Kesä ei ole mitään ilman reissua lohen perässä. Tänä vuonna lohireissu meni vähän myöhänlaiseksi, mutta intoon se ei vaikuttanut mitenkään. Reissuun minut oli kutsunut kaverini Pekka, tunnetaan paremmin muonion lohikuninkaana.
Lauantaina olimma liikenteessä ennen kuutta. Lähtöpaikkana oli siis kittilä, muoniossa olimme seitsemän maissa ja joella kalastusvalmiina kahdeksan maissa. Kummallakin oli jääny unenmäärä alle neljään tuntiin edellisenä yönä, joten aamusella oli meno hiukan väsyneen oloista. Lisäksi matkan aikana alkanut vesisade kerkesi kastella kalamiehet jo ennen veneeseen nousemista.
Muonionjoessa oli vesiraja erittäin alhainen, lohta ei hirveästi liikkeellä(ei koko kautena), mutta isoja harreja oli saatu koskesta lähiaikoina, joten ensimmäiseksi suunnattiin koskeen ja mahdollisimman ylös, ankkuri veteen; harria heittokalastamaan. Allekirjoittaneella oli jäänyt kuitusiima kelaan, mutta en siitä sen suuremmin murehtinut, harrithan nyt aina tulee sillä ylös ja pohjaan tarttuneet vieheetkin saa pelastettua helpommin. Tuskin nyt niin huono tuuri olisi, että lohi tai mikään isompi kala nappaisi.
Siiman päähän laitoin valkea-oranssin loton ja heitin ylävirtaan siten, että lotto leikkaisi ison kiven edustalta. Melkein heti tuli pohjakosketus ja heitto ns. pilalla. Aloin kelaamaan lippaa vauhdilla pois, mutta aika yllättäen sen ison kiven vieressä tärähti ja samantien lottoa lähdettiin viemään kohti alavirtaa! Kaveri pääsi näkemään kalan ja tunnisti sen taimeneksi, 1-2kg kokoiseksi. Taimen suuntasi heti parikymmentä metriä alavirtaan kohti kovempaa virtaa. Oli pakko laittaa jarru tiukemmalle, ettei se sinne karkaisi ja onneksi meno pysähtyikin. Pumppasin taimenta hiukan lähemmäksi miedompaan virtaan ja samalla mielessäni kirosin kuitusiimaa. Hetken aikaa kala taivutteli vapaa komeasti, mutta lopulta väistämätön tapahtui ja kala irtosi...
Loton runkolanka oli taipunut lähes 90 asteen kulmaan, joten ihan liian tiukalla pidin kalaa. Jälkeenpäin ajateltuna parikin asiaa olisi voinut tehdä toisin, mutta mitäpä sitä turhia jossittelemaan.
Kalastus jatkoi samassa paikassa. Kaveri tarjoili meppsiä suunnilleen samalla alueella missä taimen irtosi. Pari heittoa samaan paikkaan ja iso kala seurasi meppsiä. Suunnilleen samankokoinen taimen, ellei peräti sama kala?? Noh, tämän jälkeen ei kyseisellä paikalla tapahtunut mitään, joten lohivaaput laskettiin veteen hetkeksi ja vene liikkeelle alaspäin uutta harripaikkaa kohti.
Uusi paikka toi jo harrikontakteja, mutta turhan pieniä olivat. Näihin kyllästyttiin nopeasti ja päätettiin alkaa oikeasti soutamaan sitä lohta(tai kaveri souti, mie lähinnä nautin maisemista ja heittelen vaappua).
Alku ei ollut mitään kalastuksen riemujuhlaa, mutta vesisade oli ainakin loppunut. Hiljaista aikaa kesti arviolta tunnin verran, kunnes violettimustaan poppeliin nappasi kala.
Kala taivutteli vapaa jo kivasti, mutta ei kuitenkaan "soittanut räikkää", joten lohi ei ollut kyseessä. Pian pinnalla riehui varsin virkeä harjus ja oikein mukavan kokoinenkin. Tässä vaiheessa myös huomattiin sellainen pikkuasia, että haavi puuttui. Lohta varten kyllä koukku löytyi..
Noh, allekirjoittanut päätti kokeilla "sylihaavintaa", joka näytti hetken aikaa jopa onnistuvan. Harri oli jo veneen paremmalla puolella, mutta potki itsensä vielä ihmeellisesti takaisin veteen ja oltiin aika varmoja, että sinne meni. Kiinni kuitenkin pysyi ja seuraava yritys onnistui paremmin. Mittaa harrilla oli 43cm. Tämä kala nosti intoa jatkaa kalastusta ja harrit nappailivat tasaisesti kiinni. Lohivaappuihin napanneiden koko oli järjestään 30-35cm luokkaa, joista suurin osa sai vapauden.
43cm harrin vatsasta löytyi myös yllätys..Pitääne hankkia myyräperhoja ensi vuodelle.
Ruokatauon pidimme klo 15-17 välillä, tarkoituksena oli kuitenkin kalastaa lähes pimeään asti.
Tauon jälkeen vaapputarjonta laitettiin poppelia lukuunottamatta uusiksi. Seitsemän jälkeen alkoi harreilla kunnon syöntipiikki. Ensin nappaili poppeliin ja violettiin hurukseen mitalliset harrit. Sitten hurusta vietiin jälleen ja oikein reippaasti, allekirjoittanut innostui jo lohesta. Kauaa ei harri jaksanut taistella ja kun tauon aikana oli otettu haavikin mukaan, niin ylösnosto kävi suorastaan helposti. Pituutta harrilla oli tasan 45cm ja oikein paksuselkäinen yksilö, arvioitu paino kilon luokkaa tai aika lähelle kiloa.
45cm harri ja ottivaappu.
Harrien syönti jatkui tästä vielä hetken aikaa kiivaana, kunnes hiljalleen hyytyi. Mitään kummempia tapahtumia ei enää myöhemmin tullut ja kalastus lopetettiin aika tarkasti kymmenen maissa. Mukava reissu oli jälleen kerran, vaikka lohi jäi(tälläkin kertaa) saamatta!
Qkkelin kotisivut
