Jos jossain asiassa koen olevani erinomaisen huono niin nukkumisessa, nukahtamisessa. Sängyssä saa pyöriä tunti kaupalla ja usein tulee sitten vain noustua kun tuntuu, ettei unen saannista ole pienintäkään toivoa. Kesällä tämä vielä korostuu entisestään. Muutenkin nukahdettuani olen niin herkkäuninen, että pienikin rapsaus riittää repimään hereille. Siihen päälle häiriötekijät, kuten meluava koira, kuorsaava avopuoliso ja toistuvat unihalvaukset niin a'vot.
Vuosikausia nukkuminen ollut hankalaa, vaikka olenkin yrittänyt vuorokausirytmiäni kääntää. Joskus tulee tosin jopa puolenkin vuoden taukoja, jolloin tulee nukuttua ihan lupsakkaasti, mutta tällä hetkellä tuo nukkuminen melko turhauttavaa, kun herätessään on väsyneempi kuin nukkumaan mennessään. Ja unilääkkeitä ei ihan hevillä viitsi alkaa vetää. Niistä ei kovin mairittelevia kokemuksia.
Mitä tuntimääriin tulee, olen oikeastaan virkeämpi vaikkapa 6:n tunnin unien jälkeen kun nyt ylipitkien, vaikkapa 10:n. Ehkä tuo kuutisen tuntia olisi kohtalaisen sopiva määrä, jos sen saisi heräilemättä levollisesti nukkua.