Hetken mielijohteesta tuli lähdettyä kotijoelle vajaaksi tunniksi lippaa heittelemään. Tuo joki on suhteellisen kapea muutamaa isompaa suvantoa lukuunottamatta. Aiempina vuosina olen harvakseltaan kokeillut vaihtelevalla menestyksellä. Särkeä on pääasiassa noussut ja jokusia ahvenia ja pieniä hauen puikkareita. Viime kerrasta taitaa olla jo muutama vuosi, joten oli korkea aika korjata puute, kun tuntui muutenkin hauki olevan otillaan. Pienoinen yllätys olikin, kun n. 15 heiton ja muutaman varovaisen nykäisyn jälkeen siiman päähän tarrasikin vajaan kilon painoinen pirteä hauki. Tuntui kieltämättä mukavalta väsytellä kyseistä kalaa, kun sillä kohdalla sattui vielä olemaan jonkin verran virtausta joka lisäsi vastusta siiman päässä. Tuntui kuin olisi isompikin fisu ollut siiman päässä, mutta totuus paljastui kalan tultua käden ulottuville. Ottipelinä toimi tällä kertaa jokin tuntematon oranssirunkoinen ja valkoisia täpliä täynnä oleva oransseilla ja mustilla karvoilla höystetty lippa. Tämä kala pääsi jatkamaan kasvuaan varovaisen irrotuksen jälkeen. Muutamia muita tärppejä tuntui siiman päässä, mutta kalan muotoa nämä eivät enää saaneet. Kaikin puolin hauska tunteroinen tuli vietettyä, kun hyttysetkään eivät ole vielä kuoriutuneet ja joella käyskentely onnistui lenkkarit jalassa.