Villinä legendana ja ennenkaikkea kuulopuheena kuulin seuraavanlaisen stoorin Helsingin Vanhankaupunginkoskelta:
Nuorehko mies oli viskomassa uistinta suvannolla, ilmeisesti kosken jälkeiseltä heittotasanteelta etelärannalta. Perihelsinkiläiseen kalastuspaikkakuvaukseen kuuluu ennenkaikkea reilu määrä erilaisia pohjaan kuulumattomia objekteja ja muuta sälää, mihin uistimensa saa näppärästi jäämään kiinni kun yrittää tavoitella kaloja pohjan tuntumasta. Ei aikaakaan, kun tarinan nuoren miehen uistin jäi pohjaan, ja pian siimojen katkomisen jälkeen toinenkin. Ilmeisesti siimanjatkeet eivät olleet siitä edullisimmasta päästä, sillä sisuuntuneena tappioista hän lähti kahlaamaan suvantoon kohti uistinnielua. Pohjasta löytyikin semmoinen mukava yllätys, nimittäin vanha ruosteinen heteka-sängynrunko. Oman uistimensa lisäksi poika sai pyydystettyä metallihirviöstä toisen, ja kolmannenkin uistimen. Pitkän ajan kuluttua poika oli käynyt hetekan täysin läpi, ja kuorinut sen uistimista. Jokunen niitä oli ollut, sillä legendan mukaan hän sai siitä raadosta keräämillään uistimilla täytettyä kolme isoa uistinpakkia. Kaikki eivät tietenkään olleet enää käyttökelpoisia monen vesivuoden jälkeen, mutta ihan hyvin silti.
Todellisuuspohjaa en tiedä, mutta teoriassa kuulostaa ihan mahdolliselta.
Omat löytöuistimeni rajoittuvat satunnaislöytöihin, Vantaanjoen rantapuskista tapaa silloin tällöin aina Rapalaa ja Salmoa.
-Perca