Oma käsitykseni on, että kriittinen raja, jossa kairaaminen alkaa selvästi pelottaa kaloja on noin kaksi metriä. Jos syvyyttä on vain yksi metri niin usein on aika turha alkaa saman tien pilkkiä. Viime talvena tein eräälle matalalle järvelle reikiä reilun metrin syvyyteen, mutta kun pilkin niistä niin nyppyäkään en saanut. Kävin vähäksi aikaa pilkkimään toiseen paikkaan ja palasin sitten takaisin reijilleni. Ensimmäinen niistä alkoikin heti antaa kalaa, sitä sitten tulikin jo aikasemmin tyhjäksi toteamastani reijästä noin 1,5 kg. Loppujen lopuksi kävi ilmi että jokaisesta "tyhjästä" reijästä tulikin kalaa, ei toki muista niin paljon kuin siitä ensimmäisestä reijästä, mutta jokaisesta sain sentään jotain. Kun pilkin reijät kolmannen kerran, niin sain vielä muutamia ahvenia parista parhaasta reijästä. Matalissa vesissä pilkkiminen on hyvin erilaista kyttäämistä verrattuna, jos vettä on jään alla yli 3 metriä. Toki kalat saattavat hieman pelästyä vielä 3 metrin syvyydessäkin, mutta kun vettä on 5 metriä tai enemmän niin voi kairata runsaasti kalojen pelästymättä.
Senkin olen vielä huomannut, että isommat ahvenet säikkyvät kairausta huomattavasti herkemmin kuin pienet. Kalojen säikkyminen on myös varsin järvi, -ja päiväkohtaista.
