Huonoin pilkkireissunne?

[Bister]

Juu etin äsken täältä jotain tän tapasta aihetta, mutta tuloksetta, joten päätin tehdä tälläisen itse:
Mikä on teidän huonoin pilkkireissunne? Tässä on minun:

Oltiin kaverin kanssa pilkillä. Kaverilla oli joku ikivanha kaira mukana, johon ei edes vaihtoteriä saatu  .  Siinä me yritettiin kairata jotain 2 TUNTIA. Uskokaa tai älkää, mutta totta se on. Lopulta kun saatiin reikä jään läpi (n. 40 cm) niin mun tasapainopilkki jäi kaverin villalapasiin kiinni. Siinä irroteltiin joku 15 minuuttia kohmeisilla sormilla, kun se lopulta irtos. Mutta ei tässä vielä kaikki! Just ku saatiin se irrotettua, se jäi mun Abu Garcian pilkkihanskoihin kiinni   . Sitä irroteltiin jotain 5 min. Lopulta päästiin pilkkimään!!!! Mutta ei!!! Vesi oli vain jotain metrin syvyistä ja päätettiin lähteä kotiin ku niin huono päivä oli ollut

[Pete]

Tässä sulle pilkkireissua kerrakseen:

Lauantai aamuna herätys oli 05.00 aikaan ja kavereiden piti tulla
hakemaan. Kello soi ja minä ajattelin hieman vielä torkkua. Laitoin
teeveden kiehumaan ja kellahdin sohvalle. Vartin päästä muija tulee
ja kysyy mikä täällä haisee niin palaneelle. Menin keittiöön ja
kattila aivan tulipunainen ja liesituulettimen kupu jo aivan
mustana, ei muuta kuin vettä päälle ja tottakai se meni sinne liesi-
tuulettimen sisälle ja sulakkeet paloi. Kiva kiva.
...Todella makeeta. Ei tarvinnut ottaa teetäkään mukaan ja
puhelinkin putos siinä hötäkässä lavuaariin ja hajos.
Ei tarvinnu sitäkään ottaa mukaan.
No, ovikello soi ja kaverit tuli hakemaan. Otin repun ja kalavehkeet
kylpyhuoneen nurkasta mukaan, en kyllä huomannut, että marsu oli
mennyt samalla ovenavauksella sinne sisään.

Kaira per´kele osui oven karmiin ja karmista pala pois. Minä
säikähdin pamausta niin, että käännyin ja kairansuojakin oli
pudonnut pois ja suojaamaton kaira käytävän kiviseinään, voi v*ttu.
No, se siitä kairanterästä, onneksi jätkillä oli vielä kaksi
kairaa mukana.

Lähdettiin siitä sitten mun autolla kohti merenjäitä,
Hangon suuntaan. Pysähdyttiin kahville ja tankkaamaan
johonkin Lohjan huitteille. Kahvit juotuamme jatkettiin matkaa.
No perskele, mitäs täällä tapahtuu kun poliisiauto tulee niin
saamaristi perässä. Pysäyttävät meidät.
-Ette sitten viitsineet maksaa bensojanne, kyselee konstu.
-No voi saaterin saateri, unohtui siinä pakkasessa ja tavaroiden
ynnämuiden tsekkauksessa.
Ei siinä muuta kuin takaisin maksamaan. OK. Kaikki kunnossa ja
matka jatkuu.

Tunnin puolentoista päästä oltiin pelipaikoilla. Ei muutakuin
kamat kantoon ja jäälle. Minä kylläkin ilman kairaa.
Pakkanenkin lauhtuu ja muutenkin jäällä on jo vähän vettä. Vähän jo
haitaksikin asti.
Kairaan ekaa reikää ja potkaisen lumia pois kairanvierestä
kun tunnen saakelinmoista kipua varpaassa. Potkaisin siihen terään
kun jää oli niin pehmeää. Koko saapas varpaista halki, voi pas*ka.
Saapas täynnä vettä ja just tultiin.
Kohtahan se alkoi sitten sataa vettä muutenkin. Olli ja Jussi saivat
muutaman ahvenen, minä en mitään. Otti aivoon muutenkin.
Ajattelin juoda kahvit termarista jonka täytin siellä Lohjalla.
No missäs se on ? Tottakai se jäi autoon. Onko edes mitään juotavaa
mukana, näkyy siellä joku korkki. Joo, korkki näkyy ja pullo halki.
Siinä meni 1,5 litraa limua ja kaikki mun varavaatteet ja sukat.
Kiva kiva. Nyt mä lähden autolle. Jätkät kyllästy kanssa siihen
kokoaikaiseen sateeseen.

