Särki pilkkikisoissa

[Tuhe]

Eli miten ja millaisilla vehkeillä pilkitte kisoissa ja miten kyseisen kalarodun saa pysymään reiän alla kisoissa. Itsellä tahtoo muutama tulla ja sit häviävät ko pieru saharaan.

[Daiwa]

Ite menen aina jonku rantapuun viereen särkipilkille ja kairaan siihen muutaman metrin päähän 2-4 reikää. Sitten otan hopean pystypilkin, missä on ketju ja normaali ongenkoukku tai hopeinen pieni kolmihaarakoukku. Joskus käytän sitten pientä hopeista siipikirppua pienen painon kera. Syöttinä aina kärpäsentoukkaa. Kokeilen jokareijästä, mitä vieressä on ja missä tärppää niin jään siihen, mutta jos ei mitään kuulu, niin pölyytän pilkkiä pohjaan. Tuon jälkeen ei tapahdu mitään, niin vaihdan reikää taas parimetriä erikohtaan ja teen samat uudestaan. Jotenkin tuo pienenmatkan paikanvaihto tuntuu tyhmältä, mutta kyllä se auttaa.

Pystypilkissä käytän sellaista vapaa, jossa on metallinen herkistin. (nimeä en tiiä) ja morrissa käytän filmikärkivapaa.

[Tuhe]

Jep. Mut itse haluaisin tietää kun löydät ne säret, niin miten pidät ne syönnilllä. Jotkut sen osaavat ja pärjäävät kisoissa. Itse en hallihe koko särkihommaa ollenkaan ja ku säret löydän, niin saman tien katoavat.

[perza]

Mun mielestä siinä ei vaan oikein voi tehä mitään jos säret katoavat. Tietysti yrittää ainakin niin että ei yhtään kalaa irtoaisi ylös nostaessa. Ei riuhdo sitä pilkkiä kun hullu siellä vedessä, käyttää oikeanlaista pilkkiä/morria/syöttiä oikeanlaisessa tilanteessa. Matalassa pienempää kevyempää pilkkiä jne. tosin voi olla toisinkin päin. Millon mitenkin. Välttää ylimäärästä meteliä, kolinaa eikä kairaile liikoja.
Ite en paljoa kisoissa ole käynyt ja nekin vähän missä on tullut käytyä ovat olleet ahven kisoja, mutta sekakala kisoja joukkoon on mahtunut.


 

[Tuhe]

Täällä meilläpäin kaikki melkein sekakalakisoja ja itelle tuo särkihomma aikalailla utopiaa. Kun sattuu säret löytyyn, niin sitä on jo pahasti jälkijunissa. Samat miehet hallitsee ton särkihomman ja se ei ole iso porukka. Ihan sama missä kisat on, niin saat heput käressä. Joten kyllä se puhtaasti taitolaji on.

[perza]

Taitolaji se on varmasti niinkun kaikkien muidenkin kalojen pilkkiminen. Täälläpäin jos kisat on kaikenkalan kisoja niin yleensä tulokset on sellasia että parilla ekalla on ylivoimasesti kalaa(yleensä just samat tyypit) ja yleensä vielä puhdasta särkeä. Tulee heti mieleen että olis syöttäny kaloja eli siis mäskillä onkinu. Toki ei käy kiistäminen taitavia onkijoita kyllä ovat kaikki jotka kisoja kiertävät ja kun särkiparvi osuu kohille ni kiloja kertyy. Mutta jos voittajalla on useita kiloja puhutaan jopa 7kg eroista niin vähän aina jää pieni epäilys. Ahven kisoissa ei paljoa taida syöttämisestä olla apuja.
Mutta ite särkien onginnasta eli ite ongin niitä keväisin ihan huvikseen ajankuluksi ja harvemmin tarvii edes reikää vaihtaa. Kokopäivän voisi istua samalla reiällä ja vetää särkiä. No tuo nyt on niin paikkakohtanen homma. Jossain paikassa ei saa särkiä millään ja jostain taas kun suokuokalla elli senku puottaa ja nostaa.
Kaverin luona kisat on sitten kaikki lähes poikkeuksetta sekakala kisoja ja voitot menee melkeinpä särillä vaikka ahvenella kerrointa olisikin. Muutaman kerran kaverin muka kisoissa ollut ja aina sitä särkeä on jotenkin tullut. Eipä siinä tule mitään ihmeellisempiä kikkoja tehtyä. Jos löytyy särkiparvi niin koitan vaan mahdollisimman nopeasti nostaa kalaa ylös. Pilkkin on pieni, mutta nopeasti pohjaan menevä pilkki. Siimat on ohkasempia kuin ahvenia ongittaessa ja morrit pieniä jotta jäisivät ne pienisuiset säret kiinni helposti. Se on kyllä totta että jos yski särki putoaa kesken noston niin siinä saattaa hävitä koko parvi. Siinä tapauksessa jos parvi katoaa niin teen uuden reiän parin metrin päähän ja koitan siitä. Tästä reiästä saattaa taas tulla kalaa tosi hyvin, mutta tössää jossain vaiheessa, eikun uutta reikää taas tai koittaa edellisesta vanhasta reiästä.
Paikallistuntemushan se on aina hyvästä ongittiinpa mitä kaloja tahansa, jos ei tiedä mistä särkiä löytää niin siinä saattaa mennä niitä etsiessä "monta aikaa" hukkaan, kun taas paikallinen vanha jäärä tietää tismalleen sen särki penkan mistä saa alkaa vetää kalaa heti.
Ei kai siinä auta kun mennä kokeneemman pilkkiän peesiin kisoissa ja vakoilee mitä se oikein tekee kun saa paljon kalaa.

