No on tullu yritettyä ahvenenjigausta, mutta tylstyin hommaan saman tien. Mutta nyt ajattelin aloittaa kuhanjigauksen, koska siitä on sanottu, että on helpompaa no kyllä haasteellisestakin pidän, mutta on tullut niin paljon nosteltuu ahventa lipoilla etten enää aloita ahvenenjigausta. Kyllä kuhaakin tulee, mutta paljon harvemmin. Tämän kuhanjigauksen sai minut kiinnostumaan erätulilla ohjelma ja sen kalastuskoulu. 
Väitän kyllä kuhan jigausta paljon haasteellisemmaksi. Kalapaikkojen etsiminen on vaikeampaa, kuhia saattaa joutua etsimään todella paljon, ja kun sattuu kalapaikan löytämään, nousee muutama kala ja paikka hiljenee. Erätulilla kalastuskoulussa nostelivat alamittaisia kuhia solkenaan, mikä ei todellakaan ollut millään tavalla järkevää - etenkään TV:ssä näytettäväksi. Homma näytti helpolta, mutta nuo nyt sattuivat olemaan oppaan löytämällä kalapaikalla ja alla oli pikkukuhaparvi. Kuhan kutuaikaan tavataan jigata kutua vartioivaa koiraskuhaa, mikä ei sekään maalaisjärjelläkin ajateltuna ole järkevää.
Lippa onkin erinomainen viehe matalassa vedessä, eikä silloin kannata jigatakaan. Mutta selkäpakoilla ja syvemmillä rannoilla ja karikoilla jiigi on paljon lippaa käyttökelpoisempi. Jigaus vaatii herkät välineet ja oikean uittotekniikan. Se ottaa jonkin aikaa, ennen kuin ensimmäisen jigikalan saa, mutta luovuttaa ei todellakaan kannata. Itsekin muistan ajat, kun lehdissä hehkutettiin jigin tehokkuutta, enkä itse ollut saanut kalan kalaa. Sitkeästi kuitenkin jigiä uitin ja nyt se on yksi suosikkikalastusmuodoistani.
Poll
