Viikonloppu tuli vietettyä mökillä kalastellen. Isä oli löytänyt tien yhden järven rantaan, minne on kiinnostanut pitkän aikaa mennä mutta kaikki rantaan vievät tiet ovat mökkiteitä. Nyt kuitenkin rantaan päästiin, ja lauantaina kävin ensimmäisen reissun kelluntarenkaan kanssa tuonne tekemässä. Tuuli oli todella kova, eikä kalan syöntikään ihan parhaimmillaan niin ei pitkään tullut oltua. Neljä pientä, puolesta kilosta alaspäin olevaa haukea oli reissun saalis. Sunnuntai-aamupäivällä lähdin uudestaan tuonne samaiselle järvelle. Lähdin etenemään vastaikkaiseen suuntaan kuin lauantaina. Alku näytti hyvälle, kun jo kolmannella heitolla pieni hauki kävi renkaassa, mutta sitten hiljeni vähäksi aikaa. Tulin kapeaan rannan ja saaren väliseen uomaan, jossa vaikutti vettä olevan vähän enemmän ja kaisloja sekä lumpeita oli reunoilla, joten vaihdoin kokokuparisen Räsäsen siiman päähän ja aloin heitellä. Pari heittoa myöhemmin hauki olikin jo siiman päässä, puolitoistakiloinen kävi renkaassa ja sama toistui hetkeä myöhemmin. Lähdin etenemään uomaa pitkin isommalle selälle päin kovaan vastatuuleen. Pian taas kala kiinni, nyt parikiloinen kävi kääntymässä renkaassa. Tuo kala sai jotenkin ihmeellisesti väännettyä perukkeen lukon solmuun ja auki, oioin sen kuitenkin vain pihtien kanssa takaisin muotoonsa ja ajattelin tauolla vaihtaa perukkeen. Taas vähän eteenpäin, ja saavuin melkein saaren päätyyn ja uoman loppuun. Lumpeita oli jonkun verran, mutta niiden väleihin sai vähän heiteltyä. Heitin pitkän heiton myötätuuleen, ja sieltä nappasikin taas kiinni. Kala tuntui aluksi ihan normaalilta, mutta kun sain siiman takaisin tiukalle niin mieli kyllä muuttui. Vaikka vedin kohtuullisen kovasti kalaa kohti rengasta, se ei reagoinut millään tavalla vaan jatkoi vain uimistaan. Lisää pumppausta, ja kala innostui muutaman syöksynkin jo tekemään lumpeikkoon. Siimaa se ei onneksi sinne pahemmin sumpannut, ja aloin saada kalaa lähemmäs rengasta. Kun ensimmäistä kertaa näin kalan, oli heti selvää etten ole sitä renkaaseen nostamassa, muuten se hyppäisi pois. Potkuttelin saaren päähän samalla kalaa perässä hinaten ja väsytellen ja toivoin, ettei saaren ranta olisi kovin jyrkkä. Tottakai se oli, ja rantautumisessa oli pieniä vaikeuksia mutta kuivana säilyttiin. Kala alkoi onneksi olla jo melko väsynyt, ja toisella nostoyrityksellä sain sen rantaan. Oli samalla ensimmäinen vedestä liplockilla nostamani kala ikinä 😀 Pikainen kuvan otto ja pituuden mittaaminen vapaa vasten, koska mittaa tai puntaria ei ollut matkassa. Kala lähti pirteästi takaisin järveen, ja evästauko oli ansaittu. Tauon jälkeen takaisin vesille, ja saaren kupeesta heti kilonen hauki ylös. Pieni hiljainen hetki, ja taas pieni hauki kävi renkaassa ja heti perään toinen. Hetken vielä heittelin, mutta pakko oli mökille lähteä kun kello oli jo niin paljon. Mökillä mittasin sen kohdan vavasta mihin hauki oli suunnilleen vavan päästä yltänyt, vähä yli 90cm 👍🏻 toinen tuon mitan ylittänyt hauki tälle vuodelle jo. Hyvän oloinen järvi, jonne tulee varmasti vielä palattua viimeistään ensi kesänä, tai sitten jo tässä syksyllä.
