paras kalastusmuisto.

[huug0]

mikä kalareissu on jäänyt mieleen niin hyviltä kuin huonoilta puolilta.
paras kalareissuni 2007 osui alku kesään kun olin heittelemässä erään junaradan laidalla ja tiirailin veteen niin sieltä ajelehti  6cm vaappu hyvässä kunnossa. Pian tämän jälkeen siirryin läheiselle sillalle ja sillan alku päässä kasvoi pari metrinen koivu jonka oksalla roikkui
Räsänen väriä BLU/ruohikko. lopuksi sain tällä vaapulla useita puolen kilöon ahvenia

[Fobe]

Viimesyksynä kiertelin Espoon rantoja ilman tulosta. Ajoin hieman harhaan ja tuli yläämäräistä matkaa. Joku lippa jäi pohjaankin ja kaiken hyvän lisäksi rupesi satamaan, eikä tietenkään ollut sadevarusteita mukana. Viimeisen kerran kun kahlasin eräässä rannasta silmiin pisti viiden euron seteli joka lillui vedessä. Kuivauksen jälkeen kävi kaupassa mainiosti maksuvälineenä. Toinen reissu mitä en ihan heti unohda oli tänäkesänä kun 3 senttiseen rapala orginaaliin paukahti 910 grammanen ahven.

[Haukihunter]

Luulin että uistin alkoi kiskoa jotain uppotukkia, mutta siellähän roikkui 2,5kg hauki joka ei laittanut kuin 2 potkua pakenemisensa eteen, helppo saalis.

[ProFisher13]

oltiin vaarin kanssa ruotsissa kalassa järvellä,en nyt muista mikä järvi oli.yht äkkiä vaarin 46g crocodileen iski lähemmäs 20 kilonen hauenköriläs.saatiin se veneen viereen noin 3 metrin päähän kunnes se kerran potkas.vapa vaan rusahti ja meni poikki puolest välistä ja siimaki meni poikki siiman piti kestää 53kg mut ei kestäny.se on jääny mieleen ja toinen ku mä sain 7.2kg joki taimenen.

[SUURkalastaja jyväskyläst]

Se kun olin toissa keväänä lapissa. Siinä kohti missä pilkin oli matalaa ja mormuska näky hyvin. Yhtäkkii ku kattelin morria ja heiluttelin sitä ni tuli tumma hahmo ja morri hävis näkyvistä, ja siima revittiin kunnolla. Suoraan sen kalan vedin ylös ilman mitään väsyttelyjä 8 tuuman avannosta ja en ollut uskoa silmiäni kun jäälle hypähti nätti harri jolle painoa löytyi 1.464kg. Ei se sinänsä mikään jätti oo, mutta kun en ennen ollut niin isoa harjusta nähnyt niin kyllä se vähän ihmetytti

[Nassikka]

Ehdottomasti muutaman viikon takainen tammukka reissu, ikinä ennen ku ei oo tullu mitää jalokalaa oikeen niin olihan se mukavaa ku purosta nousi 40cm tammukka ja 35cm harri, kumpaakin kalaa ensimmäinen laatuaan.

[Tosimies]

Tietysti se ensimmäinen "iiiso kala virvelillä.
No se kala oli tietty joku 1kg hauki. Muistan kaikki yksityiskohdatkin tuosta kalareissusta 
Silloin oli ilta klo 21:00 - 22:00. Järvellä oli tyyntä ja aurinko laski juuri. Kala tuli Myllysalmesta soutu-uistellen kultaisella minnow spoonilla.
Minnari oli muuten ostettu edellispäivänä Mikkelin sportiasta.  Virvelinä toimi Shakespeare umpikela setti.

[Hemulisoturi]

Paras kalastusmuisto on epäilemättä heinäkuussa tehty Kilpisjärven ja Könkämäenon keikka.
Ne maisemat, hiljaisuus, rauhallisuus, karuus, eläimet ja kalat. Aivan mahtavaa. Tuolta reissulta löytyy sellaisia kuvia, joita kyllä kelpaa keskellä pakkasia muistella.
Kalojen suhteen se reissu ei mikään paras ollut, mutta silti se harjuksen 40cm raja rikkoutui kahteen otteeseen. Eli vaikka kalaa ei noussutkaan odotetulla tavalla, silti tämä reissu oli mahtava.

