Käväistiin tuohikotista itäänpäin ja kausi tuli avattua, avantouintikausikin tuli lähes avattua samalla vaivalla.
Ensialkuun koetettiin matalajärveä, josta tuli särki ja kymmenkunta ahventa, jotkut uskalikot olivat lasauttaneet moottorikelkalla kymmensenttisen jään yli joten ei siinä kummempia, yllättävän heikkoa oli vain syönti. Tasuriin kävi joku töykkimässä mutta ei jäänyt. Tapsilla muutama raapaisu isompiin kaloihin, mutta ei kunnon otteja kuitenkaan. sen verta että painoa oli enempi kuin 100g.
Vaihdettiin seuraavaksi Pyöriälle, josta kokeiltiin jäätä 10 metriä rannasta. Oli sama kymmenkunta senttiä kuin matalallakin. Kalaa alkoi löytyä kuudesta metristä, välillä sivuperhoa vietiin jo välivedestä mutta irtoilivat perkuleet samantien. Hankalaa tuo tärpin huomaaminen kesken pudotuksen, varsinkin kun niitä tulee harvakseltaan. Yhden rökäleen sain jään läpi nähtyä, liekö särki ollut kun kirkasta kylkeä näkyi. Siikojahan tuolla kuulemma on, mutta tuskin niita isohko surviaisperho noin kovasti voi kiinnostaa. Eivät ottaneet jos erikseen välivedestä kokeili, mutta pudotukseen torppasivat muutaman kerran. Vesi on sen verran kirkasta jotta aurinkoisemmalla kelillä näköpilkintä voisi onnistua muutamasta metristäkin. Kevättä odotellessa sen suhteen...
Jää oheni ulospäin jatkuvasti, ollen lopulta tasaisesti 7-8 sentin luokkaa. Sitten kuuluikin julma räsäys uutta reiän paikkaa hakiessa, jää tuntui notkuvan selvästi joten viitisen metriä takaisinpäin, jää oli siinä ehkä nelisenttistä. Ilmeisesti joku lähde oli sillä kohdalla, muistutti hyvin että uudelle lätäkölle mennessä ei kannata luottaa edellisen reiän tietoihin. Kauempana näkyi muutama märkä kohta lumessa, siellä saattoi olla sulaakin vielä. Luntahan tuli aika sakeasti joten vettä tuli jäälle koko ajan. Tai lieneekö siellä joku jo käynyt uimassa, ei kuitenkaan ketään enää kellumassa näkynyt.
Ahvenia tuli lukumääränä hyvin, yhteensä 40 kappaletta mutta painoa noille kertyi vain puolentoista kiloa. Jostain syystä isompia ei vain saanut kunnolla jäämään.
