Chat

Author Topic: Kirjoitelmia, runoja ym.  (Read 9227 times)

0 Members and 1 Guest are viewing this topic.

suspi

  • Posts: 215
    • View Profile
Kirjoitelmia, runoja ym.
« on: March 29, 2007, 21:52:13 »
Tänne voi laittaa omia kirjotelmia, runoja tai vaikka biisien sanoja. Ei tarvitse välttämättä liittyä kalastukseen.

Ite tuli kirjotettua äikän aine ja tietenkin siitä tuli kalastusaiheinen. :roll:

Kalamiehen ajatuksia

Aurinko oli jo noussut, kun Reijo Ojanperä laski veneensä vesille. Linnut lauloivat ja sää oli mitä mainioin pienelle kalareissulle. Reijo kääri sätkän ja sytytti sen. Tupakan savu valtasi Reijon kehon. Hän istui jalat levällään miettien päivän tapahtumia. Olihan hän sentään saanut potkut työpaikaltaan. Tympääntyneenä Reijo oli pakannut kalakamppeet mukaansa suunnannut järvelle.
     Rauhassa sai Reijo soutaa. Ei ristinsielua missään, vain linnut ja vieno tuuli olivat hänen seuranaan. Yhtäkkiä vapa taipui. Reijo havahtui, sätkä tippui veneen pohjalle. vastaisku tuli liian myöhään, ja Reijon suulta kirposi vain yksi sana: ”P*****e!”. ”noh… sentään tärppi tuli, hyvä alku päivälle”, hän ajatteli.
     Kului tunti ja toinen. Ei kalan kalaa, joten Reijo päätti pitää kahvitauon. Hän souti lähimpään rantaan ja veti veneen maille, kyhäsi nuotion ja sytytti sen. Vartin päästä Reijo nosti kahvipannun tulelle, avasi metallisen pikkusikarirasian ja valitsi huolella yhden asettaen sen huulilleen. Sikareita hän poltti vain ja ainoastaan silloin, kun hän halusi nautiskella. Kahvin sekaan hän lirautti hieman rommia harjateräksisestä taskumatistaan. Repusta hän kaivoi esille ruisleipä, jossa oli reilu kerros voita ja leikkelettä. Reijo osasi elää. Hän poltti, joi ja söi epäterveellisesti. Savolaisen työkaverin mukaan Reijo oli ”varsinaenen naatiskelija”
     Vahvan kahvin, tupakan ja hyvän ruoan jälkeen Reijo yleensä vetäytyi miettimään maailman menoja. Tälläkin kertaa hän etsi mukavan paikan koivun alta ja istuutui siihen. Toppa ilmestyi kuin tyhjästä hänen työn runtelemiin käsiinsä. Reijo pisti tupakaksi ja vaipui ajatuksiin. ”Mikähän saa kalan ottamaan uistimeen. Eikai muovi, puu tai metalli voi kovin hyvälle maistua”, hän aloitti. ”Vai ottaakohan kala uistimeen, kun se ärsyttää niin pirusti? Nykyään uistinvalmistajilta pukkaa mitä ihmeellisimpiä karamellivärejä, mutta ei ne toimi yhtä hyvin, ku vanhat hyvät muikkujäljitelmät ja ambulanssi värit. Nykyään tahtoo olla jo evää, suomua, kidusta ja ties mitä maalailtuna uistimen kylkeen. Eikai kala sentään ala suomuja laskemaan uistimesta, yksinkertaisellakin värityksellä nousee kalaa yhtä hyvin. Taitaa olla kalamiehiä varten maalattu niin korunnäköisiksi uistimet, et myisivät hyvin”, hän ajatteli, naurahti ja sytytti uuden tupakan.
      ”Tai ehkä se johtuu uintiliikkeestä, hauki ottaa paremmin uistimeen, jolla on suuri ja vahva potku, kun taas ahvenelle riittää pieni tirinä. Vavalla nykimällä ja kelausta pysäyttämällä saa eloa uintiin, ja ovathan ne nyt kehitelleet vaappuja, joissa ei ole uintilistaa ollenkaan. Ukot heiluttelevat heinäseipään jäykkiä, lyhyttä vapaa, että saisivat vaapun uimaan. On se hurjaa…on se. Taisivat niitä jer… jerkeiksi kutsua” Taas keskeytyivät Reijon ajatelmat, kun hän alkoi nauramaan hillittömästi. Hänen naurunsa alkoi matalana muuttuen hihittämiseksi, kunnes Reijon nauru muuttui kovaääniseksi räkänauruksi, joka ei ihan helpolla loppunut.
     Reijo päätti lopettaa mietiskelemisen. Oli aika siirtyä lempiharrastuksen pariin. Hän keräsi tavaransa kasaan ja laski veneen vesille. Hetken soudettuaan hän alkoi kaivella pakkiaan, tuota jokaisen kalamiehen salaista laatikkoa, jonka sisällöllä oli tuhansia tarinoita kerrottavanaan leirinuotiolla. Epämääräinen murahdus oli merkkinä siitä, että oikea viehe oli löytynyt. Siiman päähän hän sitoi oranssin Kuusamon Puukalan. Vaappu oli hyvin reijitetty kertoen kaikista niistä hauista, jotka olivat langenneet tähän suupalaan.
     Aika kului ja veneen nostopaikka alkoi uhkaavasti lähestyä, kunnes vapa taipui lupaavasti. ”Kiinni on jumankauta!” Kuului yksinäisen miehen huuto tyhjällä järvellä ja Reijon suupielet kääntyivät hymyyn. Sorsa pariskunta nousi lentoon vähän matkan päästä äänestä säikähtäneenä ja laskeutui turvallisen matkan päähän katselemaan hurjaa väsytysnäytöstä. Kala veti tasaisesti siimaa, mutta vielä varmemmin Reijo sai kammettua kalan lähemmäksi venettä.
     Kovan taistelun jälkeen kala alkoi uupua, veden pinnassa näkyi kaunis hauki, arviolta seitsenkiloinen. Hauki kävi epätoivoista taistelua aikaa vastaan yrittäen viimeisillä voimillaan karkuun, mutta veneen pohjalta se itsensä lopulta löysi. Järven Kuningatar oli antautunut. Reijo kiitti haukea, irrotti koukut ja päästi hauen takaisin kasvamaan. Kiitokseksi vapaudesta hauki potkaisi pyrstöllään vedet Reijon päälle, mutta se ei häntä haitannut. Reissu oli onnistunut ja nyt oli hyvä lähteä kotiin saunan lämpöön.

