Ei helkkari, Aatamin innoittamana aloin muistelemaan omia vähäisiä onnettomuuksiani..
Yksi pienempi, mutta typerä teko sijoittuu yläasteen seitsämännelle luokalle. Oli metallityön tunnit menossa ja erinnäisiä metallilevyjä oli vähän siellä sun täällä. Leikkasin jonkinlaisilla metallisaksilla erästä metallilevyä, josta piti tulla laatikon kanteen vahvike ja koriste. No leikkauksen jälkeen menin toiseen huoneeseen ja huomasin levyn sivusta sojottavan n. 10 cm pitkän ja ohuen metallipätkän. Laiskana poikana en mennyt takaisin toiseen huoneeseen saksia hakemaan, vaan pyöräytin metallipätkän sormen ympärille ja nykäisin. Arvaatte varmaan mitä tapahtui.. Kyllä, koko metallisoiro leikkautui mukavasti sormen sisälle osittain luuta myöden. Pikkuisessa paniikissa menin levyn kanssa hakemaan sakset ja napsautin irti. Verta ei tullut vielä yhtään tässä vaiheessa. Vasta kun sain pyöriteltya pätkän kokonaan pois sormesta, alkoi verenvuotokin. Ja minähän en minnekkään terkkarille mennyt.
En kertonut tapauksesta opettajalle enkä kenellekkään luokkakaverille. Siinä vaan kiltisti paperin vaihtoa parisen tuntia kunnes vuoto lakkasi. Haava parani yllättävän nopeasti, mutta tälläkin kirjoitushetkellä näkyy selvät leikkautumisjäljet sormen ympärillä.
(Kylläpä sain tekstiä näinkin pienestä asiasta..)Seuraavat tapaukset liittyvät armeijaan ja vasempaan olkapäähän:
"Erikoistuin" armeijassa kranaatinheitinhommiin. Aina tulitauon tullessa heittimet piti naamioida pitkillä oksilla tai kokonaisilla pikkukuusilla. Jälleen kerran eräällä leirillä hakkasin kuusta hangessa todella erkonomisessa asennossa ja tottakai rynkky selässä. Olin hieman kumarassa asennossa, jalka lipsahti, rynkky kolahti päähän sen seurauksena, että tasapaino meni ja kaaduin maahan. En muista missä asennossa tulin, mutta kaikki paino meni ilmeisti vasemman käden varaan. Siinä hangessa maatessani huomasin, että ei olkapäähn kohdalla tuollaista "möykkyä" pitäisi olla. Onneksi se ei tainut niin pahasti olla sijoiltaan, koska kun nousin seisomaan ja liikuttelin vasenta kättä sen verran kuin kivun kanssa saattoi, olkapää muljahti ensin edestä ylös ja ylhäältä alas omaan "kuppiinsa". Taju meinasi lähteä sen kivun kanssa.
Sama olkapää kärsi uudestaan seuraavalla leirillä, kun otettiin erään kaverin kanssa painia rynkyt selässä. Tiukkaa painia puoli minuuttia ja sitten mentiin lujaa maahan, vasen olkapää iskeytyi kiveä vasten ja jälleen oltiin tutussa "asemissa". Ja tismalleen saman kuvion kautta olkapää muljahti paikoilleen kuin aiemmin.
Kummallakaan kerralla en näyttänyt olkapäätä armeijan lääkäreille tai lämäreille, koska lomat oli tulossa parin päivän sisällä. Sen verran saan kärsiä, koska en enää nukkumaan kovalla alustalla vasemman olkapään päällä vihlomisen takia.
Kalastuksen saralla on yhden ainoan kerran mennyt koukku sormeen niin pahasti, että piti mennä Kolarin päivystykseen asti sitä irrottamaan.
Vähäisiähän nämä minun vammat ovat loppujen lopuksi, mutta tulipahan kerrottua.
Ja vielä yksi asia muistui mieleen pesuhuoneesta; kerran mursin pikkuvarpaan potkaisemalla sen täysillä patteriin. Patterin vieressä oli muistaakseni jonkinlainen laatikko, joka oli jonkun asian edessä. Lujalla potkulla siitä selviäsi..