Päästään autolle ja alan etsiä autonavaimia. Mihin mä ne laitoin ?
Ei helsinki, ne on pudonnu siihen kun sitä varvasta voivottelin.
Eikun takas jäälle ja etsimään. Löytyy ne sitten juuri siitä missä
oltiinkin ja kävellään takas autolle. Mihis ne meidän pilkkireput
ja jätkien kairat on hävinneet ? Alfred Nussi on käynyt sillävälin.

Pikkasen hermokireällä lähdettiin kotiapäin. Ei juotu kahveja,
ei tankattu eikä paljoa juteltukaan. Kaverit meni koteihinsa ja mä
kanssa.

Kotona tenavat itkevät täyttäpäätä, ja minä kyselen että mitä nyt.
Emäntä sanoo, että kersojen marsu oli mennyt vaatteitten joukossa
pesukoneeseen kun luukku oli ollut auki. Kiva kiva.
Kaikki vaatteetkin oli jokseenkin karvoissa.
Pyytelin muijaa, että se hakis vaikka jäätelöä kersoille huolto-
asemalta ja samalla mulle 6-packin kaljaa, se lupas mennä. Kaivelin
lompakkoa, missäs se nyt sitten on, perkkeles se on siellä Lohjan
huoltoasemalla kun mentiin takas maksaa bensoja. Voi kilinvehkeet.

No, emäntä lähti huoltoasemalle hakemaan jätskiä ja kaljaa,
ihmettelin mikä siinä nyt kestää. Kohta se tulee itkusilmässä
kertomaan, että oli törmänny siihen mun aamulla jättämään kairaan
siinä pihalla ja eturengas on puhki.

Pistin kengät jalkaan jä kävelin naapurin Masalle kyselemään olisko
yhtään ylimääräistä jäykkää pulloa....

Että sellanenkin reissu vois olla..............

[nenone]

Peten viestistä on paha pistää paremmaksi/pahemmaksi  

[okuma]

toi reissu oli täysi pilalla mutta mitäs sille voi  

[perza]

no huonoin ainakin saaliin puolesta oli se kun en saanut edes yhtä nykäisyä koko päivänä(n.8tuntia), ja samalla isäni kaveri veti  8kg ahvenia ja nekin yhdestä ja ainoasta reiästä (näin vaan kävi)
toinen oli varmaan se kun lähdettiin pilkille matkaa n. 40km ja perillä huomatttiin että syötit oli jäänyt jääkaappiin ja lähin paikka ostaa oi sen 40km päässä!
ei muutakun hakemaan vaan...ja mehän haettiin.
   

[kaivo]

Pete löi kyllä sellaiset pohjat, ettei juuri enemmän voine ihmisellä pieleen mennä...

Oma surkein reissuni tapahtui Oulun edustalla Hailuodossa, olisikohan ollut -98 kevät? Huhtikuusta huolimatta oli pilkkimisen kannalta vielä täysi talvi, ts. lunta oli ja jäällä pystyi liikkumaan autolla (mikä olikin kätevää pitkien kävelymatkojen takia). Ajankohta oli kutuahvenelle ilmeisesti vielä hieman aikainen, koko päivän saaliini jäi 8 pannuahveneen ja velipoikakin taisi jokusia saada.

Virheen teimme poislähtöä suunniteltaessa. Sen sijaan että olisimme ajaneet pari kilometriä lähtörantaan ja pois samaa kautta kuin tulimmekin, saimme kuningasidean: oikaistaan jäällä ajellen saaren itäpäähän, mantereelle vievälle jäätielle rantoja seuraillen, ja säästetään ajassa ja matkassa jonkin verran. Jään kestävyys ei huolettanut, koska eräs pilkkijä oli kuulema tullut Hailuotoon meren selän takaa Lumijoelta, ei mitään virallista jäätietä. Lähdimme siis ajelemaan hämärtyvässä illassa eteenpäin. Lumessa näkyi samaan suuntaan kulkevat jonkun aiemmat ajouratkin.