[jarmoankka]

Pakko kommentoida hieman... Itse aikanaan pääsin katselemaan särki-onkijan touhuja. VOitti muutaman sekakisankin, mutta pääasiassa kanan rehuksi ja purkkikalaksi pilkki. Hänen kikka saada särkeä paikasta X tai Y oli se, että noin 2vk ennen kisaa/ muuten pilkkimistä hän kävi tipautteleen pienelle alueelle avannoista kaurahiualevesipalloja (jäädytettyjä).  Sulaessaan hitaasti niistä itosi hiutaleet ja olivat täten kuin ruokinta-automaatti särjille ja muille "roskakaloille". Joka toinen pv kävi palleron tiaputtamassa ja särjet oppi pian tavoille.

[Kaivo]

Tuntuisi, että ilman mäskittämistä särkiparvea

haluaisin tietää kun löydät ne säret, niin miten pidät ne syönnilllä.

Pahoin pelkään, että ilman mäskiä "ei oikein mitenkään". Särki on perusluonteeltaan rauhallinen pohjantonkija ja ötökänsyöjä, ei saalistaja. Sen käyttäytymisessä ei ole samanlaista parvikateutta ja keskinäistä kilpailua kuin ahvenella.

Mäski ei itsessään lisää kalojen kiinnostusta pilkkiä kohtaan. Mäskittämisessä on kyse vain siitä, että avannolle saadaan riittävän suuri määrä särkeä ja parvi pysyy avannolla. Kalojen mielenkiinto kohdistuu mäskiin, mutta samalla osa niistä nappailee pilkkiinkin joka heiluu paikalla. Ilman mäskiä, siis pelkän pilkin voimin kohdalle sattunutta särkiparvea on vaikeaa pitää aloillaan niin kauan, että saaliiksi kertyisi muutakin kuin "irtokaloja". Näin ainakin omien kokemusteni mukaan.

-- Kaivo

[jonski88]

Itsekkin olen tuskaillut särjen kanssa kisoissa monesti. Sitten tossa pari vuotta sitten kuulin että särki on todella perso kaikelle imelälle. Monet kokeneet kilpailijat tekevät itse erilaisia hajusteita joilla sitten toukat hajustavat, särki tulee kauempaakin leviävän tuoksun houkuttelemana paikalle ja syönti pysyy paremmin käynnissä kun vaan muistaa tiuhaan vaihtaa toukkaa, että haju säilyy kokoajan. Yksi perusvarma hajuste on vanilja, paljon muitakin löytyy ja kannattaa kokeilla. En takaa, että tämä toimisi joka kisassa, mutta kovia todisteita toimivuudesta on. Tämä toukkien hajustaminen ei ole kiellettyä kisoissa.

