Pukin Kaamosretki
Taas oli se aika vuodesta jolloin kiirettä piisasi ja varsinkin ruokatarpeiden kanssa. Muori oli valitellut jo viikon, kun pukki ei viitsinyt lähteä käymään madepilkillä, koska se kala oli varsinkin muorin suurtaherkkua.. Lopulta pukki hermostui lopullisesti tuohon valitukseen ja tokaisi, että ''Se on nyt jotta mä lähren hakeen sulle ne halavatun limanuljakkeet ja takasi on turha outello vähhän aikhaan''. Pukki lähti kiireen vilkkaa kala-viehetonttuexpertti Kalkallen luo juttusille ja siinä mennessään ajatteli: ''piru nuita muihjjia, alkaa käpy palamaan pikku hiljaa..onhan tuota saanut kuulla jo puolitoistavuosisataa..''.
Kalkallen pajalla oli hiljaista kuin huopatossu tehtaalla..ei niin ristin sielua vaikka pukki kuinka karjui. Sitten pukilla välähti, Kalkalle oli varmasti mennyt pajansa takana olevalle lammelle johon oli istutettu kirjolohta. Heti pajan taakse tallustettuaan pukki huomasi, että siellähän istua nyyhötti itse Kalkalle ja Tahvo-tonttu.. Tahvo oli Kalkallen apuri ja hän suunnitteli hienoja värityksiä Kalkallen valmistamiin vieheisiin. Hän huomasi pukin tulevan heidän luo ja hihkaisi: ''Hei pukki *hik* tämä uusi ''lapin hulta'' *hik* siis ''lapin kulta'' väritys on soiva peli näille kirjolohille *hik*. Ja jäällähän oli pulskeita kirjolohia jo 5 kappaletta. Terve vuan - sanoi Kalkalle, juu kuten tuo Tahvo sanoi niin onhan tämä kunnon väri näille ja varmaan arvaatkin mistä väritys on saanut nimensä..Tahvo oli löytänyt poissaollessani minun joulukätkön. Mutta mitäs asiaa sinulla on kun tänne saavuit ?
Ja niin pukki kertoi tarvitsevansa apua mateen pilkintään ja lähtisikö Kalkalle itse mukaan pukin kaveriksi. Kalkalle kertoi mateiden löytyvän sora tai hiekkapohjaisilta paikoista ja jokisuiden ja karikoiden kupeesta. Niitä pilkkiessään pukki tarvitsisi mademorrin tai madeharan ja hän antoikin omia itsetekemiään madeharojaan pukille. Hän itse ei ehtisi mukaan juuri nyt, koska hänen oli lähdettävä käymään uusimassa Tahvon tuhoamat juomat ja tuoda vielä vähän uudenvuoden kuplivaa..
Nämä tärkeät tiedot saatuaan lähti pukki kohti päärakennuksen ullakkoa, jossa hän muisteli pilkkirepun ja kairansa olevan. Pukin muisti vain sattui aina joskus temppuilemaan ja nytkään hän ei löytänyt etsimäänsä. Hän kysyi tontuilta missä hänen pilkkireppunsa mahtoi olla, mutta tuskin kukaan osasi edes antaa vihjettä missä se voisi olla. Lopulta tonttu-Hepokatti sattui tulemaan paikalle ja sanoi: ''siellähän se hevostallin nurkassa nyhjöttää kairan kanssa''. Tästä tiedosta pukki riemastui ja lähti kiireen vilkkaa pukemaan samalla huutaen Hepokatille, että laita poro valmiiksi lähtöä varten. Lähdön syytä pukki ei ollut sanonut ja Hepokatti ihmetteli, että iskikö pukille taas dementtia sillä eihän lahjojenjako vielä ollut ajankohtaista.
Pukki valmistautui reissuun hyvin, hän pakkasi evästä ja pukeutui lämpimästi, sillä saattoihan pakkanen noussa yöllä 30 asteeseenkin täällä napapiirillä. Ulkona oli raikasilma, kun pukki karautti poronsa kanssa liikkeelle. Siinä lähtömainingeissa pukki muisti käydä rakennusvajallaan, jossa pukki nikkaroi tai nikkaroi ja nikkaroi, sillä siellä pukilla oli salainen pontikka tehdas ja nytkin hän koppasi taskumattiinsa lämmikettä kylmänsään varalta. Pukki päätti mennä 20 kilometrin päässä olevalle kuthujärvelle, eihän se järven oikea nimi ollut vaan pukki oli antanut nimen sille nuoruusvuosinaan, kun oli siellä aina käynyt muorin kanssa, joka silloin vielä oli viehkeä kaunis nainen, tätä pukki ei muorin kuullessa olisi uskaltanut sanoa sillä silloin pukki olisi ollut vaaravyöhykkeellä saada kaulinkädestä josta vielä oli muistona viimevuoden kuhmu päässä ja isku oli ollut niin mojova, että kuhmu ei ollut vieläkään hävinnyt. Järvelle päästyään kello oli jo 20:00, ensimmäiseksi pukki kävi sytyttämässä aimoroihut järvellä olevaan kotaan jossa aikoi yöpyä seuraavan yön.
