viime perjantaina olin visan kanssa valkeisilla, ja sää oli vähän helteinen. kaks nykyä, voimakasta nykyä, pohjan tuntumasta, ja siinä se.
en kuitenkaan kehannut luovuttaa kun lupaakin oli, ja lähin lauantaina matkaan uuestaan. aikaa oli puoleen neljään.
pienen lahen kolusin, ei mitään. sitten menin siihen 9 metrin viereiseen niemeen, jossa joku ukko oli just irrottanu yhen lohen. siinä rupateltii ja yhtäkkiä mulla käy nyky: kirjo iskee. kuitekaa en voi mitään, odottamattomasti syöksyy kohti ja saa löysiä, pääsee irti. molemmat miehet lennättää ärräpäitä, kun siinä käyn vähän toisaalla ja palatessa ukko veti jo kolmantensa. se kun siinä syö eväitään, heitän samasta kohtaa, ja jo tarraa lohi toistamiseen. olin kuitenki säätäny jarrua turhan löysäks. jarru huutaa, kirjo menee, hyppää ja irti. ärräpäät lentää taas.
heitän uudestaan samoille paikoille, ja kolmas, tosin varmaan sama kun äskenen ottaa kiinni. sitäki pääsee näkemään, ja saan sen melkee haaville, mut sitten potkasoo. irti.
tul tyhjä olo. kolme kirjoo oisin jo saanu jos ois ollu osaamista matkassa. ja ois jo päässy pois. mutsi ois tulossa yhen vieheen kanssa tunnin päästä ja kello ol kaks iltapäivällä. keskellä selkää hyppii kirjot mut minkäs sille mahtaa kun ei lennä viehe eikä siimaa riittäskään.
no, heittelen tyhjää siinä sen tunnin, tapaan tutun pienellä lahella, ja saan mutsilta sen vieheen. kellossa aikaa puol tuntia, ja puoljuoksua mennään takas niemeen. isken vieheen virveliin, ainuan toivoni. ja kolmannella heitolla napsahtaa kirjo. kaveri ottaa haavin, ja saan kirjon haavin päälle.
mutta se mokoma alkaa potkimaan, ja irtoaa just siinä, kun kaveri alkaa nostamaan. karkaa. turhautuneisuuven ja raivon yhistelmällä paiskon sitä viehettä kohille 10 minuuttia. sitten ottaa viies lohi kiinni. saan sen haavin päälle, ja vaikka se tempuroi, ei pääse irti. kaveri nostaa- JES!! neljä karannutta ja yks nostettu lohi. silmäpuntari sano kirjon olevan hieman reilu kilonen, varmaan viime viikolla laitettu.
nyt ois sitten ei visan vaan toisen kaverin kanssa uusintakeikka huomenna. kirjo kun noin käy valkeella kiinni, sitä on pakko olla siellä, joten toivot on korkeella, ainakin mulla.