Aatami

  • Professorin vaimo
  • Global Moderator
  • *****
  • Posts: 1248
  • Intohimona kalastus
    • MSN Messenger - jami_terasahde@msn.com
    • View Profile
    • Email
Vs: Kirjoitelmia, runoja ym.
« Reply #1 on: March 30, 2007, 13:13:45 »
Tuo oli kyllä hyvä. Kuvailut olivat eritoten loistavia. Melkein tuntui kuin olisi istunut saman nuotiopannun äärellä. Selvästi lahjoja. Itsekkin joskus innostuin kirjottelemaan. taisi olla 56 sivua pitkä seikkailutarina. Kauheeta shaissee, mutta oli sitä mukava kirjoitella. Joskus jos olisi aikaa, niin kyllä sitä vois jonkun vastaavan kirjoitella. Katsotaan jos tännekkin saisi jotain aikaan.
Aina ei voi miellyttää kaikkia..
http://kalassa.net/aatami/
Kalassanet kalastusseuran sihteeri

suspi

  • Posts: 215
    • View Profile
Vs: Kirjoitelmia, runoja ym.
« Reply #2 on: March 30, 2007, 16:10:29 »
Kiitoksia kehuista. Arvosanaa ei oo vielä tullu, ku tuo liittyy isompaan esitelmään, jossa on kirja-arvio, kirjailija esitelmä ja kirjotelma samalla tyylillä, kun kirjailija kirjoittaa. Opettaja ainakin kehu kirjotelmaa loistavaksi.
Kaapin kätköistä pitäs löytyä toinenki kirjotelma. Siinäkin kalastusta mukana. Pitäs ettiä sekin.

suspi

  • Posts: 215
    • View Profile
Vs: Kirjoitelmia, runoja ym.
« Reply #3 on: March 30, 2007, 23:56:02 »
Tässä hieman vanhempi kirjoitelma, tosin hieman paranneltuna versiona.

