Olipa kerran vapaapäivä ilman muita velvotteita, aamulla kello 5.00 suuntasin johtotähden karhusaaren sillan viereen ja toiveekkaana salmeen jigittelemään.
Lauma vironvenäjää puhuvia
örveltäjiä oli myös kyseisellä alueella, ilmeisesti ilta vodkan voimalla venähtänyt aamuun.
Kyseiselle heimolle olennaiseen tapaan kaikki paikat miehitetty mistä vähäkin vois kalaa tulla ja
oottoonki poikineen koristeli rantoja pullojen kaljatölkkien ,roskien,ulosteiden ymv. kera. 5 heittoa peräkkäin päätyi pohjatärpin seurauksena siimakatkoon jolloin päätin vaihtaa maisemaa nurmijärven myllykoskelle. Parkkipaikalle palattuani huomasin auton renkaan tyhjentyneen, oli vedetty puukolla tms. kyljestä läpi. Onneksi vaan yhdestä pyörästä joten vaihdoin vararenkaan tyynesti paikoilleen joka vielä noissa autoissa samanlainen eikä nykymallin mopopyöräversio.
Myllykoskellakin munat pataan ja tuloreissulla hokasin uistin rasian jääneen parkkipaikalle.
Harkitsematon U-käännös moottoriteiden välisen huoltokannakkeen kautta ja se ainoa auto takanani joka sillä hetkellä näkyvillä olikin poliisin siviiliversio. No tyhmyydestähän sakotettiin
ja yliärtyisän konstaapelin pyynnöstä hondaan kirjoittelemaan muistutusta. Menin kiltisti auton oikealle puolelle takapenkille istumaan ja kireä konstaapeli tiuskaisi jotta onko sitte ihan pakko tulla siltä puolen autoon ja istua sen kansion päälle? Kerroin jotta turvallisuus syistä penkan puolelta ,ollaan sentään moottoritien reunassa parkissa ja siirsin toki kansion syrjään ennen kuin istahdin tähän penkille joka muuten on aika epämiellyttävän kuuma ilmastoituun autooni verrattuna, totesin. Tulotasoani en tietenkään tiennyt ,koska olin yrityksen juuri perustanut joten kehotin tarkistamaan verotiedoista. Olivat tietenkin tekniikan häiriötekijöiden vuoksi vaikeasti haettavissa joten aikaa paloi,tuskanhiki virtasi ja kireys suorastaan väreili ilmassa.
Sitten sen rasian hakuun sakkolappu kourassa, oli minuutti aikaisemmin lähtenyt parempaan kyytiin viron rekisterissä olevan ajoneuvon takakonttiin näin mulle kerrottiin.
Kotonakin kiiteltiin hyvästä ja halvasta harrastuksesta.