Kovin pitkälle emme päässeet, kun jäällä alkoi olla yhä useampia tuulen kasaamia kinospaikkoja, joista yhteen sitten jämähdimmekin pysyvästi. Ei auttanut mikään, pikkuveljeni taisi olla vasta 11-vuotias eikä jaksanut työntää, enkä jaksanut minäkään kun pistin velipojan Nissanin puikkoihin. Ilta pimeni ja merellä kuolemanhiljaisuus. Meinasi jo tulla oikeasti hätä: tännekö jäätiin yöksi?

Onneksi mukaamme oli kotoa lähtenyt perheemme ensimmäinen kännykkä, joku vanha Nokian NMT-palikka, siinäkin virta melkein lopussa. Kävelimme puoli tuntia takaisin lähtörantaan, soitimme kotiin Ouluun, ja isä tuli suuttuneena loppujen lopuksi naapurin ukon kanssa kiskomaan meidät pakettiautolla irti. Sen jälkeen ei ole isommin kiinnostanut ajella jääteiden ulkopuolella.

[Bommari]

Kaivolla ja Petellä pahimmat. Varmaan melkoset vitutukset päällä oli.

[kalevi.parta]

Me oltiin menossa mökille kavereiden kanssa.
mentiin mökille niin madot jäi pois ja kottin oli 40km ja kauppa oli 42km
päässä. Mut onneksi mun Iso veli oli tulossa kohta niin me soitettiin sille mut se oli jo yli puolessa välissä tulossa harmi!!!    

[marabou]

On petellä ollu hauskaa tai ei niinkää.

[pilkin sm-iitti!]

juu..olin tossa vime talven inaris sm-pilkil ja iha lappeenrannast asti tuli lähettyy(1123km). Päästii jäälle nii miul oli aivan kuningas suunnitelma lähteä oikeaa puolta 4km päästä testaamaa ku harjotus pilkeis tullu kymmenii kiloi sielt...juoksin sinne aivan hikihatus kairatj reput mukan tieteki...tulipa sielt 2 ahvent mut eipä mitää erikoisempaa.takas päi lähin tulemaa ku ei kalaa tuntunu tulevan nii jossai 2km enne lähtöpaikkaa aattelin testata yhestä reiästä jos tulis kalaa..yks siika tuli aika nopeesti siitä mut sitäkö ei laskettu nii vetee päästin takas...just ku olin päästäny sen siian sinne vetee nii huomasin et vasen jalka oli jotenki vähä vetisen tuntune polvesta alaspäin...huomasin että haalarin housuis oli aika nätti viilto ja aattelin et ei voi olla kairaka siit menny...kuiteski ku tarkistin nii jalka oli ihan veres ku oli veret valunu aika rivakkaa vauhtia ku haava oli luuhun asti...menin läheisempää saareen ja keskeytin kisan ja menin ensiapuun nii kyllä siinä jossai 45minuutin tietämil ku haavaa oli hoiettu niii saatii siihe kunno siteet..sitte nilkutin 2km lähtöpaikkaa ja menin bussille vaihtaa kamat...bussissa kotiinpäi tullessa kuulin että suurimmat saaliit oli tullu aivan lähtörannasta...kyl siinä tilanteessa pikakse vitutti ku sai 14 tuntii istuu bussis jalka suoran ja aiva tunnottoman koko matkan.

[sääksi]

Tästä on aikaa yli 20v., joten juttu "perustuu tosiasioihin".
Tuolloin, kuten myös tänäpäivänä, oli tapanani jo illalla katsoa kamat kasaan.
Kuten myös parhaasta mahdollisesta kartasta mille järvelle aamulla suunnistaisin.

Aamuhämärissä paikalle päästyäni katselin että tässä se järvi tulee kivasti
lähelle tietä.  Mutta se iäisyyskysymys, "minne auto parkkiin".
Tie oli siinä kohtaa suora, mutta liian kapea. Onneksi laita näytti hyvältä, ei ojaa,
eikä muitakaan ongelmia. Luntakin vain noin 25 senttiä. Kävin oikein jalkasin tarkistamassa.
Tohon vaan poikittain tiehennähden. Juuri kun perä oli pois tieltä niin, fhumumps!
Kaikki pyörät putos johonkin kuoppaan, ja auto pohjaamyöden hangessa.

Tuolloin, "kuten myös (valitettavasti) tänäpäivänäkin", autoni takapaksissa on paljon
turhanpäiväistä roinaa.  Mutta tuolloin ne lähes kaikki olivat tarpeen.
Tunkki, ja pieni lumilapio olivat varmaan tarpeelisimmat. Eiku pyörät vuorotellen
ylös, mahd. paljon tavaraa pyörien alle, ja…. taas uusi yritys.
On se jännä miten tollanen tilanne saa mielikuvituksen liikkeelle.
Sisätilan matot on ihan käyttökelpoisia.
Muistan ainakin kahteenkertaan käyneeni tiellä tupakoimassa, ja miettimässä
kumpaan suuntaan pitäisi kävellä jotta löytyisi maatalo, ja traktori.

