Chat

Author Topic: uintiliikkeet?  (Read 2433 times)

0 Members and 1 Guest are viewing this topic.

jaska74

  • Posts: 410
    • View Profile
    • Email
uintiliikkeet?
« on: August 21, 2006, 20:06:33 »
oisko jossain jotain opasta mistä näkee että mitenkä minkäkin uisitmen "pitäisi" uida
vaaput, lusikat, lipat jne

kaivo

  • Guest
Vs: uintiliikkeet?
« Reply #1 on: August 22, 2006, 02:41:01 »
Kysymys on rakentelupuolella, joten tarkoitatkohan sitä, miten omatekoiset uistimet viritetään uimaan? Vai tarkoitatko sitä, miten eri uistinmallit yleensäkin uivat? Vai sitä, miten vieheen pitäisi uida jotta sillä saisi kalaa?

En ole rakennellut vieheitä ihan muutamaa heikohkoa yritelmää lukuunottamatta, joten joku muu osaa kertoa siitä varmasti enemmän. Sen sijaan yritän kertoa eri viehetyyppien uintityyleistä, siitä, miten uinti ja kalastavuus liittyvät toisiinsa, sekä lopuksi ihan yleisiä juttuja uistinvalinnoista kalastuksen kannalta siltä pohjalta, miten itse tulee asioita tarkasteltua. Joku muu ajattelee varmaan näistäkin asioista hieman eri tavalla, joten ehdottomina totuuksina seuraavia juttuja ei sentään tarvitse ottaa :)


Viehetyypeistä:

Lipoissa uintiliikkeestä vastaa lehti, joka pyörii vieheen rungon ympärillä. Lusikoita on hyvin monenlaisia ja niiden uinteja samaten. Yleisesti ottaen lusikka ei saisi pyöriä koko aikaa samaan suuntaan hyrränä, vaan ehkäpä pyörähtää pari kertaa samaan suuntaan ja muljahtaa sitten toiseen suuntaan. Pitkulaisen mallisten ja voimakkaasti taivutettujen lusikoiden uinti on kapeahkoa puikkelehtimista. Vastaavasti, mitä leveämpi lusikka, sitä laajemmat potkut. Uinnin vilkkauteen vaikuttaa suuresti myös käytetyn uistinpellin paksuus. Ohutpeltinen lusikka ui vilkkaammin kuin paksummasta raudasta tehty. Pitkulaiset ja paksupeltiset sietävät yleensä nopeampaa kelausvauhtia ja kovempaa virtaa kuin leveät lusikat, jotka ovatkin parhaimmillaan seisovassa vedessä melko rauhallisesti uitettuina, etupäässä hauelle.

Kaikista eniten erilaisia uintityylejä on vaapuissa. Jos nokkalevyttömät pintavaaput jätetään tässä pois laskuista, niin vaapun uidessa veden vastus ottaa vieheen nokkaläppään, ja saa aikaan läpän mallista riippuen eri vaapuille eri laajuisen "vaaputuksen". Vaapun uintiin vaikuttaa suuresti myös rungon muotoilu ja käytetyn materiaalin paino. Samankokoisista vaapuista kevyt ui eloisammin kuin raskas, jos rungon ja nokkaläpän malli pysyvät samoina ja koukutuskin on molemmissa samanlainen.

Lisäksi erityisesti puuvaapuissa on muita uistintyyppejä enemmän yksilöeroja, eli päällepäin kahdesta samanlaisesta vaapusta toisella tulee ehkä paremmin kalaa kuin toisella. Samanlaisina myytävien vaappujen painot vaihtelevat usein jonkin verran, koska luonnonmateriaalina puunkin ominaispaino vaihtelee. Samanlaisia kalastavuuseroja voi olla myös muovivaapuissa.

Muista viehetyypeistä perinteisen jigin ainoa liikkuva osa on pyrstö. Jigimalleja on tarjolla valtavasti, joten myös kaikenlaisia hapsu- ja hörhelömallejakin löytyy. Periaatteena on kuitenkin se, että omaa "sisäänrakennettua" uintiliikettä jigeillä ei sinänsä ole, vaan kalastaja herättää melko elottoman silikonilötkön eloon epäsäännöllisellä uitolla pohjan tuntumassa. Suoralla kelauksella jigi kalastaa huonosti.     

Viime vuosina on tullut markkinoille erilaisia silikonisia "pehmovieheitä", jotka eivät ole siinä mielessä jigejä että ne kalastavat myös normaalikelauksella. Tunnetuin esimerkki näistä vieheistä on Stormin suspijigi, joka on hyvin hitaasti uppoava ja toimii parhaiten melko matalissa vesissä.


Miten uinti vaikuttaa vieheen kalastavuuteen?

Peruslähtökohta on, että joka uistinmerkillä ja -mallilla on sille ominainen uintiliike, joten on ymmärrettävää että ne myös houkuttelevat kaloja eri tavoilla ja eri tilanteissa. Perinteisesti ajatellaan että kylmän veden aikaan kalat ovat kankeampia liikkeissään kuin kesällä, joten varhain keväällä ja myöhään syksyllä käytetään hitaammin ja rauhallisemmin uivia uistimia joita kelataan hitaahkosti. Lämpimässä vedessä taas alkavat vilkasuintiset uistimet kiinnostaa kaloja enemmän, ja kelauskin saa olla reippaampaa.

