Kaverin kanssa oltiin soutu-uistelemassa Nerkoonjärvellä. Vuorotellen soudettiin ja molemmilla oli vedossa yksi vapa. Kaverilla tais olla Rapalan Countdown firetiger-värisenä.
Oli kaverin soutuvuoro ja mä pidin vapoja kädessä (onneton 30v. vanha lasikuituvene, ei oltu laitettu edes vapatelineitä), ja kaverin vapaan tarttu voimakkaasti.
Siinä sitten vaihettiin paikkoja ja siirryin airoihin. Lähdin siinä huopaamaan, kun ajateltiin että oli pohjatärppi. Siltä se vaikuttikin, eikä missään vaiheessa edes ajateltu, että olisi kala kiinni. Sitten oltiin jo parinkymmenen metrin päässä vaapun tärppipaikasta ja alkoikin pohjatärppi kummasti liikehtimään. Kaverilla oli tosi huono vapa ja kela. Ei todellakaan uisteluun tarkoitettu, pikemminkin vaikkapa ul-ahvenen viskomiseen
Siinä sitten alkoi älytön veivaaminen, kun kaveri parhaansa mukaan yritti väsytellä kalaa. Minä soudin aina sinne, minne kala milloinkin syöksyi ja sitten itse syöksyn veneen keulille haavin ja nosokoukun kanssa. Tällaista älyttömältä näyttävää kierrettä toistettiin noin 20 minuuttia, kunnes kala lähti siististi irti erään syöksynsä päätteeksi. Outoa kyllä, mutta tuntui, että karkuutus otti minua paljon enemmän pattiin, kuin kaveria. Ei saatu kalaa kertaakaan näkyviin, vaikka monta kertaa kalan ollessa veneen vieressä, kiskottiin lähes täysin voimin, mutta aina se paskiainen vei voiton. Väkisinkin siellä oli tosi isomus. Ja hauki se oli aivan varmasti.
Eipä siitä sitten sen enempää