Vihdoin ja viimein pukki pääsi järvelle ja ajoi ajokkinsa kanssa uimarannan kohdalle ja antoi porollensa rehua järsittäväksi siksi aikaa kun itse pilkkisi.
Pukki kairasi pari reikää uimarannan lähistölle ja olihan se sorapohjainen joten sieltä pitäisi madetta löytyä, kuten Kalkalle oli kertonut. Hän laittoi siimanpäähän pystypilkin, vaikka Kalkalle oli juuri sanonut, että niitä yritetään madeharalla tai mademorrilla pohjasta..Ensimmäinen pilkki irtosi huonon solmun takia ja lumpsahti pohjan syövereihin, eihän pukki ollut käynyt pilkillä sitten 1910 luvun..
Siinä istuskellessaan pukin ajatukset vierivät kauas menneisyyteen kun pukki oli vielä hoikka ja partakaan ei ollut vielä kuin nysäputen mittainen..Silloin pukki ja muori olivat uimarannalla ja... Pukin ajatukset keskeytyivät, kun pystypilkkiin tommasi kala joka osottautui kiiskeksi. Niitä tuli tusinan verran. Silloin pukille riitti hän vaihtoi paikkaa Jänkhäjoen suulle ja kairasi siihen 10 reikää heti kerralla, voimistelihan pukki muulloinkin kuin illalla makuuhuoneessa.
Silloin pukki päätti laittaa Kalkallen tekemän madeharan siimaan ja aloitti pilkinnän. Melkein heti joku käväisi kopaisemassa haraa, mutta ei tarttunut, hetki tästä ja nyt oli siimanpäässä kala! Kala osottautui pienehköksi mateeksi, mutta tästäkin kalasta pukki oli tyytyväinen sillä hän tiesi nyt, että osasi oikealle paikalle ja vieläpä sellaiselle mistä löytyi kalaa. Toinen made tarttui melkein heti perään, mutta sen jälkeen oli hiljaista. Yhtäkkiä alkoi kuulumaan pukin tulojäljiltä railakasta joikaamista kaukaa. Pukki oli ihmeissään, että kuka tänne melkein tuntemattomalle erämaajärvelle osaisi tulla ja vieläpä samaan aikaan kuin pukki. Parisenkymmentä minuuttia ehti kuulua joikhaamista kun järven rannalla alkoi näkymään lyhdyn kajoa. Kulkijan tullessa lähelle huomasi joikaajan olevan itse Kalkalle joka ajaa kurautti pukin ajokin viereen ja huudahti iloisesti: ''Kyl maar pukki on komhia ilma, ketunhäntäkin on piiskannut tunturia kun on noin kaunhiit revontulet'' Ja totta maar, olihan siellä kirkkaan vihreät revontulet, jotka huiskivat taivaalla kuin meren mainingit. Pukki kysyi heti Kalkallelta, että mikä se nyt noin joikautti kun kuului jo monen kilometrin päästä. Kalkalle oli ottanut lämmikkeeksi pukin valmistamaa pontikkaa lämmikkeeksi ennen reissuun lähtöä ja samaan syssyyn Kalkalle kehui pukkia parista mateestaan ja hyvän paikan valitsemisesta. Pukki ja Kalkalle vaihtoivat yhdessä tuumin paikkaan 20 metriä sivummas ja aloittivat yhdessä tuumin mateiden juksaamisen. Ja tulihan niitä mateita, parin kilon molemmin puolin ja ennen puoltayötä alkoivat he tehdä lähtöä iltapuulle.