[kaivo]

Minusta jokainen kalareissu on omalla tavallaan hyvä. Olen alkanut huomata, että kalastuksesta saa paitsi muistoja, myös enemmän irti kun liikkuu vesillä "silmät auki", tekee havaintoja ja yrittää oppia koko ajan lisää siitä, miten kalastaja voi omalla toiminnallaan vaikuttaa kalantuloon. Aina yhtä riemastuttava on se hetki, kun ehkä pitkienkin kokeilujen kautta löytää ottivieheen ja voi heittää sitä hyväksi tiedetyllä paikalla: tärppi on mahdollinen millä heitolla tahansa, aistit ovat terävimmillään ja kalastus tehostuu. Tulee tunne, että "nyt homma toimii".

Hyvä kalantulo on tietysti mukava asia, mutta rehellinen nollareissu silloin-tällöin ei ole ollenkaan pahitteeksi. Varsinkin kotivesiltä vedetty nolla pistää mietteliääksi: mitä tulikaan tehtyä väärin? Mitä konstia en hoksannut kokeilla?

[osmanhauki]

Minä olin kaverini kanssa uistelemassa ensimmäistä kertaa
kummallakin oli särjen näkönen vaappu ja minä sain tuolla reissulla muistaakseni kolme 1kg haukea.
Se oli kyllä hauskaa kun sain sen ekan kalan varmaa melekeen vene kaatui .

Edit:Aihe olikin heitto kalastuksesta.

[muskie]

kyllä se oli se ku lähdin ehkä ekaa kertaa kotijoella koskelle kalastaan ja sillon tuli eka hauki joka paino vaan 1.5kg kyllä niitä muutamia ahveniaki tuli.

[Daiwa]

Ehkä mukavin kalareissu oli kun aattelin käydä heitteleen räsästä ja olin virvelöinyt puolisen tuntia. Sitten näin virrassa kalan käyvän pinnassa syömässä hyönteisiä ja aattelin hakea perhovälineet, koska siinä näytti olevan muutakin kalaa iltasyönnillä. Heitin varovasti kalasta muutaman metrin kauemmas ja ekakerralla ei tapahtunut mitään. Toisella heitolla heitin uistimen just samaan kohtaan ja kala tarttui. Se lähti kovalla vauhdilla alavirtaan ja mulla sattui olemaan sellainen ongelma, että puolalla oli vain noin 20m siimää Eli jouduin lähtemään kalan perään. Kun oli väsytellyt sitä kymmenisen minuuttia, niin kävelin rantaan ja vedin kalaa mukana veden pintaa pitkin. En tiennyt mikä kala koukussa on, koska kalan päällä oli täynnä levää ja kaislaa. Otin leväkasan rantaan ja heitin levät pois, niin sieltä löytyi melkein kilonen taimen. Mukaavaa tässä oli se, kun en ennemmin ollut täysmittasta taimenta saanut.

[monnannappula]

Varmaan eka virvelillä saatu kala!

[easy]

Viimesyksynä kiertelin Espoon rantoja ilman tulosta. Ajoin hieman harhaan ja tuli yläämäräistä matkaa. Joku lippa jäi pohjaankin ja kaiken hyvän lisäksi rupesi satamaan, eikä tietenkään ollut sadevarusteita mukana. Viimeisen kerran kun kahlasin eräässä rannasta silmiin pisti viiden euron seteli joka lillui vedessä. Kuivauksen jälkeen kävi kaupassa mainiosti maksuvälineenä. Toinen reissu mitä en ihan heti unohda oli tänäkesänä kun 3 senttiseen rapala orginaaliin paukahti 910 grammanen ahven.

Missäs päin Espoota olit?
Itelläni sain hauen 3kg ja löysin Minnow spoonin ja 2lippaa

[Murmeli]

Unohtumaton reissu tehtiin Suomussalmelle viime kesänä.
Oltiin kaverin mökillä ja etsittiin kartasta hyvää kalapaikkaa. Päätettiin sitten lähteä joelle x.
 
