lauantaista kallistu suht helposti avovesihommiin, vaikka viime vuonna jäiden seassa lilluminen vailla saalista olikin sangen tuoreessa muistissa. Isukkia ei tarvinna juurikaan houkutella vänkäriks ja aamulla olikin täysi tohina päällä kun viime syksyn jäljiltä keräiltiin kalustoa ympäri tiluksia. Mukana oli tukku uusia uistimia ja uus pikkuvenekaiku, perämoottorista löyty pieni käyntihäiriö, airot oli hukassa ja vapatelineet vähän mitä sattuun.

Siimoja päästiin oikomaan kuitenkin ja kas...het uistimia laskiessa alkoi tapahtua oikein kivoja asioita.  Hauki, hauki, hauki...   Osuttiin siis harvinaiseen pre-kutu syöntipäivään isolla ässällä.

Iltapäivällä rantaan ajelessa ynnäiltiin ja ihmeteltiin huippureissun antia. Paatissa pyörähti ~25 haukea, joista 5kpl oli reilusti yli vitosen kaloja. Ei vois juuri paremmin siis avovesikausi "räjähtää" käyntiin. 




Sarjakuvassa mädistä turpeita hauenpötkyjä luupään kainalossa, 5,8;6,1;6,7;7,1 ja 8,2kg.

Uusista ottipeleistä heittämällä tarjoiltu dreamtacklen 20cm slottershad antoi yhen ison, muuten karkeammat naposteli hiiitaasti ja mutkitellen vedettyjä wanhan liiton ottipelejä, 17-23cm jättejä.

Vettä sataa, lämmintä pukkaa ja tuuleekin navakasti. Jäät saa kyytiä.

Sen verran töistä ajellessa kattelin, että jyväsjärvi on n. puoliks sula.

Sumeansamea kalansilmäkuvatus viimosista turauksista pikkuahventen päänmenoksi.

Päivitelläänpä kauppalistaa uuden vuoden kunniaks.

http://www.sportfiskeboden.e-butiken.se/

Jonkinlainen valikoima värikoukkupilkkejä, maksut verkkopankin kautta. Koetilaus sisällä ja sähäkästi ainakin vastailivat tiedusteluihin.

Eilen piti liimailla täydennystä ketjukoukkuvarastoon.

Börjen kanssa taisin vaihtaa mailia aikaisemmin syksyllä kumikanooteista 

Kilpakalastuksen eri lajit kärsinee mielestäni osallistujakatoa ”kadonneiden” sukupolvien myötä.  Varmaan monessa piirissä ollaan menty jo vuosikausia niin, että nuorten sarjoihin on tullut vain tipottain uusia harrastajia, nekin useimmiten jonkun himoharrastajan jälkikasvuna tai heidän perhe/tuttavapiiristään. Suuria uusia harrastajavuosiluokkia olisi pitänyt olla tuloillaan joka vuosi jo n. 5-10v ajan ja lajin pitäisi säilyä niin mielenkiintoisena, että aloittaneet eivät tipu muutaman talven jälkeen pois kyydistä. Tässä on vanhemmilla ja seurojen ”mentoreilla” kova paikka.

En tiedä mikä lie kilpakalastuksen tilanne muissa pohjoismaissa harrastajamäärien suhteen. Ruotsalainen kilpapilkkiscene on ainakin huomattavasti paremmin elossa = esillä verkossa. On  blogeja, videoita, pilkkivalmistajien sivuja ja monessa kalastuksen nettikaupassa on erikseen menuista valittavissa kohta ”kilpapilkit”.

Itse mitä nuorten kanssa on tullut jäällä puljattua,  niin tuntuu että ne jos ketkä tykkää hektisestä toiminnasta kunnon kalaparvessa. Onhan melkein kaikki tietokonepelitkin aika nopeatempoisia jos noita jotain 12-15 ikäluokan joukkoja ja niiden touhua ajattelee.  Kisapaikkojen tarkempi valinta piiritasolla voisi jossain mittakaavassa antaa lisää harrastajia. Eli asutuskeskuksien lähelle ja säännöllisesti kisoja myös pienielle kisa-alueille.  Vastuullisuutta  voitaisiin korostaa harrastajille kalavesien hoidolla, pikkusärkien, kiiskien ja ahventen narraus on sitä parhaimmillaan. Sääntöjen ja nuorten osanottajien katoamisen välille en pysty itse vetämään yhtäläisyysmerkkiä.

Maailma on muuttunut muutenkin vauhdikkaasti ja nykyään on tarjolla paljon enemmän helppoa ajanvietettä ja uusia harrastusmuotoja. Varmaan kilpakalastuksen kokema trendi noudattaa jossain määrin terveen ”harrastusmarkkinatalouden” sääntöjä. Jos laji ei kiinnosta nuoria -> harrastajat hiljalleen vähenee. Jos laji ei pysty uusiutumaan ajoissa -> se kuolee pois.  Moni perinteinen urheilulajikin lienee aika suurissa ongelmissa aivan samoista syistä. Nykyään harrastajat ja harrastusmarkkinat luovat ja synnyttävät uusia seksikkäämpiä lajeja joissa ei ole vielä lajikulttuuria, eikä vuosikymmenien lajikehityksen betonoimaa huipun ”normitasoa” jonne päästäkseen täytyy lajiin varata jo hieman aikaa ja tupakkia.

Nostellaans uuden talven kunniaksi. Pohjois-Savon linkki päivitetty samalla.