Itse olen kasvanut siinä mielessä onnellisessa paikassa kalastuksen kannalta, että kalapaikat eivät kotikulmiltani ole loppuneet. N. 5 km:n sisällä on ehkä 10-15 erittäin kalaisaa järveä, missä on madetta/haukea yli 5 kiloon asti. Oma mökki on 3 km:n päästä kototaloa, ja sinne olemme istuttaneet kirjolohta/taimenta/puronieriää ja harmaanieriää + yli kiloisia ahvenia (ahvenet nousseet merestä). Parhaat paikat on kuitenkin hieman piilossa, minne joskus ennen muinoin on istutettu harjusta/siikaa. Siellä ei sitten kukaan käynyt kymmeniin vuosiin kalassa, ja sainkin viiden vuoden aikana järvestä kymmeniä harreja ja siikoja (suurin siika 1,4 kg). Lapsena en edes ymmärtänyt miten hieno paikka oli. Nyt oulussa asuessani osaan arvostaa sitä, että on mahdollisuuksia valita mitä kalaa kalastaa ja minkälaiselle järvelle menee. Kotipuolessa kun oli valittavana suopohjaisista ja tummavetisistä järvistä kristallinkirkkaisiin soramonttuihin. Kotikyläni on niin korvessa + niin pieni, että muita kalastajia ei juuri koskaan näkynyt (paitsi tietysti omalla istutusjärvellä : ) . Lestinjoella tuli myös käytyä kalassa joskus, mutta kun oli mahdollisuus kalastaa suurehkoja haukia tai siikaa/harjusta, ei vastaistutetut kirjolohet jaksaneet kiinnostaa. Alkaakin olla jo himo päästä istumaan järven rannalle - hyttysten hienoinen ininä korvissa istua nuotiolla ja katsella siikojen loputonta pintakäyntiä. Kuusimetsä peittää taakseen hiljalleen laskevan auringon, jonka valo heijastaa järven pinnasta harjuksen selkäevän jättämät tuikin renkaat. On aika lähteä kalaan.