Ajeltiin metsätietä pitkin kun hirvi tallusteli metsästä tielle yhtäkkiä. Vähän aikaa se siinä katseli ja jatkoi matkaa. Käännyttiin yhdelle pienemmälle tielle, joka oli todella huonossa kunnossa. Tiessä oli 20 sentin urat siinä kohtaa, mistä olisi pitänyt ajaa. Isoveli ajoi varovasti volkkari bussia toinen rengas keskellä tietä ja toinen rengas ihan tien reunassa. Tätä ajamista oli varmaan 30 metriä ja sitten kohta olimme jo tien päässä, mistä oli tarkoitus kävellä joelle. Aluksi vastustin joelle menemistä, kun ajattelin että ei sieltä mitään tule.

Jäin autolle kun muut (isoveli ja kaveri) kävi kattelemassa, miltä joki näyttää. niillä meni varmaan puoli tuntia reissulla ja sitten kun ne tulivat, niin niillä oli hirveä kiire päästä kalastamaan.
Patikoitiin se puoli kilometriä joelle korpimetsässä. Joki oli todella siistin näköinen ja varma kalapaikka.
Heittelin Tormentoria, kun ajattelin että saattaa olla joku haukikin, kun kaislikoita ja suvantoja riitti. Heitin vahingossa vähän liian korkealle ja vaappu jäi koivuun kiinni. Isoveli yritti narrata kaverinsa kanssa perholla harria, mutta tuloksetta. Kävelin yhden kovan kosken niskalle ja nakkasin Nils Master Invinciblen veteen. heti kiinni. Sain tosi tumman kalan ylös ja se osoittautui 25 sentin tammukaksi. Sain samanlaisia samasta paikasta noin 5-6 kappaletta ja muutama pääsi karkuun.

Sumu rupesi nousemaan joella, kun kello löi yhtätoista.
Mentiin vielä ylemmäs ja isoveli kävi vaihtamassa perhovehkeet virveliksi. Löydettiin taas hyvän näköinen taimenpaikka, jossa oli pienen pieni, mutta syvä koski. Heitin Nilsun niskalle, mutta ei osumia. Muutkin heitteli erilaisia vieheitä samassa kohdassa. Uitin Nilsun varovasti niskalle, missä vesi rupesi virtaamaan hieman kovempaa. Silloin jysähti. Mulla oli joku kala kiinni, joka oli ensimmäiset viisi sekuntia puoleksi ilmassa. Väsyttelin jotain 5-10 minuuttia, eikä tiedetty mikä siellä pisti vastaan. Tämä ei saanut irrota. Sitten kala tuli pintaan ja nähtiin pyrstöstä, että se oli taimen. Isoveli hyppäsi haavin kans veteen ja siinä oli yllätyksenä noin 1,2-1,5 metriä vettä. Melkein meinas paniikki iskeä, kun hän ei nähnyt kalaa ja olisi voinut haavia sen. Sitten saatiin kala haaviin ja rannalle. Otin haavin käteen juoksin 10 metrin päähän rannasta, että se ei vahingossakaan jotuisi takaisin veteen. Huudeltiin niitä näitä ja onniteltiin toisia. Taimen oli kirkas varmasti järvesä noussut "virheetön" järvitaimen. Painoa 2,5 kg ja pituutta 58 cm.

Annoin virvelin kaverille, kun olin saanut siltä päivältä ihan tarpeeksi kalaa (mukavampi, että muutki saa). Kaveri heitteli samaa vaappua alempana ja sai 35 senttisen harrin. Annoin hänen kantaa taimeneni autolle kun välttämättä halusi.
 

[Migelis]

Paras kalamuistoni on, kun olin pullalohi lammella ja nostin 7 Kirjolohta.

