Varmaan jokaisella suomalaisella heittokalastajalla on tai on ainakin ollut Meppsejä, niin minullakin. Viisitoista vuotta sitten ensimmäiset uistimeni olivat juuri niitä, ja ensimmäinen virvelikalanikin (sormenmittainen ahven) tuli Meppsillä. Ensimmäisinä vuosina kalastelin lusikoiden ohella paljolti juuri lipoilla, ja ahventa ja pikkuhaukea tuli kesäisin hyvin. Viime vuosina lippojen käyttö on jäänyt vähemmälle, mutta kalojen mieltymykset eivät ole muuttuneet. Meppsit ovat edelleenkin ottipelejä matalissa kesävesissä useille kalalajeille.
Paras Meppsini on ollut se hyvin perinteinen Aglia Decoree kuparisena ja punapilkkuisena, koko nro 2. Hyviä tuloksia on tullut myös fluoripunaisilla tms. räikeillä väreillä, erityisesti ahvenet ovat tykänneet niistä.Yksi parhaimmista Meppseistäni oli aikoinaan valmistettu Aglia BST, jonka lippa oli joko kelta-pinkki tai kelta-oranssi. Sillä tuli tummista vesistä ahventa ja haukea.
Meppisen ja muiden peruslippojen vikana on taipumus kiertää siimaa, vaikka käyttäisikin leikaria. Kiertäminen vähenee, jos taittaa lipan siimalenkin pihdeillä n. 45 asteen kulmaan yläviistoon. Lenkki pyrkii pysymään kelauksen aikana ylempänä kuin lipan muu runko-osa, joten koko viehe ei pyöri siiman päässä enää yhtä helposti.