Mikä tekee saamamiehestä saamamiehen?

[Don Miguel]

Mikä tekee saamamiehestä saamamiehen?

[Jjj]

Itse ainakin uskon, että kyse on pitkälti käsialasta, pyynti syvyydestä ja nopeudesta, vieheestä ja sen koosta ja väristä. Tai sitten toinen on sattunut rauhallisempaan paikkaan, mitä ei vielä ole pommitettu esim. virvelillä heitellen. Voihan se joskus olla pelkästä tuuristakin kiinni.

[KÖSTER]

No äkkiä tulee mieleen, taito,tieto,tuuri, ja aika usein nämä taitavimmat nappaa kalaa vaikka kaivosta jos niitä siellä on.
Tieto kalojen/ihmisten/eläinten/kasvien yms. käyttäytymisestä eri olosuhteissa jne.. lisää varmaankin saamapuolta.
Se mystisin tuuri näyttää vaan vuosi vuodelta toistuvan niillä jotka hannu hanheksi syntyneet>monet kerrat nähnyt kalakaverin jolla tieto taito aivan minimissä vaan tsäkää sitäkin enemmän kahden kokeneen nenän edessä mahdottomasta paikasta kaikkien iloksi
saa ennätyskalan jne.. eikä kukaan sitten sen jälkeen mitään samalta paikalta jne..

[Mika69]

Kyllähän se pitkälti on "OPOVOA"

Oikeassa Paikassa, Oikeilla Välineillä ja vieläpä Oikeaan Aikaan + hitunen tuuria.
(Paikallistuntemus, miten kalat käyttäytyy vallitsevalla säällä / vuodenajalla ja minkälaiseen väriin / uintiin kalat ottaa)

Nämä yllämainitut asiat kehittyy pääsääntöisesti yrityksen / erehdyksen kautta (kokemus).
Saalispäiväkirjan pito nopeuttaa tätä oppimis prosessia.

-Mika

[Qkkeli]

Opittujen asioiden soveltaminen tilanteen mukaan. Vuosien aikana nähdyt jutut ja niistä tehdyt yhteenvedot. Myös virheistä oppii.
Vesistöillä on ehdottomasti vietettävä aikaa, jotta tietoa ja taitoa kertyy. Tuurin osuuteen en enää laskisi niin paljoa siinä tilanteessa, jos on kalastanut aktiivisesti sanotaanko vaikkapa 20v tiettyjä vesistöjä.

Tyvestä latvaan noustaan..

[Pete]

Kokemusta saa tekemällä jotain. Tässä yhteydessä kalastaessa. Eli lyhyesti, mitä enemmän ja mitä erilaisimmissa olosuhteissa, paikoissa, erilaisilla tyyleillä, erilaisilla tavoilla, erilaisilla välineillä sekä erilaisilla ajankohdilla kalastus tapahtuu, sitä enemmän sitä kokemusta karttuu.
Siinä mökkijärvellä se teiniaika kalastettaessa ei kokemusta juuri tule muusta kuin siitä mökkijärvestä.

Ympäristöön ja luontoon ympärillä kalastustapahtumassa kannattaa ehdottomasti panostaa, se kartuttaa kokemusta siitä millaisissa olosuhteissa kalaa joko tulee tai sitten ei.

Tuurilla on Qkkelin mielipiteeseen tukeutuen hyvin pieni osuus kun katsotaan kalastusta yleisesti. Kokeneet tietävät mistä, milloin ja millä sitä saalista tulee. Tuuriin luottavat harvemmin saavat saalista edes kohtalaisesti pitkässä juoksussa. Lotto on tuuri touhuajien laji.

[Suurkalastaja1]

Mielestäni kalamiehestä saamamiehen tekee kokemus, tieto, taito ja paikallistuntemus. En usko että tuurilla on kovin suurta merkitystä. Tai jos on, se "tuuri" tuntuu usein käyvän yksillä ja samoilla henkilöillä. Esim. yhden ison kalan voi saada tuurilla, mutta suurien kalojen saaminen toistuvasti vaatii jo jotain muuta. Se vaatii kokemusta, taitoa kalastaa ja tietoa siitä mitä on tekemässä. Myös paikallistuntemus on tärkeää, eli tuntee kalavetensä. Ja sitä ei voi oppia muuten kuin kalastamalla paljon erilaisissa olosuhteissa.