[pilkkiäijä]

Varmasti se kun olin 5 vuotias ja olimme tuossa viereisen järven venelaiturilla kalassa.
Olimme heitelleet ympäri laituria jo pitkän aikaa, kunnes isälle nappasi n. 1kg taimen. Isä sanoi, että oli nähnyt siinä jo kalan käyvän aikasemminkin pinnassa.
Minä menin heti siihen samalle paikalle ja heitin sinne. Ensimmäisellä heitolla myös yli kilon taimen kiinni. Heitin samalla räsäsen lusikalla samaan kohtaan noin 30 heittoa ja sitten tapahtumat alkoi hiipua. Sillä uistimella tuli varmaan 10 taimenta.
Vaihdoin toiseen lusikkauistimeen ja heitin taas suunnilleen sen 30 kertaa ja taas n. 10 taimenta. Sillä uistimella (professorilla) tuli myös päivän isoin taimen 1.9kg ja monta 1.5kg. Lopuksi heitin vielä jollain vaapulla ja sain ehkä 5 taimenta sillä.

Myimme pari taimenta myös lähellä asuvalle miehelle 5€/kpl, kun hän oli pitkän aikaa jo seuraillut touhujamme. Otimme noita kaloja mukaan 8kpl, niistä 3 meni papalle ja 2 serkuille. Loput 3 otimme itse, ja oli kyllä hyvää paistettuna!

Noita muistoja tulee mieleen tosi paljon kun tässä mietiskelee niitä. Suurin osa vaan on jo kauan aikaa sitten tapahtuneita enkä muista niistä kovin tarkasti.

Tietenkin yksi on kun olimme merellä keskikesällä vuonna 1998 ollessani 4 vuotta vanha.

Pysähdyimme veneellä yhden karikon viereen ja heitin virvelissä olleen mato-ongen kauas kohti matalaa.
Isä ja pappa heitteli hetken siinä calico-cateilla ja saivat pari kilon säynävää ja 200-300g ahvenia.
Päätimme liikkua eteenpäin vähän matkaa ja minä en jaksanut kelata onkeani ylös joten se tuli veneen perässä. Istuin penkillä kiltisti enkä nähnyt isän takaa kohoani ollenkaan. Sitten kun pysähdyimme niin uskaltaiuduin sen verran kurottautumaan että näkisin kohoni, mutta mitän olikaan käynyt?! Kohoa ei näkynyt yhtään missään ja sitten aloin kelaamaan ja tunsin kovaa jumputusta vastaan. Taistelin kalan kanssa pitkän aikaa ja sitten se tuli veneen viereen. Olin aivan onnessani että tulipa iso särki kun kala nostettiin veneeseen, mutta sitten iskä pilasi ilon ja sanoi että kala olikin säyne.
Meillä on hieno kuva siitä kun en oikein jaksa pitää kalaa kädessäni vaan se roikkuu siellä veneen pohjalla puoliksi ja minä pidän sitä siinä ihan hiki päässä. Kalalla oli painoa loppujen lopuksi melkein 2kiloa. Samassa kuvassa papallani on komea ahven kädessään, jonka hän oli juuri merestä nostanut.

Tulipahan taas kirjoteltua.. 

[Tornio_River]

Varmasti se kun olin 5 vuotias ja olimme tuossa viereisen järven venelaiturilla kalassa.
Olimme heitelleet ympäri laituria jo pitkän aikaa, kunnes isälle nappasi n. 1kg taimen. Isä sanoi, että oli nähnyt siinä jo kalan käyvän aikasemminkin pinnassa.
Minä menin heti siihen samalle paikalle ja heitin sinne. Ensimmäisellä heitolla myös yli kilon taimen kiinni. Heitin samalla räsäsen lusikalla samaan kohtaan noin 30 heittoa ja sitten tapahtumat alkoi hiipua. Sillä uistimella tuli varmaan 10 taimenta.
Vaihdoin toiseen lusikkauistimeen ja heitin taas suunnilleen sen 30 kertaa ja taas n. 10 taimenta. Sillä uistimella (professorilla) tuli myös päivän isoin taimen 1.9kg ja monta 1.5kg. Lopuksi heitin vielä jollain vaapulla ja sain ehkä 5 taimenta sillä.

Myimme pari taimenta myös lähellä asuvalle miehelle 5€/kpl, kun hän oli pitkän aikaa jo seuraillut touhujamme. Otimme noita kaloja mukaan 8kpl, niistä 3 meni papalle ja 2 serkuille. Loput 3 otimme itse, ja oli kyllä hyvää paistettuna!