Ei ollut muuta työntöapua kuin minä itse. Mutta siitä idea. Nostin tunkilla etupuskurista
keulan niin ylös kuin mahdollista, (silloin autoissa oli vielä puskurit).
Lumiharja painamaan kaasua,  pakki päälle, (vähän valitti kun oli moottorissa kierroksia),
ja ei kun ite työntämään keulasta.
Jos joku luulee ettei ihminen voi nähdä tähtiä silmissä, niin juuri tämän hetken
kokemuksella voin väittää toisin, (ne on sellasia pieniä ja niit on paljo, ei niinkun
Walt Disneyn piiroskuvissa sellasii isoja tähtiä).

Mut auto liikahti, (paremminkin rojahti), sen tarvittavat puolimetriä taaksepäin.
Ja tuotapikaa olin iltahämärissä ajelemassa kotia kohti. Hyvillä mielin. Todella
helpottuneena. Sitä ei osaa oikein kuvailla. Ikään kuin olisi työ palkittuna.

Seuraavana kesänä ajoin paikan ohi työasioissa, ja pysäytin katsomaan uteliaisuuttani.
Monttujahan siinä.  Heitin kyytiin silloin lumeen sotkeutuneen, nyt pölyyntyneen
työkalupussin. Ennen lähtöä kävin vielä tarpeillani, (vähän kauempana, jos joku
sattuu tulemaan paikalle)  
Silloin huomasin että järvihän lainehtii tässäkohtaa tuuheaa viljaa!

Ois ehkä isäntä päätään raapinu, ja miettiny
"mitä piip-näytteitä toi jätkä mun pellosta ottaa?

Hyvää talvea kaikille.

[Pete]

Siis alle 15 sarjas :oops:

Kirjotelkaa vaikka YV:llä toisillenne, tämä oli pilkkireissuista, ei laiturionginta kisoista.
*****************************************

No asiaan, oltiin vuonna jotain tuolla Kuusamon kupeessa Irnijärvellä pieniluontoisella Pääsiäiskäsi(=mämmikoura)-pikkireissulla, jokaisella reissulla meilla on aina oma nimi. No, kuitenkin; lähdettiin hiihtämällä sinne Irnille ja kairailtiin siinä aina matkalla muutama reikä. Ekoista reiístä tulikin vain heinää. Luultiin olevamme jo vaikka kuinka kaukana ja kaveri kaivoi montun jäällä olevaan lumeen ja kairas reiíän, pärkkele ja suoraan kiveen. Terä aivan tattis. Jätettiin se siihen yhden niemen kärkeen ja otettais se mukaan kun tullaan takas.

Parin tunnin päästä alkoi tuulemaan ja alkoi myös pieni lumisade, tiedät kuinka tuuli painaa sitten sitä lunta rantoja kohti. Ei siinä mitään, hiihdeltiin ja kairailtiin reikiä toisella kairalla siihen 90-110 cm paksuun jäähän hikipäässä.

Aikaa kului ja oli aika lähteä takas mökille päin. Hiihdeltiin ja yritettiin etsiä sitä kairaa, eihän sitä enää löytynyt, koska lumipyry oli peittänyt sen sinne johonkin. Ajateltiin oikaista hieman, ja niin tehtiin. Kaveri kaatui yhdessä alamäessä suksilla niin että se ei päässyt enää pystyyn kun sauvakaan ei tavoittanu maata. Oli aika kivan paksuinen hanki. Autettiin kaveri ylös mutta kännykkä oli pudonnu sekä pikku pullo Jalankulkiaa. Soitettiin siihen puhelimeen ja siellä se soi jossain metrin-kahden syvyydessä. Eipä alettu kaivamaan ylös.

Seuraavana kesänä ajateltiin siinä pienessä sihneessä lähteä etsimään niitä tavaroita, kairaa ja kännykkää. Kaira löytyi, kännykkä ei.
Oli varmaan niillä maanviljelijöillä hauskaa kun haettiin kesällä sitten yhdestä metsäsaarekkeesta pellon keskeltä kaira pois puunjuurelta......