Viime kesänä tuli katsottua Nappikeli-ennustetta (aina kun muistin) ennen kalalle lähtöä. Vesillä sen paikkansapitävyyttä oli mielenkiintoista seurata, kun kalapaikka oli tuttu ja kalastuksen aikana oli varmaa, että haukia oli heitonkantaman sisällä suurimman osan illasta.
Heinäkuussa eräällä iltareissulla ennuste näytti alkuillaksi "nappikeliä", joka vaihtui myöhemmin parhaaksi mahdolliseksi eli "superkeliksi", joka Nappikeli-teorian mukaan on mahdollinen vain muutaman kerran kuussa, joinakin kuukausina sitä ei tapahdu kertaakaan. Tuona iltana ennuste näytti pitävän paikkansa: viehevärinä toimi räikein mukana ollut (Fire Tiger), matalassa vedessä näki kun hauet ampuivat vieheeseen kiinni kuin rakkikoirat ja ohi-iskeneet kalat yrittivät usein seuraavilla heitoilla uudestaan. Ylös tulleilta viideltä kalalta viehettä sai kaivella syvältä suusta.
Tein uuden reissun seuraavana iltana samoille paikoille. Nyt Nappikeli näytti syönnin laantuneen "kalakeliksi", joka on Nappikeli-ennusteen viidestä syöntivaihtoehdoista kolmanneksi paras. Sääolot olivat edellisiltaan nähden aika lailla samat, mutta edellisillan Fire Tiger ei antanut mitään kalahavaintoja. Koska oli kuitenkin varmaa että ottipaikoilla oltiin, rupesin testailemaan värejä.
Jonkin aikaa vieheitä vaihdeltuani tuli ensimmäinen kalahavainto vaaleaan sini-valkoiseen vieheeseen; hauki kävi perässä muttei yrittänyt enää seuraavalla heitolla. Vaihdoin vieheen sini-kromiseksi, joka alkoi hetken kuluttua kelvata. Illan saldo oli neljä saatua haukea. Kalat eivät kuitenkaan olleet enää yhtä innokkaita käymään vieheen kimppuun.
Yksi reissu viikkoa myöhemmin. Tällä kertaa Nappikeli-ennusteen mukaan syönnin piti olla "kotikelin" luokkaa eli huonoin mahdollinen, ja vieheväreiksi suositeltiin tummia ja hillittyjä vaihtoehtoja.
Jälleen ennuste näytti pitävän paikkansa. Räikeillä tai vaaleilla vieheillä ei saanut tärppiäkään; ainoa viehe mikä kiinnosti kaloja oli yleisilmeeltään tumma musta-krominen. Itse asiassa se kiinnosti kaloja erittäin hyvinkin, tärppejä ja karkuutuksia tuli muutaman tunnin aikana ainakin kymmenen, mutta ylös asti tuli ainoastaan kolme kalaa ja nekin heikosti kiinni, vaikka koukku oli terävä. Kyseinen viehe oli tummin mitä valikoimista löytyi, en osaa sanoa olisiko kalojen tarttuminen ollut parempaa jos ottivieheestä olisi ollut vieläkin tummempi vaihtoehto mukana. Velipoikani oli samaan aikaan haukikalassa toisessa paikassa (samalla paikkakunnalla), hänen havaintonsa kalojen ottihaluista olivat olleet samansuuntaisia. Illan suurin kala oli hänellä hyväksynyt tumman ja vaatimattoman vieheen.
Näiden esimerkkireissujen perusteella en pysty vielä sanomaan, että Nappikeli-teorialla pystyy automaattisesti vetämään johtopäätöksiä kalojen ottihaluista tai toimivista vieheväreistä. Ne on joka tapauksessa selvittettävä kokeilujen kautta joka reissulla erikseen, näyttipä ennuste mitä tahansa. Viime kaudelta on useita esimerkkejä lisää siitä, että joskus hauki voi olla niin valikoiva että vain yksi viehe tietyssä värissä kelpaa, muita saa heitellä rauhassa ilman tulosta. Mitään järkisyytä kalan tällaiseen käyttäytymiseen ei useinkaan ole löydettävissä.
