Viikonloppu tuli vietettyä kokonaan kalastuksen parissa parin kaverin kanssa, pe-su oltiin joka päivä pilkillä, perjantaina kahdestikkin.
Perjantaina oli aluksi tyyntä ja lämmintä, sitten alkoin
hirveä lumisade ja alkoi tuulemaan, rauhottui taas, tuli taas jonkinverran lunta ja tuuli, rauhottui ja kohta alkoi tulemaan rakeita, kunnes meille riitti. Tuohon mennessä kaloja oli tullut jo jonkinverran.
Menimme kaffeelle ja kattomaan telkkua, Jonttu oli jo lähtenyt, kunnes ajattelimme lähtä Mässyn kanssa vielä testaamaan iltasyöntiä, molemmille nelisen ahventa, ei syönyt.
Lauantaina tuli oltua ensin kirkasvetisellä lammella, aluksi keli näytti hyvältä, sitten alkoikin tuulla aivan helvetisti, ja tuulta jatkuikin koko päivän.
Ahvenia saimme sieltä tarpeeksi täkyjä varten (jotain kolmisenkymmentä) ja sitten lähdimme kävelemään Pirttijärvelle. Kaverille heti hauki täkyyn, kun olin vielä virittelemässä omiani, pääsi kuitenkin vastaiskua tehdessä liukenemaan. Vähän ennen makkarataukoa, kun tarkisteltiin täkyjä, huomattiin, että mun yhdestä ongesta oli lähtenyt kaikki siimat (pohjasolmu näkyi). Menin tekemään vastaiskun ja kalahan se siellä, tovin punnerruksen jälkeen jäälle pulleahko puolitoistakiloinen hauki. Menimme sitten evästauon jälkeen kokonaan toiselle puolelle täkyinemme. Välillä hauet ottivat täkyihin, hylkäsivät, veivät koukut kasveihin tai irtosivat väsytyksessä.
Yhdessä vaiheessa sitten otti mun minivirveliin kala, päätin, että tämän annetaan niellä kunnolla, kun edelliset kontaktit olivat päättyneet karkuutuksiin.
Jonkun ajan kuluttua oli aika vastaiskulle, tarttui ja hetken päästä kiloinen hauki jäälle. Pahasti oli kiinni, täytyi ottaa.
Kun olin irroittelemassa tuota haukea, Jonttu huomasi, että mun yhdessä ongessa oli kala, hiivin sen luokse ja Jonttu haukansilmä huomasi, että yhdessä (jälleen mun ongessa) oli kala. Jonttu meni sen luo, meikäläinen jäi ekalle. Annoin kalan viedä lähes kaikki siimat ennenkun tein vastaiskun. Pian huomasin, että siiman päässä temmelti päivän isoin. Aina vain kun kala tuli lähemmäksi sen paino alkoi tuntumaan isommalta ja isommalta. Muutaman kerran sain hauen putken alle, mutta viimeisellä kerralla se päätti sitten irroittautua. Komea haukihan se oli.

Jonttu oli tuon väsytyksen aikana tehnyt vastaiskun, mutta kala oli jo ilmeisesti sitä ennen hylännyt syötin. Tuon jälkeen taisi tulla enää Jontun onkeen haukikontakti, mutta pääsipä sekin irti.

Tänään, sunnuntaina olimme jälleen lähijärvellä. Tuuli oli kova, mutta kyllä me jotain sentäs saimme. Ei ollut oikein hyvä keli taaskaan.
Tuossa vielä pari kuvaa lauantain puolitoistakiloisesta:

Ja takasin..
