Liitsi-infoa,kiitos

[jarmoankka]

En tiä onko oikea aihepiiri, mut siirtäkää jos ei.

Perzalta tuli tilattua liitsejä. Nyt tarvis perusvinkkejä uittamiseen/käyttöön yleensä  Välineinä UL- luokan virvelipaketti.  Kalastuspaikka Kuokkalankoski eli välillä voimakkaastikin virtaava koski, jossa vesimäärä vaihtelee 0.5-1,5m välillä.


Painon kanssa/ilman?
Mieluummin punottu kuin .20 monofiili?
kivien takaa ronkkien/virrassa uittaen?

jne....

[Pete]

Riippuu paljon siita minka painoisia nuo leechit ovat. Virrassa kevyet eivat uppoa pohjaan jossei laita painoa ihan leechin eteen, ja se taas tappaa sen leechin tarkoituksen.
Leech itsehan matkii, kuten nimensakin on, iilimatoa. Itse olen perhovehkeilla heitellessa uittanut leecheja suurinpiirtein ihan virran mukana, aina jotain kivenkupeita hieman mukaillen. Joskus on toiminut ylavirtaan heittaen ja nopeasti kelaten/siimaa lapaten.(virran nopeus voittaen)
UL-vehkeilla uskoisin noiden leechien painon tulevan olemaan siina 3-6 grammaa niin siita kalastuksesta tulee jotain. Ja jos se painavammaksi menee niin kyseessa taitaa olla jo jigittely...?
Kevyemmilla leecheilla siiman kestavyys/paksuus tulee hieman esteeksi paastakseen kunnon kalastukseen kiinni. Ainakin monofiileista puhuttaessa, punotuilla eriasia, mutta aina koskessa/joessa on noita kivia ym. jotka hankaavat ja kuluttavat tuota ohutta siimaa viela lisaksi.

[perza]

Nuo minun liitsit on kyllä ihan kevyitä perhovehkein heitettäviä liitsejä. Ilman painoa ei lennä varmasti mitenkään. Mutta ainahan voi laittaa 15cm päähän liitsistä pienen painon, tarkoitan ihan semmosta onginnassa käytettäviä pieniä 1-3g painoisia painoja.
Sitten vaan roiskimaan ylävirtaan ja antaa valua pitkin pohjaa alaspäin tai sitten niinkun Pete mainitsi niin vetää alaspäin kovemmin mitä virta vie. Suvanto paikoissa vaan pitkin pohjaa, jigityylillä.

Toinen konsti on sitten heittokoho. Aika vähän käytetään koskilla, mutta kyllä se mun mielestä on hyvä tapa saada perho lentämään virveli välinein. Jos on matala koski niin laittaa vaan lyhkäsen tapsin kohon alle ja heittelemään. Voi helposti heitellä kivien taakse ja sivuille yms. paikkoihin.

Litka on sitten se kolmas vaihtoehto, mutta en tiedä onko nämä litkat aina sallittuja joka paikassa. Eli siimanpäähän vaikka painavampi jigi ja pari-kolme liitsiä sivutapseihin 1-2m matkalle siimaan.
Sitä sitten heitellään koskeen ja toivotaan ettei jää ekalla heitolla pohjaan kiinni.

[Tuhe]

Kalastan nykyisin leetseillä etupäässä ul-vehkeillä. Ul-vehkeillä etuna se, et jos oikein risukkoiset rannat, niin perhovehkeillä ei pysty heitteleen. Itse teen leetsit nykyisin siten, että juotan 6 tai 8 koukun 10mm messinkikuppiin, eli teen ensin ison morrin. Morriin sitten sidon leetsin ja kyllä se lentää yli 10 metriä. Ul kelalla siimana joko punottu 0,12 tai mono 0,18. Punottua käytän enempi, kun tuntuma säilyy hyvänä. Jos haluaa upottaa syvemmälle, niin heittää poikkivirtaan ja leetsin osuessa veteen, niin vetelee kelalta lisää siimaa ja antaa liitsin vajota vapaasti pohjaan. Menee kyllä perhoja tällä tyylillä, mut tulee kalojakin. Jigipäät on yksi konsti, mut saatavuus huono pienikokoisina. Onkihaulet leetsin eteen, jos ei lennä ja jos omistat kahluuvehkeet, niin silloin nuin matalissa koskissa pärjää ul-vehkeillä. Kahlaat ja vaikka larvastat. Sitten on tuo heittopaino yks hyvä konsti, mut sitä en harrasta ul-vehkeillä. Kemijoella paljon käyttäny heittokohoja, mut siinä hommassa itsellä 3m vapa. Bombetit ylivertaisia kohohommassa ja niitä saa kelluvana, hitaastiuppoavana ja uppoavana. Suosittelen kohokalastusta kokeilemaan, jos perhovehkeitä ei omista. Itsellä perhovavat nykyisin seisoo nurkassa ja virveleillä viskon perhot, joko koholla tai ul-vehkeillä.

[jarmoankka]

Tuo kohojuttu kuulostaa ihan hyvältä ja kävi vähän ittelläkin mielessä. Harmi että se kiellettiin Kuokkalankoskilla (ainakin Katepalin luona), kun sitä käyttäen me vaappukalastajat saatiin selkeästi liian hyviin paikkoihin vaappumme  (lue: sinne, missä ei kiviä vaappujen tiellä).

Jospa nuo Perzan liitsit riittäisi hankkimaan se liitsi-kokemuskin sitten. Onneksi on nuita mato-onkipainoja sen verran että alkuun pääsee.