[Tuhe]

Eiköhän  nuo hajusteet ole kiellettyjä ja ruokkiminen myös. Minulla semmoinen käsitys, et kisoissa ei saa hajustaa syöttejä. Täälläpäin kuullu, et viikkoa ennen kisaa pudottavat avantoon maitopurkkiin jäädytettyja surviaisia. Pikkuhiljaa sulaessa irtoilee kaloille syötävää. Itse karsastan tuota sutkihommaa ja käry käy jos hoksaan. Ennen kulin paljon kalixjoella siianpyynnissä, niin siellä sai silloin mäskätä. Suomalaiset morriammattilaiset hallitsivat mäskäyksen ja kalan tulo oli aivan älytöntä. Ite olin aivan ulkona mäskäyksestä, mut menin siihen rinkiin pilkkimään ja paras tunnin saalis itelle 30kg siikaa. Sitä nimittäin sai lappaa minkä ehti. Mut nykyisin siellä on mäskäys kielletty ja samoin kävi oulujoessakin. Oulujoessakin tiedän, et kahenmiehen porukka pilkkinyt parhaana päivänä yli 100kg siikaa, et kyl siinä paistinkalat on tullu. Mut eikö ne eteläsuomessa olekin nykyään etupäässä ahvenkisoja, kun ahven on siitä hyvä pilkkikala, et ei mäskit tehoa.

[PenZa]

Viimetalven viimeinen pilkkikilpailu oli oikeastaan ensimmäinen kerta itselläni kun yli puolet kisasaaliista koostui särjistä. Käyn kisoissa yleensä vesillä, joissa kannattaa keskittyä ahven pilkintään, ja täällä päin monet kisat ovat pelkästään ahven kisoja.
 Kisan alussa menin suoraan paikalle, josta olin saanut edellisena keväänä hupipilkillä särkiä kiusaksi asti. Paikalla oli tuolloin myös isompaa ahventa. Yllätyin, kun lisäkseni paikalle tuli vain pari kolme kilpailijaa. Särkiä kyllä löytyi, mutta niitä tuli pari kolme per reikä. Suuri osa kanssakilpailijoista lähti paikalta pois. Lopulta kuitenkin löysin parven, ja särkiä tuli hyvin, jos uitti pilkkiä oikein. Kaksi muuta kilpailijaa porasi reiät lähelleni, koska he huomasivat minun saavan kaloja. Toinen alkoi nostella särkeä kovaan tahtiin, toinen ei saanut mitään. Pilkin itse tuolloin luikuri liukupilkillä, jota on taivutettu leijaamaan sivulle. Viereen poranneista sillä, joka sai kaloja, oli siiman päässä täysin samanlainen pilkki ja hän uitti sitä saman tapaisesti kuin minä: Pitkiä vetoja, jonka jälkeen vetää morria ja pilkkiä pohjaa pitkin. Tätä särki ei voi yleensä vastustaa.
Mielestäni siis uittotapa on tärkeintä särjen pilkinnässä. Tapsin tulee olla pitkä ja morrin pieni. Parhaita värejä itselläni särjelle ovat olleet kulta ja vihreä, toki muillakin saa.         

[Tuhe]

Elikkä laahasiko pystykin pohjaa, vai pelkkä morri. Tuo sama homma pelaa ahvenellekin joskus, mut en ole laahauttanu, ku tapsia.

[PenZa]

Siis pysty ja morri laahasivat pohjaa.

[Rambo-Jonne]

Itse voitin kerran pilkkikisojen nuorten sarjan (ainoat kisat joissa olen käynyt ) hyvän särkisaaliini ansiosta. Matalassa järvivedessä käytin kultaista morria valkoisella toukalla.. Särjet pysyivät jonkin aikaa reijän alla ja ottivat lähes heti pilkkiin kun sen tiputti. Tuntui tosiaan että särjet ovat liikkeessä koko ajan ja samaa sanoi kisan jälkeen eräs kokeneempikin pilkkimies. Mäskäämällä kalat voisi mahdollisesti saada pysymään reijän alla pidempään.

[NikoK.]

Eiköhän  nuo hajusteet ole kiellettyjä ja ruokkiminen myös.

Ruokkiminen (mäskäys) on ainakin kiellettyä mutta hajusteiden käyttö on mielestäni sallittua??