Kun myrsky yllätti

Oli aunis loppukesän päivä. Aurinko paistoi korkealla ja tuuli puhalsi vienosti kasvojani vasten. Täydellinen päivä kalastukselle. Nousin veneeseen ja irrotin sen laiturista. Mielessäni pyöri ajatus suurista ahvenista. Tämä reissu ei voisi epäonnistua. Naapurimökin vanha mies oli kertonut minulle loistavan ahvenpaikan läheisen saaren toiselta puolelta. Kuulemma ei puolikiloinen körmyniska olisi harvinainen saalis.
Paikalle päästyäni hengähdin hetken ja katselin, kuinka laineet löivät kivikkoiseen rantaan ja kuinka tuuli keinutti puita, kuin äiti lapsiaan. Valitsin uistinrasiasta pienen isoisältäni saaman lipan ja aloin heitellä sitä olettamiini ottipaikkoihin. Jo ensimmäisillä heitoilla tuntui pientä näykkimistä vavassa. Kirkkaassa vedessä saatoin nähdä, kuinka ahvenparvi seuraili lippaa veneen vierelle kuitenkaan ottamatta siihen.
Aikani kalastettuani totesin, että kala ei ollut syönnillään. Muutaman hassun ahvenen olin sentään saanut veneen paremmalle puolelle. Johtuikohan huono syönti säästä vai itsestäni, pohdin.
Päätin ottaa nokkaunet. Makasin veneen pohjalla aivan hiljaa kuunnellen luonnon ihanuutta. vain kaukaa ohi ajanut moottorivene häiritsi tätä täydellistä mielenrauhaa. Vaivuin uneen...
...Unessani isoisä oli vielä elossa ja olimme soutelemassa mummolan viereisellä pienellä järvellä. Isoisäpoltti piippuaan ja kertoi minulle hurjia kalajuttuja kaukaisilta mailta. Yhtäkkiä vene kaatui ja kastuin kokonaan.
Heräsin. Maisema oli muuttunut täysin. aurinko oli kadonnut ja linnut eivät laulaneet. Korkeat aallot löivät veneeni kylkeen. Satoi vettä ja salamoi. Nyt tiesin mikä on h*lvetti. Olin kai unohtanut ankkuroida veneen . Luonto näytti nyt huonot puolensa. Edes rantaa ei näkynyt. Puhelimeni oli kastunut veneen pohjalla. Olin kadottanut suuntavaistoni kokonaan. Olin sokea ja peloissani. Mitä pitäisi tehdä, ajattelin. Samanlaista tilannetta en ollut koskaan kokenut. Pysyttelin matalana pienessä soutuveneessäni. Sade tuntui kovalta kasvojani vasten. Olin kylmissäni ja epätoivoinen. Myrsky ei näyttänyt minkäänlaisia laantumisen merkkejä. Vettä tuli jatkuvasti laidan yli ja äyskäröin sitä minkä kerkesin.
Kaukana aaltojen keskeltä saatoin nähdä hieman valoa, mutta se oli liian kaukana. Olin menettämässä toivoani. Saatoin vain katsella tätä luonnon näytelmää.
tuuli yltyi kovemmaksi koko ajan. Vettä satoi vaakasuoraan kasvojani vasten. Kaiken Tämän keskeltä näin jotakin. Se oli kuin suuri kivi. Sitten näkökenttääni alkoi muodostua puiden latvoja. Se oli saari. Nyt oli pakko soutaa, ajattelin. Tämä saattaa olla viimeinen mahdollisuuteni. Aloin soutaa, vaikka matkaa ei ollut paljoa, niin se tuntui kilometreiltä. Voimani alkoivat ehtymään, mutta oli pakko jaksaa. Suunnassa pysyminen oli vaikeaa, kun aallot heittelivät venettäni ympäriinsä.
Sekunnin tuntuivat minuuteilta ja minuutit tunneilta. Silmissä alkoi pimenemään, käteni olivat rakoilla, mutta en ajatellut asiaa.
Lopulta veneen keula kosketti pohjaa. Nousin veneestä. Välittömästi aallot paiskasivat minut maahan. Nousin viimeisillä voimillani ylös ja kiskoin veneen maihin ja sidoin sen kiinni suureen kiveen. Juoksin sateen suojaan ja jäin odottamaan myrskyn laantumista.
Runsaan tunnin kuluttua kaikki oli niin kuin mitään ei olisi tapahtunutkaan. Katselin ympärilleni ja huomasin tuttuja piirteitä maastosta. Oma puumajanihan se siellä seisoi. Olin päätynyt huomaamattani kesämökkisaaremme toiselle puolelle.
Lähdin soutamaan kohti mökkiämme, koska siellä oltaisiin varmasti huolissaan. Perille päästyäni äiti juoksi luokseni ja otti minut lämpimään syleilyynsä. Hän kysyi: "Missä sinä olet ollut. Olimme isän kanssa hyvin huolissamme" "kun alkoi satamaan, niin menin puumajaan suojaan", vastasin. Seikkailuni pidän vain omana tietonani.