Noita muistoja tulee mieleen tosi paljon kun tässä mietiskelee niitä. Suurin osa vaan on jo kauan aikaa sitten tapahtuneita enkä muista niistä kovin tarkasti.

Tietenkin yksi on kun olimme merellä keskikesällä vuonna 1998 ollessani 4 vuotta vanha.

Pysähdyimme veneellä yhden karikon viereen ja heitin virvelissä olleen mato-ongen kauas kohti matalaa.
Isä ja pappa heitteli hetken siinä calico-cateilla ja saivat pari kilon säynävää ja 200-300g ahvenia.
Päätimme liikkua eteenpäin vähän matkaa ja minä en jaksanut kelata onkeani ylös joten se tuli veneen perässä. Istuin penkillä kiltisti enkä nähnyt isän takaa kohoani ollenkaan. Sitten kun pysähdyimme niin uskaltaiuduin sen verran kurottautumaan että näkisin kohoni, mutta mitän olikaan käynyt?! Kohoa ei näkynyt yhtään missään ja sitten aloin kelaamaan ja tunsin kovaa jumputusta vastaan. Taistelin kalan kanssa pitkän aikaa ja sitten se tuli veneen viereen. Olin aivan onnessani että tulipa iso särki kun kala nostettiin veneeseen, mutta sitten iskä pilasi ilon ja sanoi että kala olikin säyne.
Meillä on hieno kuva siitä kun en oikein jaksa pitää kalaa kädessäni vaan se roikkuu siellä veneen pohjalla puoliksi ja minä pidän sitä siinä ihan hiki päässä. Kalalla oli painoa loppujen lopuksi melkein 2kiloa. Samassa kuvassa papallani on komea ahven kädessään, jonka hän oli juuri merestä nostanut.

Tulipahan taas kirjoteltua.. 

Jos tuo ylempi taimen stoori on edes yhtään totta niin minun puolestani voin antaa sinun  päättää tämän viikonlotto numeroni

[Qkkeli]

Kuulostaa vain tavallista paremmalla syönnillä olleilta istukkataimenilta..

[Morripoika]

Varmasti se kun olin 5 vuotias ja olimme tuossa viereisen järven venelaiturilla kalassa.
Olimme heitelleet ympäri laituria jo pitkän aikaa, kunnes isälle nappasi n. 1kg taimen. Isä sanoi, että oli nähnyt siinä jo kalan käyvän aikasemminkin pinnassa.
Minä menin heti siihen samalle paikalle ja heitin sinne. Ensimmäisellä heitolla myös yli kilon taimen kiinni. Heitin samalla räsäsen lusikalla samaan kohtaan noin 30 heittoa ja sitten tapahtumat alkoi hiipua. Sillä uistimella tuli varmaan 10 taimenta.
Vaihdoin toiseen lusikkauistimeen ja heitin taas suunnilleen sen 30 kertaa ja taas n. 10 taimenta. Sillä uistimella (professorilla) tuli myös päivän isoin taimen 1.9kg ja monta 1.5kg. Lopuksi heitin vielä jollain vaapulla ja sain ehkä 5 taimenta sillä.

Myimme pari taimenta myös lähellä asuvalle miehelle 5€/kpl, kun hän oli pitkän aikaa jo seuraillut touhujamme. Otimme noita kaloja mukaan 8kpl, niistä 3 meni papalle ja 2 serkuille. Loput 3 otimme itse, ja oli kyllä hyvää paistettuna!

Noita muistoja tulee mieleen tosi paljon kun tässä mietiskelee niitä. Suurin osa vaan on jo kauan aikaa sitten tapahtuneita enkä muista niistä kovin tarkasti.

Tietenkin yksi on kun olimme merellä keskikesällä vuonna 1998 ollessani 4 vuotta vanha.