Mutta silloinpa tarrasi Kalkallelle suuri kala ja hihkaisi pukkia tulemaan avuksi nostokoukun kanssa, juuri kun pukki oli nousemassa tarrasi hänen vapaansakin aimo vonkale, ja vapa oli lentää avantoon..Siinäpä heillä molemmilla pulma olikin , että miten kalat saataisiin pinnan paremmalle puolelle. Siinä väsytellessä pukin kala rauhoittui pohjaan täysin liikkumattomaksi ja Kalkallen kalakin oli jo miltei täysin väsynyt. Nopeasti pukki avasivapansa jarrun auki ja tökkäisi vapansa lumeen ja pinkaisi Kalkalle avuksi nostamaan kalaa. Kun pukki oli saanut nostokoukulla kalasta kiinni katkesi siima ja samassa pukki ehti nostaa kalan jäälle. Made oli valtavan kokoinen siinä 5 kilon pintaan tuumasi Kalkalle, mutta nyt täytyi heidän kiirehtiä pukin vavalle ja pukin tarratessa vapaan lähti siimaa rullaamaan puolalta kuin nato-ohjus ikään. Kala oli siis vain köllötellyt pohjalla ja kerännyt voimiaan. Kala teki pitkiä vetoja, onneksi pukki oli vaihtanut siiman vapaansa ja laittanut sitä riittävästi.
Miltei tunnin väsyteltyään pukki oli väsyksissä ja hikikarpalot kihosivat otsalle lämpimän pukeutumisen ja jännityksen ohella. Nyt pukki tunsi kalan olevan lähellä reikää ja pyysi Kalkallea katsomaan minkälainen ohjus sieltä oli tulossa ja naurahti, mutta siinä samassa kun Kalkalle katsoi reiästä pukin nauru hyytyi sillä Kalkallen naama meni kalpeaksi. Hän sanoi kalan olevan todella suuri made jonka kokoista hän ei ollut kulloinkaan nähnyt vaikka olikin pilkkinyt montamonituista vuotta. Kala ei millään mahtuisi tulemaan tästä reiästä ja Kalkalle pinkaisi hakemaan reestään jäätuuran ja alkoi sahaamaan aukkoa isommaksi samalla varoen siiman katkeamista. Pukki antoi kalalle vähän löysiä, ettei se vain huomaisi mitään epäillyttävää tässä touhussa. Lopulta reikä oli niin suuri, että siitä olisi mahtunut pukkikin menemään. Nyt pukkikin huomasi kalan sillä vesi oli kirkasta ja vettä ei ollut kuin 2-3 metriä, kala oli pohjassa makaamassa ja se oli valtavan kokoinen. Kalkalle ujutti koukkunsa kalan kiduksien taakse, mutta samassa kun hän riuhtaisi katkesi pukin vavasta siima. Kumpikin kauhistui, että näinkö tässä sitten kävi, mutta pohjaan katsoessaa made oli vieläkin paikoillaan ja kiireesti hän ujutti nostokoukun uudestaan kiduksien taakse ja nyt se tarttui kalaan. Kalkalle sai nostaa tosissaan kalaa jäälle ja kalasta pukki riemastui ja huudahti niin, että erämaa raikui. Made oli Kalkallen mielestä arviolta 10 kilonpintaan ja pukki sekä Kalkalle päättivät ottaa pukin taskumatista ''kaatoryypyt'' tämän ja Kalkallen kalan kunniaksi, ennenkuin alkoivat suolistaa niitä. Ilta oli venynyt jo kello 3 maihin ja he päättivät lähteä kodalle nukkumaan ja aamuhämärissä lähteä ajamaan Korvatunturille. Kalaa he saivat niin paljon, että siitä riittäisi koko Korvatunturin väelle.
Yöllä pukki näki unta samaisesta paikasta, hän oli siinä pilkilä samalla kohdin yksin ja hänelle tarttui niin iso kala, että sitä hän joutui kiskomaan kaksinkäsin todella paksusta siimasta. Kun kala oli tarpeeksi väsynyt hän katsoi reiästä ja kauhistui niin, jotta oli tulla muorille pyykkipäivä. Reiän toisesta päästä häntä katsoi itse reiän kokoinen tumma silmä ja siinä samassa siima katkesi ja pukki lensi selälleen maahan ja kala meni menojaan, se oli ollut niin suuri ettei sitä olisi saanut kuin avovedestä ylös. Samassa Kalkalle herätteli hänet ja kysyi miksi pukki oli kiskonut unissaan jotain. mutta unesta pukki ei puhunut sanaakaan. Hän aikoi tulla uudestaan taas ensivuonna jos vaikka hänen unensa kävisi toteen, mutta silloin hän varmasti ottaisi harppuunan mukaan..kaiken varalta
.
