Kirjoitetaanpa paremman tekemisen puutteessa tällaiseenkin topiciin. Ja perusteluineen, totta kai. Elokuvia tulee katsottua paljonkin ja yhtä on mahdoton nimetä ylitse muiden mutta otetaan listalle muutamia. Sananen pari niistä.
- Unelmien sielunmessu. Kiilaa kyllä lähelle kärkeä. Tunnelmaltaan niin painostava, että välistä pelkkä katselukokemus tuntuu todella raskaalta. Visuaalisesti aivan loistotyötä ja soundtrack on mielestäni elokuva- historian ehdotonta huippua. Väkevä tarina surullisista ihmiskohtaloista. Eipä oikeastaan yhtään miinus- puolta kyseisestä pätkästä.
- Tähtisumua. Onnistunut kirjafilmatisointi. Tarina kekseliäs, muutenkin kaikki Gaimanin (kirjailija siis) tekeleet aivan huippuluokkaa.
- Sin city. Kaikessa raakuudessaan, tylyydessään ja tyylikkyydessään huippuluokan elokuva. Vaikken olekaan Bruce Willisin suurimpia ihailijoita, on näyttelytyö niin hänen kuin muunkin näyttelijäkaartin osalta tässä pätkässä todella vahvaa. Värimaailma elokuvassa loistava.
- 12&Holding. Jälleen vastoinkäymisten kanssa surullisia ihmiskohtaloita kohti. Ahdistava, surullinen draama, jossa nuoret näyttelijät tekevät erinomaista työtä. Niin ikään loistavan Six feet under- sarjan ohjaajalta.
Lisäksi mainittakoon sen suuremmin perustelematta Taru sormusten herrasta- trilogia, suomalaista parhautta edustava Tummien perhosten koti ja lisäksi täysin järjetön mutta älyttömyydessään riemukas komedia Kulman kundit eivät ole uhka kuumana kesäpäivänä South Centralissa. (Kyseinen leffa pitäisi jostain käsiini löytää. Aikanaan vhs- version lainannut jolle kulle eikä ole takaisin kuulunut. Olisi mukava katsoa pitkästä aikaa.)
Yleensäkin vetoaa taiten tehty draama, kunhan ei mennä aivan lässyn lää- osastolle. Trillerit ja psykologiset kauhu pätkät uppoaa myös, kun taas pahimmat action- pläjäykset eivät sytytä, niin kuin eivät useimmat komediatkaan. Ja romanttinen komedia- kategoria sarjassamme "en voi missään olosuhteissa sietää."