Pysähdyimme veneellä yhden karikon viereen ja heitin virvelissä olleen mato-ongen kauas kohti matalaa.
Isä ja pappa heitteli hetken siinä calico-cateilla ja saivat pari kilon säynävää ja 200-300g ahvenia.
Päätimme liikkua eteenpäin vähän matkaa ja minä en jaksanut kelata onkeani ylös joten se tuli veneen perässä. Istuin penkillä kiltisti enkä nähnyt isän takaa kohoani ollenkaan. Sitten kun pysähdyimme niin uskaltaiuduin sen verran kurottautumaan että näkisin kohoni, mutta mitän olikaan käynyt?! Kohoa ei näkynyt yhtään missään ja sitten aloin kelaamaan ja tunsin kovaa jumputusta vastaan. Taistelin kalan kanssa pitkän aikaa ja sitten se tuli veneen viereen. Olin aivan onnessani että tulipa iso särki kun kala nostettiin veneeseen, mutta sitten iskä pilasi ilon ja sanoi että kala olikin säyne.
Meillä on hieno kuva siitä kun en oikein jaksa pitää kalaa kädessäni vaan se roikkuu siellä veneen pohjalla puoliksi ja minä pidän sitä siinä ihan hiki päässä. Kalalla oli painoa loppujen lopuksi melkein 2kiloa. Samassa kuvassa papallani on komea ahven kädessään, jonka hän oli juuri merestä nostanut.

Tulipahan taas kirjoteltua.. 

Kylläpäs olet kova poika, kun 4 vuotiaastakin noin hyvin muistat. Taitaa olla isäsi vähän valaissut noita juttuja sinulle? Ihminen rupeaa muistamaan asioita melkein poikeuksetta vasta 5-6 vuoden ikäisenä..

[Kaivo]

Kylläpäs olet kova poika, kun 4 vuotiaastakin noin hyvin muistat. Taitaa olla isäsi vähän valaissut noita juttuja sinulle? Ihminen rupeaa muistamaan asioita melkein poikeuksetta vasta 5-6 vuoden ikäisenä..

Ihmiset ovat yksilöitä, jokainen tarkastelee ja muistaa asioita eri tavalla. Muistan lukeneeni (jostain, joskus) perustellun mielipiteen, että useimmiten alamme muistaa parivuotiaina tapahtuneita asioita, sitä ennen aivot eivät vielä kykene muodostamaan havainnoistamme pysyviä tallenteita. Omalla kohdallani kaksi aivan ensimmäistä, välähdysmäistä muistikuvaa ovat keväältä, jolloin olin juuri täyttämässä kaksi vuotta. Tarkkailija pienestä pitäen...

-- Kaivo

[pilkkiäijä]

Äläkä luule, että ne ihan päästä muistaisin  Tuosta oli jossain pienessä kalastuslehdessäkin juttua (en nyt muista missä, koska sekin ilmestynyt silloin) ja todella paljon kuvia. Niistä sitä on tullut suurimmaksi osaksi muisteltua. Ihan kaikki ei varmastikaan ole täsmälleen totta.

[Perca]

Kylläpäs olet kova poika, kun 4 vuotiaastakin noin hyvin muistat. Taitaa olla isäsi vähän valaissut noita juttuja sinulle? Ihminen rupeaa muistamaan asioita melkein poikeuksetta vasta 5-6 vuoden ikäisenä..

Muistijälkien syntymiseen liittyy olennaisesti myös tapahtumahetken tunnetila, ts. vahvoja tunteita sisältäneitä tapahtumia voi muistaa hyvin varhaisesta lapsuudesta. Sama efekti voi tapahtua mm. auto-onnettomuuden jälkeen, mistä on muistiin voinut tallentua tarkasti jokin pieni yksityiskohta (nimim. kokemusta on). Noin tarkat muistikuvat kuulostavat juuri siltä, että mukana on ollut paljon jännitystä ja odotusta mitkä ovat painaneet asian syvälle mieleen.

-Perca

[kirjolohikäärme]

Viime kesältä jäi pari mukavaa muistoa!

