Listataanpa omia tavoitteita, kun avovesikausikin jo kolkuttelee ovella:
- Opetella uusia kalastusmuotoja/ tyylejä. Esim. pitkäsiima, venepilkintä...
- Harjoitella perhokalastusta ja jigaamista. Tähän sopii myös ensimmäinen kuha jigaamalla.
- Ainakin yksi taimen olisi mukavaa saada uistelemalla. Myös koskilta aikomuksena jallittaa jalosukuisia.
- Parantaa kuhaennätystä. Muutenkin toiveissa entistä runsaampia kuhasaaliita.
- Vähintään yksi harjus pitäisi saada lapin reissulta taltutettua.
- Ainakin yksi kilon rajan ylittävä ahven olisi tarkoitus saada tänäkin kesänä.
- Pyydystää "Veikolle" runsaasti haukia korvaukseksi ilmaisesta venepaikasta.
Nyt kun tarkastelen kesän korvilla itselleni asettamiani tavoitteita, voi todeta tämän vuotisen kalastuskauden menneen komeati päin mäntyä. Uusia kalastusmuotoja en saanut aikaiseksi harjoitella ja perhostelun harjoitteluunkin käytin aikaa korkeintaan muutamia tunteja, kalaakaan en perholla saanut vaikka Tainonvirralla kävi lähellä.
Jigausta en sitäkään saanut opeteltua, joten jigikuha jäi saamatta kuten kyseinen kalalaji muutenkin. Ei siis kuhan kuhaa koko kesänä!
Ei tullut myöskään uistelemalla taimenta. Kesän ainut jalokala piskuinen kirjolohi (joka sentään oli historiallinen ensimmäiseni) Kuomionjoelta.
Kilon raja jäi ahvenessakin ylittämättä; kesän suurin luultavasti alle 500g.
Myös Lapin reissu meni kalastuksen osalta vituralleen. Ei tullut kaipaamaani harjusta; viikon reissun saldo suoranainen pohjanoteeraus kahdella pulikkahauella ja yhdellä ahvenella. Ja joka päivä tuli sentään tunteja kalasteltua ja ties kuinka monta eri koskea kahlattua läpi. Kesä taisi tosiaan olla vielä liian nuori.
Kalastuskertojakaan ei tullut laariin mittavasti. Aina oli muuta tekemistä tai yksinkertaisesti aivan liian kuuma. Anteeksiantamatonta laiskuutta.
Tainionvirta, Simojoki ja Kuomionjoki sentään tuli tsekattua ns. uusina paikkoina ja Kyykoskelle tuli yksi reissu tehtyä ilman saalista. Uistelemassa ei sielläkään jaksanut liikaa viettää aikaa, kun moottorikin päätti hajota jo alkukesästä. Kymenvirran Ruotsalainen sentään tuli muutaman viikon lomailun lomassa melkoisen tutuksi, joskaan kalasaaliit eivät sieltäkään olleet huomattavia.
Yhteenveto: Surkein kalastuskesä vuosiin, mutta ei auta. Pilkkimisestäkään ei oikein jaksa innostua, lähinnä osaamisen puutteen takia. Eipä nappaa kökkiä tuntikausia pakkasessa kun jo etukäteen tietää, että kalansaanti suoranainen mahdottomuus. Ensi kesää siis odotellen, nokka kohti uusia pettymyksiä.