Olen myös sitä mieltä, että kalastuksessa on paljon kyse fiiliksestä. Jos fiilis on hyvä ja hommaan on sitä kautta hyvä "tatsi", pystyy kalastamaan keskittyneesti ja tarkasti. Se tuo ilman muuta paremmin tulosta kuin jos kalastaa huolimattomasti eikä ole samanlaista tuntumaa kalastukseen.

[Tornio_River]

Tätä juttu lukiessa ei voi olla kertomatta yhdesta aikansa sankarista johon oli ladottu muutama vuosikymmen kokemusta ja paikkatuntemusta.
Elettiin kait  90 luvun alkupuoliskoa,ite olin tommonen pikkasen vaahtosammutinta isompi mummolan pihamaalla juoksenteleva pojan alku.
Mummolan naapurissa asusteli yksi aikoinaan kulkumiehenä/renkinä taloon jäänyt vähän olueen taipuvainen vanhempi mies.
No kyseinen mies päätti osallistua silloin kemijoessa järjestyihin vetouistelu kilpailuihin joiden pääpaino sijoittui hauen pyyntiin,ne taisi olla silloin ainoa laji joka kelpuutettiin kyseisessä kisassa.

Vanha puu vene, käsin toimivat siima kelat(tiiä en kä muista oikeita nimiä mutta sellaset ihme värkit kuitenkin) paksua  lankaa ja  perus rapala hopea/musta ja roffessoori kupari hopea oliva kahessa puukehimis kelassa kiinni. Vastassa busteri sun muu armeija suurine vapamäärinen ja plaaneri sun muut takila härpäkkeet vielä päälle....

no tulos..  moternit vehkeet jäivät suurine vapamäärineen jälkeen kun se kakka pyllystä pönttöön, koomisinta tästä mummolan naapurin miehestä oli se että voittajalle oli luvassa moternia vapa/kela kalustoa mutta ne vaihtoivat omistajaansa rahan muodossa jo kisapaikalla.
Turhia kamppeita kuulema.

Eli kyllä paikillis tuntemus/kokemus / ja luonnon jonnin sortin lukeminen on silti mielestäni se tärkein juttu saamamiesten hommissa

[tyhjän_pyytäjä]

Nimenomaan pitää osata luonnonmerkkejä tulkita. Ainakin lahnoja olen saanut mato-ongella  usein siltä rannalta, jolle aallot iskevät. Monet muutkin kalat kokemuksen ja kuulopuheiden mukaan ajautuvat tuulenvastaiselle rannalle.  Oman kokemuksen mukaan ei kannata päivällä kalalle lähteä, jos aurinko paahtaa & on aivan tyyntä. Sitten illalla kun aurinko laskee kuhat on ainakin kesäiltoina hyvällä otilla vaikka olisi aivan tyyntäki (Tyynellä on helppo havaita pikkukalaparvet pinnassa. Näiden parvien keskelle kun täräyttää veneellä, niin monasti jää vaappuun kuha tms. kiinni).

Onko sitten mökkinaapurini saamamies, kun +25 C helteellä pyydysti kuhanuistelun sivutuotteena (kuulemma pinnasta) 2 järväriä? Siinä on täytynyt olla tuuriakin mukana

Niinkun muutamat on jo todenneet, se on taidosta kiinni, tietää milloin kannattaa lähteä & minnepäin vesistöä. Vähän tarvii tuuriakin, ainakin omasta mielestä..

[Aatami]

Oma mielipiteeni saamamiehestä on kiteytynyt vuosien pohdinnan perusteella.

Ensiksi herää kysymys, että kuka on saamamies? Onko se kaveri joka saa kaikki isot vai onko se kaveri joka saa aina kalaa? Mielestäni se on juurikin tuo jälkimmäinen. Ison saamiseen vaaditaan myös ripaus tuuria. Tottakai sekin lähtee taidon kertymisestä, mutta väkisinkin siinä on vähän tuuria. Kaveri joka saa paikasta kuin paikasta kalaa on se ns saamamies.

