Muutama viikko sitten pääsin ensimmäistä kertaa kokeilemaan tätä kaverien kanssa Sissoksen tiloissa. Älyttömän hauskaahan se oli, vähän isommat pojat pääsivät leikkimään sydämensä kyllyydestä!
Kysyin siinä ennen ekaa peliä kaverilta että miltäs se tuntuu kun kuula osuu. Vastauksena vanha kunnon "älä pelkää, ei se satu..." ja ensimmäiseen peliin luottavaisin mielin. Pienen tarkennuksen olisi tosin voinut tehdä; "kivun määrä riippuu siitä että mihin se herne sattuu osumaan". Ensimmäinen laaki kimposi päälaesta kattoon, sattui muuten ihan saatanasti. Seuraavassa pelissä etenin nopeasti kärkeen kiilaksi ja jäin väijyyn. Vastustaja ei huomannut meikäläistä vaan keskittyi takanani toiseen suuntaan ampuneeseen joukkuekaveriin.
Vastustaja syöksyi eteenpäin ja äkkäsi mut puolta sekuntia liian aikaisin. Ammuin nopeasti kaveria rintaan, mutta se ehti vetää samanaikaisesti liipaisimesta. Olin jäänyt polvelle väijyyn, ja se pieni vihreä herne löysi tiensä noin 325km/h -vauhdilla mun polvilumpion alapuolelle. Jänne jousti sen verran ettei se kuula edes mennyt rikki. Hoin siinä erinäisiä muinaisjumalia sikiöasennossa ja polvea pidellen lattialla... Siinä vaiheessa se päälaaki tuntui enää pieneltä sipaisulta.
Loput pelit menivät varsin mallikkaasti, peli oli tasaista eikä kukaan saanut todellisia vammoja. Viimeisessä pelissä mun hyvin tähdätty laaki osui vähän liian alas ja vastustajaa kaulaan. Siitä jäi melkoinen verinirhauma, mutta oltiin taas kavereita jälkipelivaiheessa!
Jos kalassanetissä on enemmänkin harrastajia, niin mä oon mukana kun lähdetään tällä porukalla pelaamaan!
