Tässäkin asiassa on kyse pitkälti siitä, mistä ihan kaikessa kalastuksessa: kalan elintapojen ja käyttäytymisen tuntemuksesta, ja sen perusteella vesistön lukemisesta kalastuksen kannalta. Ensin rajataan vesistöstä alue, joka mahdollisesti "kerää" jostain syystä kalaa, ja sen jälkeen siltä alueelta haetaan tarkempia ottipaikkoja. Mitä suurempi vesistö, sitä laajemmin pitäisi ajatella, mutta periaate on sama. Vesistön muotojen ja pinnan yläpuolisten asioiden tarkastelu on vasta hyvä alku. Kalastajan pitäisi ajatella myös pinnan alle, siis syvyyssuunnassa.
--pikeye
tämä nyt kuulosti enemmän vesi ja kala tieteen profesorin lausunnolta kun kala jutulta. vissiin tarkoitit että kalamies kalapaikan tunistaa ja *uittorännissä* on tyhjän päivästä kalastaa eli kierrellään poukamia ja joki haaroja? saarien välit ymss.. on myös hyviä paikkoja.
saisinko seuraavassa viestissä myös ottipaikkoja jos niitä on! monttaan asti en viitsi hurskutella
Tulihan niitä mahdollisesti kokeilemisen arvoisia paikkoja alussa, Montta, Laukan silta ja Turkansaarikin. On niitä varmaan muitakin, nuo vaikuttaisivat vain ilmeisimmiltä. Tarkkoja ottikohtia on melko mahdotonta sanoa, kun Oulujoen virtaamaa säädellään melkoisesti. Jokin kohta joessa voi näyttää ja tuntua kovan virtaaman aikana aivan erilaiselta kuin vähäisellä juoksutuksella, joten ei kannata edes haaveilla siitä että samaa kohtaa kalastamalla saisi kalaa koko kauden samalla tavalla. Kalalla on evät uimista varten.
Kalapaikkoja voi hankkia itselleen kahdella tavalla: ajelemalla huhujen eli saatujen kalojen perässä, tai sitten voi yrittää funtsia itse, mistä kalantulossa voisi olla kysymys. Oppimisen, siis kalastajana kehittymisen kannalta jälkimmäinen on mielestäni parempi tapa, sillä yleistietoa voi soveltaa monenlaisissa paikoissa. Toki samaan voi yrittää päästä myös kalastamalla niitä muilta urkittuja paikkoja ja ihmettelemällä, "miksi joku on saanut tästä kalan mutta minä en saa mitään". Joka tapauksessa uusia kalapaikkoja ei löydy maailmassa ikinä, ellei osa porukasta näe vaivaa etsiäkseen niitä.
Jos sattuu saamaan kalan, vähintä mitä voisi tehdä on riemuitsemisen ohella painaa mieleensä paikka, olosuhteet + ajankohta ja miettiä, miksi kala mahtoi olla nyt tässä. Sama nollareissujenkin kohdalla jos siihen pystyy, ne ovat toisinaan parempia opettajia kuin helppo kalantulo. Paras nollareissu on sellainen, kun kaveri saa samalla kumminkin kalaa, siis tekee jotain eri tavalla kuin itse.
--pikeye