Kokemuksia on monenlaisia. Tunnen ihmisiä, jotka on kalastanut vuosikymmeniä saamatta mitään suurta ja mahtavaa. Kaverit on kyllä kalastanut tuhansia tunteja ettei se siitä ole kiinni onko yritystä ollut. Kaiken a ja o on se että touhussa on joku punainen lanka. Kalalajeja on vaikka kuinka paljon eikä niitä suinkaan saada samalla tekniikalla. Saamamies on opetellut kalastamaan useita kalalajeja. Tietää kuinka niitä saadaan. Viehetuntemus tulee kokeilemalla. Paikkatuntemus tulee kokeilemalla. Veden värin ja lämpötilan merkitys tulee kokeilemalla. Ajatus onkin, että pitää ajatella muutakin kuin vieheen veteen heittämistä. Kun kalaa saa tulisi miettiä, että miksi juuri nyt syö ja miksi nyt syö juuri tähän tämänväriseen vieheeseen.

Saamamies rekisteröi pään sisälle tai paperille kalastuskerrat ja tärkeimmät tiedot niistä. Jos lyhyesti pitäisi sanoa, että mikä tekee saamamiehestä saamamiehen, niin siihen vastaus on, että saamamies tietää mitä tekee.

Mielestäni saamamies ei ole välineurheilija vaan tämän varustelu perustuu siihen kokemuksen suomaan tietotaitoon. Hankitaan sellaiset varusteet, joilla päästään tavoitteeseen. Kalastukseen voi laittaa vaikka satatuhatta euroa ja se ei tee kaverista millään tavalla saamamiestä.

Saamamiehet kyllä erottuu joukosta ja foorumillakin kirjoittelee muutama selvä tapaus  Niitä ei ole kuin kourallinen, mutta nekin on sitäkin selvempiä tapauksia.

[Wilijokki]

Mahdollisuuksiaan voi varmasti parantaa opettelemalla kaikkia edellä mainittuja asioita ja treenaamalla kovasti mutta olen sitä mieltä että joillain vain on sitä "jotakin" enemmän kuin muilla.
Tiedän varmuudella yhden tuttavan kenen kanssa ei voi pokeria pelata,ei sillä että hän olisi hyvä mutta kortit nyt vaan monesti(liian monesti) suosiollisempia hänelle kuin minulle.
Sama ilmiö toistuu toisen tuttavan kanssa kalahommissa,olen nähnyt kun nostaa merestä,järvestä,joesta tai pilkillä semmoisia tuloksia että oikein ihmetyttämään pistää.

Yksi esimerkki on jäänyt mieleeni nuoruudesta kun oltiin norjan rannikolla kalastelemassa,rannalta sai turskaa,seitiä ja muita lukuisia otuksia.Keskipaino kaloilla oli sitä 0,5-2,5kg luokkaa.
Me kalastettiin kaverini kanssa ohi uivaa seiti parvea mikä oli varsin mukavaa puuhaa 12v ikäisenä,melkein joka heitolla jotakin ylös.Tuttava lampsi siihen viereen,oli tulossa joelta ja katseli meidän touhuja rauhassa piippua poltellen.Kun pesä oli tyhjä niin otti minulta virveliä lainaan ja heitti kahdesti.Eka heitto tyhjää,toisella kiinni jokin n.10kg seiti,makrilli mikälie.Me oltiin siinä heitelty varmaan tunti eikä saatu yhtään kopaisua isommilta eikä saatu myöskään sen jälkeen.
Eihän tuossa olisi mitään ihmeellistä jos se olisi jäänyt siihen yhteen kertaan mutta kun sama on toistunut tosiaan muita lajeja pyytäessä useaan otteeseen ja olen koittanut udella tavoista uittaa,mitä havaintoja hän tekee,välineistä(omat sillä on just ne 18v vanhat virvelit ja vieheet)ja ainoa mitä eroa on tietysti kokemuksessa ja hieman uitto tyyleissä mutta minä uskallan väittää että joillain vain on sopivaa karmaa tai tuuria se promille enemmän millä näitä sattumia vaan tulee enemmän kuin meikäläiselle.
Rautainen kokemus ja taito on varmasti ne millä kalamiehestä kehkeytyy saamamies mutta tuuriakin tarvitaan aina kun vieheen veteen laskee.