Ensimmäisenä vaikka se, kun juhannuksen aikaan lähdimme isoveli, minä ja isovelin kaveri eräälle mökille ja sieltä Kiiminkijoelle haukea soutamaan. Joessä oli juuri siinä kohti paljon saaria ja se tuntui yhdeltä labyrintilta! Keskiyön aurinko paistoi, vesi oli tyyni, juttu luisti ja isoja ahvenia tuli. Kohta tärähti kunnolla isoveljen kaverilla, mutta karkuun pääsi. Ei edes ehditty nähdä kalaa, mutta arveltiin, että oli aika iso hauki. Mökille takaisin päin soutaessa isoveljen vapa taipuu ja jarru narisee. Hetken päästä veneseen nouseekin reissun isoin n. 4kg hauki. Aivan mahtava reissu oli!

Toinen on sitten viime kesän lapin reissu. Ajoimme Rovaniemi - Sodankylä - Inari - Karingasniemi välin. Ensimmäinen yö vietettiin leirintäaluella Inarinjärven ranalla, jossa pääsin vähän kalastelemaan. Siitä sitten Inariin, jossa pysähdyimme ja katselimme paikkoja ja kävimme myös saamelais museossa. Sieltä suoraan Tenolle, Yläkönkäälle. Ostettiin luvat ja heti kalastamaan. Kalastin myöhälle yöhön, mutta kalaa ei tullut. Yksi karkuutus  tosin tuli. Tais olla pieni harri. Nukkumaan, ja heti aamusta taas kalalle. Kalastelin siinä muutamia tunteja, kunnes oli aika lähtä. Ajettiin karingasniemeen hienoja maisemia katsellen. Karingasniemessä tietysti taas pysähdyimme syömään ja vähän ulkoileen. Sieltä sitten jatkettiin Norjan puolelle, josta oli tarkoitus mennä Kautokeinoon ja  sitä kautta Kilpisjärvelle ja Saanalle. Reissuun tulikin yllättävä käänne, kun asuntoautomme hajosi. Jokin laakeri siitä meni p*skaksi. Onneksi sillä vielä silti pystyi ajamaan ja ajoimme suoraan takaisin Suomen puolelle lähimpään korjaamoon, elikkä Karingasniemeen. Äijät sitten siellä pohtivat, että pystyykö sitä korjaamaan ilman, että joutuu tilaamaan uusia osia, mikä olisi kestänyt liian kauan. Jouduimme jäämään eräälle leirintäalueellle Tenon varteen yöksi. Siinä sitten kalastelin vähän aikaan ilman saalista. Tässä vaiheessa vanha kelanikin rupesi jo reistailemaan. Aamulla meidän piti viedä auto uudestaan huoltoon tutkittavaksi ja nyt selviäsi pystyykö sitä korjaamaan. Pitkän odottelun jälkeen selvisi: Ei pystynyt. Ei auttanut kuin palata takaisin kotia samoja jälkiä. Tunnelma oli kyllä tosi alhaalla! Päätimme vielä jäädä Sodankylään yöksi ja pystyin sielläkin vielä kalastamaan. Ei kuitenkaan saalista.

Ihan mukava reissu oli kun näin jälkeenpäin muistelee. Sekään ei haitannut, vaikka saalista ei tullut. Silloin reissuhetkenä se vain tuntui niin pettymykseltä, kun reissu jäi tyngäksi!

edit: kirjotusvirhe

[Aatami]

Mukavin muistoni on melko varmasti se kun noin 7-9-vuotiaana olin isovanhempien mökillä ja heräsin aamuhämärissä kalaan. Heittelin innoissani laiturilta usvan sekaan ja usko kalan tulosta oli kova. Siinä sitten viskasin hopea-kupari räsäseni tiheän lumpeikon sekaan ja sitten napsahti sillä hetkellä isoin haukeni kiinni. Hauki mulahteli ja kävi pinnassa. Taisteli vimmatusti vastaan ja lopulta onnistui kietoutumaan lumpeiden ympärille sotkuun. Kokoajan toivoin vain, että vanhan Daiwa umpikelani siimat ja vapa kestäisi. Kala ei suostunut enää liikkumaan lumpeiden luota, joten työnsin veneen yhdellä kädellä veteen ja lähdin hitaaseen liukuun kohti haukea. Vihdoin pääsin koppasemaan kalan haaviin ja veneeseen, ja taistelu oli ohi.

