Viime keväänä pielisellä nähtiin susi jolkottelemassa järven jäällä. Kyseinen hukka kaikkoisi meitä eräästä niemestä, jossa se luultavasti oli päivämakuulla. Seurattiin varmaan 10min sen menoa, kun se ensin ylitti järven selän ja lähti juoksemaan rantaa myöten kohti etelää ja lopuksi nousi kaukana olevaan saareen, jonne se sitten hävisikin. Uljas eläin, pakko myöntää, vaikka henk.koht. susia vihaankin. Erityisesti pisti silmään se, että kyseinen hukka paineli täydellä laukalla koko sen matkan, mitä päästiin seuraamaan. Siinäpä osoitus suuresta kestävyydestä, jota kyseinen hukka tarvitsee ruuanhankinnassaan.
Samalla nähtiin myös järvenrantakorteikon suojissa makailleet 2 kaurista. Olivat vieläpä ensimmäiset kaurishavainnot itselleni.