Uistimen kalastavuuteen vaikuttavista tekijöistä uintiiliike on vain yksi osatekijä, joten kokonaisuus ratkaisee.


Käytännön viehevalinnasta

Hyvä lähtökohta on hommata ajan kanssa pakkiinsa kaikkia neljää uistintyyppiä - lippaa, lusikkaa, vaappua, jigejäkin - eri malleina, hieman eri kokoina ja erilaisissa väreissä. Periaatteena on hankkia uistinvalikoimaa laidasta laitaan, jotta olosuhteiden vaihdellessa pakissa olisi aina jotain, mitä kokeilla.

Nykyisin iso osa kauppojen uistinvalikoimasta on väriltään hyvin vaaleaa ja räikeää, ehkäpä siksi että ne myyvät hyvin, mutta aina ilotulitusväriset uistimet eivät kelpaa kaloille. Joinakin päivinä tummat ja tylsänkin näköiset uistimet saattavat toimia paremmin, ja pikkukalaa matkivat luonnonvärit ovat tietysti aina kokeilemisen arvoisia.

Joka uistimella on oma luontainen uintisyvyytensä, johon se pyrkii kelauksessa hakeutumaan vaikka esim. uppoava viehe vajotettaisiinkin pohjaan ennen kelauksen alkua. Tämänkään takia vain yhdellä tai muutamalla erilaisella uistimella ei pärjää kaikkialla, koska syvyydet kalapaikoilla vaihtelevat. Koska ainakin hauki oleilee suurimman osan ajastaan pohjan tuntumassa, tulisi viehe valita kalapaikalla ensimmäiseksi sen uintisyvyyden perustella. Suurin osa heittokalastajalle tarjolla olevista vieheistä menee normaalikelauksessa noin 1 - 3 metrin syvyyteen, mutta jo neljään metriin meneviä on huomattavan vähän, samaten aivan mataliin paikkoihin käyttökelpoisia pelejä. Helpointa normaalia syvien paikkojen heittokalastus on riittävän painavilla jigeillä. Tuloksellisinta syvien ja laajojen vesialueiden kalastus on usein kuitenkin uistelemalla, kun voi käyttää apuna kaikenlaisia upotusapuja joilla viehe saadaan haluttaessa vaikka kahteenkymmeneen metriin, ja uistelemalla ison ja syvän vesialueen haravointi sujuu kohtuullista vauhtia.

Aivan matalaan, esim. puoleen metriin sopivia malleja ovat kaikki pintavaaput, jotkin kelluvat ja pienellä nokkaläpällä varustetut normaalivaaput hitaasti vapa pystyssä kelattuna, monet lipatkin. Kevyillä lusikoillakin tulee toimeen matalassa, kunhan kelaamisen suorittaa melko rivakkaa tahtia.

Uintisyvyyden merkitystä ei voi liikaa korostaa, sillä jos kala on esim. neljässä metrissä ja mukana olevilla uistimilla ei pääse yli puoleentoista metriin, kalaan jää matkaa 2,5 metriä eikä se pahimmillaan  edes huomaa uistinta, tai jos huomaakin jossain kaukana yläpuolellaan viuhahtavan vieheen peto saattaa olla sen verran passiivisella tuulella, ettei kehtaa nousta pohjasta vieheen perään.

Jos uistimella ei siis voida kalastaa siellä missä missä kalat ovat, johtuipa se sitten poikkeuksellisesta syvyydestä, mataluudesta tai vaikkapa tiheästä vesikasvillisuudesta, ei kalantulollakaan päästä yleensä juhlimaan. Tällaiset tilanteet ovat kiusallisia, mutta ajan kanssa niihin oppii varautumaan paremmin.


Paras viehemerkki?

En halunnut erikseen nimetä yhtään viehemallia tai merkkiä (paitsi Stormin suspijigin ihan esimerkinluonteisesti). Syynä on se, että kuten edellisestä toivon mukaan kävi ilmi, viehevalinta on aina tilannekohtainen juttu, mikään uistin ei ole paras aina ja kaikkialla ja vastaavasti joka uistin on hyvä jossain tilanteessa. Kun tämän hoksaa, käyttää kaikkia viehetyyppejä tilanteen mukaan ja kokeilee ihan kaikenlaista, kasvattaa mahdollisuuksiaan saada kalaa useammin kuin pitäytymällä aina siinä tutussa ja turvallisessa ottivieheessä, jolla tuntuu tulevan toisinaan kalaa erinomaisesti, toisinaan taas ei. Juuri jälkimmäisissä tilanteissa tarvittaisiin viehevaihtelua, jos oletetaan että ollaan yleensäkin kalapaikoilla.


*Huh, tulipa pitkä vastaus. Jaksoikohan joku lukea edes loppuun saakka :)
« Last Edit: August 27, 2006, 19:08:20 by Kaivo »

 



center>