Eihän se kala ollut kuin 3,5kg, mutta silloin se näytti valtavalta. Haikeana tätä aina muistelee. Ei nyt ihan niin upea muisto kuin aiemmin mainitut, mutta minähän en olekkaan ihan oikea kalamies. Vain tällainen amatööri jonka muistotkin ovat vähän keskinkertaisia. Ehkä minustakin tulee yhtä hyvä kuin teistäkin, kun kasvan isoksi.

Niin tuosta muistamisesta. Aika monesti muistaminen koostuu pienistä osista sieltä täältä. Näitä osia luo esimerkiksi valokuvat, puheet, videot jne. Toisilla on sitten parempi kyky luoda näistä yhtenäinen kuva. Myös jollain tapaa hätkähdyttävät asiat piirtyvät muistiin pitkiksi ajoiksi.
Sitten on niitä jotka eivät muista kuin ihan hämärästi joitain pieniä asioita. Itse kärsin jonkinlaisesta nuoruusiän dementiasta, sillä unohdan monet saman päivän asiatkin ja viikon takaiset asiat on jo todella vaikea muistaa ilman apuvälineitä. Ihmiset on niin erilaisia, joten uskon, että on ihan täysin mahdollista muistaa neljävuotiaana tapahtuneita asioita. Varsinkin jos on vain kymmenen vuotta vanhentunut siitä.

[Piksu]

Paras kalastus muisto oli kun olin about.8 vuotias.
Menin isän kanssa kattoo verkot aamulla,jollon oli ihan kaamee myrsky ja minä vaan soutelin kauheassa aalokossa ja isäni yrittää kattoo verkkoa samalla.
Muuten ei olisi ollut paras muisto ellei verkko olisi ollut täynnää kaloja isoja sellaisia 

[juhlamokka]

Varmaan se oli paras kala päivä, kun olin isän kanssa uistelemassa ja oli 5 vapaa vedossa. Sit jysäytti kiinni raksiin. Kelattiin muut onget pois ja aloitettiin väsyttäminen. Niin ja yksi vapa jätettiin pyytämään, kun siiinä oli sivuplaanari. Sitten saatiin kala ylös ja siellä oli semmoinen 2kg taimen Sitten satuin vilkaisemaan sivuplaanaria ja sielä loikkasi taas taimen Sitten aloimme sitä kelailemaan ja sieltä tuli kanssa semmoinen 2kg taimen. Se oli hyvä päivä se





Korjattu vähän selkeämmäksi ja poistettu liuta kirjoitusvirheitä.

[UppoPerho]

Paras kalastusmuisto oli, kun olin kaverin kanssa kalassa yhellä joella. Mä heittelin siinä jotain Fladenin hopeaa lusikka, ja kaveri yritti jigata. Jonku 1h jälkeen kun tulimme mulla otti sellaanen 1,5-2kg hauki. Kaveri haavitti kalan ylös, mutta kun saatin se kala sinne rantaan, se oli ihan sotkussa siellä haavissa ja uistin myös. No kauan me yritettiin sitä irti, mutta ei lähtenyt. Jouduimme sitten katkaisemaan pari narua siitä haavista jotta saisimme kalan ja uistimen pois.

+ 1,5-2kg hauki..
- Kun jouduttin leikkaamaan haavia...

[Abborna]

Kyllä se on ehdottomasti se kun käydään isukin kanssa kalastelemassa pari päivää kesässä eräällä joella josta nousee tammukkaa ja "seibaa"
Jokainen reissu on mahtava ei voi erikseen erotella yhtä!
Täysin luonnovarainen ja muutenkin upea paikka!
Ensiviikolla olisi taas lähtö sinne! 

[jcuster]

isäukon ikimuistoinen lausahdus "miks täällä pitäis yöllä yrittää, päivällä tulee paremmin"... ja kymmenen sekuntia siitä 4,7kg kuha siiman päässä. kun tarjosin haavimisen jälkeen kotiinlähtöä... "mitäs nyt, enhän mä ole vielä yhtään saanut...

tais mielipide muuttua aika hätäiseen. muita kaloja ei tullutkaan, mutta yksikin riitti.