Kala on vaihtolämpöinen eläin, joka viihtyy parhaiten tietyssä lämpötilassa – puhutaan ihanne- tai optimilämpötilasta. Se riippuu kalalajista ja kalayksilön koosta. Optimilämpötila myös laskee kalayksilön kasvaessa, eli pienet yksilöt viihtyvät lämpimämmässä vedessä kuin isot. Tähän on syynä mm. se, että kalan koon kasvaessa sen kidusten hapenottokyky ei kasva samassa suhteessa, joten ison kalan on helpompaa oleilla viileämmässä vedessä jossa happea on enemmän.
Mitä enemmän veden lämpötila poikkeaa kalan optimilämpötilasta (suuntaan tai toiseen), sitä huonommin kala viihtyy: se liikkuu ja syö vähemmän kuin lämpötilan ollessa sille sopiva. Kun lämpötila lähtee muuttumaan kohti optimia, kala aktivoituu.
Kala ei kuitenkaan pidä nopeista muutoksista. Ihannetilanne olisi se, että esim. pitkään turhan kylmänä tai lämpimänä pysynyt vesi lähtisi muuttumaan melko hitaasti ja tasaisesti kalalle suotuisaan suuntaan. Tässä vaiheessa vuotta vesi ei ole vielä missään päin maata esim. hauelle liian kylmää. Epäilisinkin, että viime reissujen heikko kalantulo riippuu juuri tuosta veden äkillisestä jäähtymisestä, ei niinkään itse lämpötilasta. Tilanne korjaantunee, kunhan jäähtyminen rauhoittuu ja kalat ehtivät tottua uusiin lämpöoloihin. Kannattaa myös muistaa, että kalan aktiivisuuteen (ja sitä kautta saaliisiin) vaikuttavista tekijöistä veden lämpötila on vain yksi.