Salmo

  • Guest
Vs: Kirjoitelmia, runoja ym.
« Reply #4 on: March 31, 2007, 00:25:20 »
Hyviä tarinoita Suspilta! Täytyy itsekin kehittää tarinan poikasta - vaikkapa kauden ensimmäisestä merireissuta, joka on tarkoitus ensi viikolla toteuttaa. Tai sitten jotain fiktiivistä, saa nyt nähdä.

Hemulisoturi

  • Posts: 1492
    • View Profile
Vs: Kirjoitelmia, runoja ym.
« Reply #5 on: March 31, 2007, 11:20:04 »
Todella sujuvaa tekstiä Suspilla! Lisää vaan.

Tosimies

  • Guest
Vs: Kirjoitelmia, runoja ym.
« Reply #6 on: April 01, 2007, 21:10:40 »
Jos tänne käy runotkin ni laitampa sellasen runon jonka lukasin koulun aamuavauksessa keskitalvella....:

On ulkona karmiva pakkanen, siellä jäätyisi isokin kakkanen.
Ilma näin talvisin on musta, enää ei viitsi edes ulkona kusta.

Tästä seurauksena puhuttelu ja vedonlyönnin seurauksena 10€  :-)

Siikapossu

  • Posts: 409
  • Rapanaama Pro Guido
    • View Profile
Vs: Kirjoitelmia, runoja ym.
« Reply #7 on: April 02, 2007, 20:15:45 »

 Tässä on hieno runoni:


 Kun talvella hohtaa lumi, niin kotona lepää Schumi.
Mutta Lapissa hiihtää Harri, dopingia käyttävä sälli.
Tulossa on MM-kisat, hemohessillä pääsee sata ja risat.
Ennen Harrille maistui soppa, mutta epolla tulee kunnon kroppa.

Tosimies

  • Guest
Vs: Kirjoitelmia, runoja ym.
« Reply #8 on: April 02, 2007, 20:19:02 »
Toi o loistava  :-D
Voisin veikata että oot innoaks urheilun seuraaja?

Perca

  • Pyydyskalastaja
  • Global Moderator
  • *****
  • Posts: 646
    • View Profile
    • Email
Vs: Kirjoitelmia, runoja ym.
« Reply #9 on: January 15, 2008, 16:08:03 »
Tässä on yksi aiheeseen liittyvä kouluaine, muistaakseni sain vielä ihan mukiinmenevät pisteet, vaikka oluella olikin tekemistä tarinan synnyn kanssa  :roll:

Savolaista kalankasvatusta…

…valehdellen
Niin kauan kun on kalastettu, kalamiehet ovat valehdelleet omasta saaliistaan ja kadehtineet muiden kaloja. Suomalaisen kalavalehtelun ydinaluetta on ehdottomasti Savo, ja siellä etenkin savolaiset keskikaljabaarit, missä kalat kasvavat kaikkein kiihkeimmin vielä kuolemansa jälkeenkin. Kesäsavolaisena osaan jotenkin tulkita heidän kalastuskulttuuriaan: asiat ratkaistaan kuin lastentarhassa. Jotkin jutut muistetaan ikuisesti ja ihminen tulee leimatuksi uskomattoman helposti, kaikkein helpoimmin jäädessään kiinni valehtelusta.

Savolainen risuparta saa verkoilla lähijärvestä hauen, minkä elopainoksi puntarivaaka näyttää 9,76 eli 9,8 kiloa. Risuparta lähtee välittömästi kehuskelemaan kymmenen kiloa painavalla saavutuksellaan paikalliseen pubiin. Hänen kaverinsa kuulevat uskomattoman taistelutarinan ”aenaki kympän haaesta”, kylän ennätyksestä. Kaverit tulevat aina muistamaan tämän reilusti yli kymmenkiloisen hauen. Risuparran kaveri tapaa kaupassa kaukaisen sukulaisensa, ja kertoo tälle hauesta, minkä paino oli oikeastaan hyvin lähellä yhtätoista kiloa. Kalastajan nimi on jo unohtunut epäolennaisena seikkana, samaan aikaan hauki jatkaa kiivasta kasvuaan.