[jcuster]

hupikalastusta tuo särjenpilkintä on mullekin ollut... mutta jotenkin tuntuu, jotta särkiä saattaa olla jossakin kohdassa hemmetinmoinen parvi ja muualla sitten tipoittain pikkuparvina.
joskus keväällä niitä on tullut n.150X50m matalikolta yhtenä naruna, vaikka on oikeastaan yritetty karistaa parvea kintereiltä. kahteen ukkoon päädyimme tuonkokoiseen alueeseen, jossa tuntui olevan yhtenäinen parvi ja sikamainen syönti.

ainoa vähänkään varmempi ahvenpaikka olikin siltä järveltä selvä, muualta järveltä ei sitten mitään tullutkaan vaikka yritti. ahvenia oli siellä särkien seassa, mutta yhtä ahventa kohti tuli lähemmäs kymmenen särkeä. myös joistakin salmista ja ojansuista on löytynyt melkoisia särkiapajia mutta niissäkin tuntuu olevan parvi paikalla vain harvoin.

olemattomalla kokemuksella voisin veikata jotta nuo kerääntyvät varsinkin kevättä kohti isommalta alueelta parveen ja liikkuvat koko ajan, parven koosta ja liikkeestä vain riippuu kuinka kauan sitä voi yhdeltä reiältä vetää.

[Thenextone]

Tässä omia ajatuksia särjenonginnasta ->

Särkiparvi on suht arka ja välillä liikkuvainen kapistus. Paljon riippuu järvestä ja yleensä särjen määrästä/koosta miten kauan nuo luukut kestää. Joillain järvillä se 10-20 särkee yhdestä hyvästä reiästä voi olla maksimi. Toisaalta toisentyyppinen järvi voi antaa yhdestä luukusta useemman tunninkin kalaa mikäli parvea eri säikytetä pois. Kun särkee on tarpeeks ja se on syönnillään, se iskee kuin ahven ja ilman mitään valtakunnan mäskäyskusetuksia voi mättää hymyssä suin tuollaisen 5-8kilon tunnin samasta luukusta. Tuossa määrässä oikeastaan vaan taivas on rajana, paikka määrää täysin miten älyttömiä parvia/kokoja on saapuvilla.

Mutta jos järvityypit jätetään sivuun ja mietitään vain miten tuota kalaa saa siitä löydetystä parvesta parhaiten:

- Vaihtelu on poikaa...

- Erityyppiset pilkit ja erisävyiset SÄRKImorrit valmiina repussa. Usein parvi vaan tympääntyy siihen samaan. Kannattaa vaihdella samalla luukulla noita vehkeitä.
- Vaihtele tapsin pituutta (pidennä) jos homma tökkii, yli 20cm naruillakin kannattaa koettaa.
- Ohenna tapsia tuntuvasti jos homma tökkii, parvi on usein alla/alueella. Kokeile 0.12-0.10mm tapseja ja pienempiä koukkuja 18-20 nro.
- Pienennä/KEVENNÄ pilkkiä, mikäli homma tökkii
- Pienennä syötitystä...joskus on ollu pakko onkia 0.10 tapsilla, 18nro koukulla ja puolikkaalla toukalla + survarilla.
- Vaihtele syötitystä ongittavan kalan koon mukaan, joskus ihan vaihtelun vuoksikin, survaria, toukkaa, siimistä, paksamatoa...yhdistele syöttejä. Survari on must melkein aina...
- Pohjan pöllyttäminen aktivoi joskus parvea
- Pohjaa laahava morri toimii joskus hyvin
- Pelkkä volframi on joskus kova, usein isolle möllisärjelle
- Uiton vaihtelu, välillä kala ottaa parhaiten paikallaan olevaan morrin, joskus laskevaan, nousevaan, pomppivaan...
- Vaihtele paikkaa, vaihda reikää, jos parvi/parvet on liikkuvaista sorttia...ne palaavat usein samalla alueelle/reiälle joskus vartin, joskus tuntien päästä.
- Jos ongit porukassa, koeta ennustaa särkiparven liikkuminen. Porukan melu ja liike/kairaaminen saa usein parven levottomaksi.

Jotain varmaan tulee mieleen vielä.

Niin joo...

Omalla mutulla särki tykkää valosta. Vanhat reiät ook. Samoin lumisella alueella moottorikelkan urat joissa sohjo jäätynyt "läpi".

[Olli]

Itellä toimi Harja pystypilkki eräässä kisassa, ja särkien ansiosta voitin nuorten sarjan 
Kyseessä siis tämmöinen: http://www.kalasaalis.com/pilkit-morrit-tasapainopilkit/356/696/Pystypilkki/Harja+(Rapala)/
Itellä on tuo alin noista.