Tarkka nenä.
Kaverukset Reetu Ja Veeti, kovia kalamiehiä molemmat. Alan hienoimmat oivallukset toki käytössä aivan asian mukaisesti.
Sattuipa sitten tälläinen huonomman syönnin pilkkitalvi eteen, ja taidot sitä myöten puntarointiin.
Eiväthän alanmiehet toki saaliitta jääneet, mutta kevättalven etenemisen myötä alkoi käydä yhä selvemmin esiin se seikka, että Veetin kalapussi oli reissu toisensa jälkeen hieman täydempi, kuin Reetun.
Sitä Reetu tietysti hämmästelemään ja syitä utelemaan:
-Ootko Veeti keksiny jotain uutta, kun näyttää olevan sinun konttisi täydempi melkein joka reissun jälkeen?
- Jo toki, oli Veetin myönnettävä: -On ollu koko talven niin heikkoo tuo syänti, jotta oli pakko keksiä jotain. Sidoin tuohon morrin koukkuun muutaman karvan mamman tuherosta, ja heti alko tulla kalaa paremmin ja isompaa.
- Nyt kyllä huijaat, epäili Reetu.
- En takuulla, kaho vaikka, Veeti näytti pyyntivälinettään ja toden totta, siinä oli koukun varteen sievästi sidottuna muutama tumma karvankihara.
- Tuoko muka auttais? eppäili Reetu,mutta ajatus jäi vaivaamaan.
Seuraavalla reissulla oli Reetunkin morriin ilmestynyt karvasyherö.
Pitkä kevväinen päivä pilkittiin kaksissa miehin ja kuinkas kävikään:
Taas oli Veetin kontissa enemmin kalaa ja isompiakin.
- Huijasit perhana, Reetu ähisi kaverilleen: - Ei se siitä karvasta kiinni ollu, et vain meinaa kertoa konstiasi.
- Ei siinä muuta ole, Veeti vakuutteli, muutama haiven morrikoukkuun sidottuna ja se toimii.
- Nii on minullakin ollu, mutta en saanu sen paremmin, paljasti Reetu kopiointinsa.
- No näytäppä miten olet ne sitonu, Veeti halusi tarkistaa ja saikin kaverin viritelmän näppiinsä.
-Aikansa sitä tutkaili ja pyöritteli, eikä vikaa silmänäöltä löytänyt, joten nuuhkasi sitten päivän uitossa ollutta viritystä ja totesi sitten:
- Aivan asiallisesti sidottu, mutta oot ottanu karvan liian takkaa.