Parin viikon päästä risuparta kuulee eräässä paikallisessa Koffin kolmosen kyllästämässä juottolassa huhun ainakin puolet omaa ennätystään painavammasta todellisesta jättiläishauesta. Mahtihauki oli pyydetty samaisesta lähijärvestä kuin risuparran hauki, ja kaiken lisäksi samoihin aikoihin… Mutta koska huhukalan pyyntimies ei ole keskikaljarinkimme jäsen, häneen ei ole syytä luottaa. Hänet leimataan välittömästi risuparran ja hänen kavereidensa muodostaman aivoriihen toimesta silmäpuoleksi idiootiksi, joka on katsonut puntaristaan paunoja kilojen sijaan. Moinen kusettaja pitäisi uittaa tervassa ja kieritellä höyhenissä.

Ennen valehdeltiin vain omantunnon pönkittämiseksi, nykyään siitä voi jo hyötyä konkreettisesti. Savolainen risuparta huomaa kalastuslehden suurin kala –kilpailun, missä pääpalkintona on moottorikelkka. Suttuinen kuva, epätarkka mittaus ja kuupallinen lyijyhauleja ahvenen vatsassa ovat helppo tie Helsingin herrojen rahoihin. Projekti on risuparralle yksinkertainen, onhan pakastimessa tallella lähijärven mahtiahven vuodelta 1997, millä on aikoinaan voitettu risuparran lasikuituveneen perämoottori. 

…kateudesta
Risuparran seuraavan aamun verkkolahna kasvaa puoli kiloa yön aikana, koska naapuri vanha isäntä sai toissa viikolla kolmekiloisen. Eihän risuparta voi jäädä huonommaksi. Baarissa tarinoidaan naapurin isännän jättilmäisestä lahnasaaliista, yhteistä kalareissua pääkallopaikalle suunnitellen. Nollareissun jälkeen manataan olosuhteita ja ilmanpainetta.

Vaikka kalavedet ovat yhteisiä ja paikan pyydykselle saa valita vapaassa maassa mistä haluaa, toisen ikiaikainen kalapaikka on yksi maailman pyhimmistä asioista. Auta armias sitä idioottia, joka kateellisuuden puuskassaan on vienyt oman katiskansa risuparran vakiopaikalle, toiveissaan hänen maltaisten tarinoidensa mahtikalat. Risuparta saattaa tuhota katiskan ja heittää sen kuivalle maalle, sotkea sen (tai katiskamiehen) suohon tai pahimmassa tapauksessa muistutella asiasta katiskamiehelle lopun elämäänsä. Koska katiskamies on tehnyt rikkeensä täysin tietoisena seurauksista, hänen on hammasta purren kestettävä rangaistuksensa välttääkseen ikuisen pellen leiman kaikissa lähikylien pubeissa.

Näissä lähipubeissa on yleensä tietyt pöydät, mihin vain harvoilla ja valituilla on oikeus istua nauttimaan virkistävästä ohrapirtelöstä. Näissä pöydissä puhutaan yleensä  ainoastaan kalastuksesta. Jos kaikki aiheet on ehditty koluta läpi, eikä kukaan ole valehdellut suurempia lähiaikoina, jonkun pöytäläisistä on pakko tehdä itsetuntoa koetteleva jäynä paikalliselle, ei-rinkiin-kuuluvalle kalamiehelle. Jäynä tehdään yleensä seisovalle pyydykselle. Risuparta ja hänen kuusi(kymmentä)vuotiaat kaverinsa ovat luonnollisesti pyydyksen kokemishetkellä kyttäämässä läheisessä metsikössä - pitäähän uhrin reaktiolla olla todistajia. Valmiiksiperattu kirjolohi katiskassa -jäynä toimii aina. Taas kapakkaan on saatu uusi aihe puitavaksi. Uhri loukkaantuu verisesti kapakkaporukan kieriskellessä naurusta lähipusikossa, mutta uhrin on pakko niellä kiukkunsa pysyäkseen kalamiesten kirjoissa.

Kateellisuus, valehtelu, jäynät, olut ja kalastelun puiminen elävät vahvasti savolaisessa kalastusperinteessä. Savossa liikkuessaan ja kalastellessaan etelän mies huomaa helposti tulleensa höynäytetyksi, kun varmalta ahvenlammelta ei tule nykyäkään. Tyhjälle apajalle hänet muuten neuvoi eräs paikallinen risuparta. Järkevää keskustelua ei etelän mies saa aikaan kirveelläkään. Piireihin hyväksytään vain syntyperäiset, puhtaasti savoa murtavat patologiset valehtelijat. Savossa liikkuessaan kannattaa muistaa paikallisen sukulaiseni kertoma viisaus: savolaisen kanssa puhuessa vastuu siirtyy kuulijalle.

-Perca
Vegetarian is an old indian word for bad hunter

 



center>