Sinäänsä koomista, jopa hauskaa, kun puhutaan parhaasta leechestä kirjolohelle. Erittäin laaja ja monintavoin tulkittava aihe, jota itse päädyn tulkitsemaan omalla erikoisella tavallani.
a) perhon uitto (tekniikka)
b) Perhon materiaalit (sidonta)
c) Perhon väri (kokemus)
Kyseiset kolme ominaisuutta luovat mielestäni "parhaan" = "suosikki" leechin eri aikoihin, sekä paikkoihin, monenlaisiin eri tilanteisiin.
Tuon esille hieman omaa taktiikkaani perhokalastuksesta vantaankoskella, joka on lähellä asuinpaikkaani ja jossa pärjää erinomaisesti leecheillä kalastamalla, vaikkei kyseisen paikan vesi ole yleensä kovin kirkasta tai ehkäpä siellä pärjää juuri sen takia.
Yleisimpänä saaliskalana toimii kirjolohi, sekä istutettu taimen. Istutukset tapahtuu muutaman kerran kuukaudessa, jolloin paikalla on varmasti aina tuoretta kalaa.
Ongelmana on saada kalat ottamaan tarjottuun perhoon, joka on tähän aiheeseen kuuluvana perhona tietysti liitsi. Yleisimpänä kalastusmuotona käytän larvastelua, toissijaisena (vaikeissa tilanteissa) tekniikkana käytän hieman pidemmällä siimalla ylävirtaan kalastelua, jolloin perhot kulkevat varmasti niiden vaikeimminkin tavoitettavien monttujen kautta, pakottaen kirjolohen miettimään mahdollista saalistusrefleksiä. Kummassakin tekniikassa käytän maksimissaan kolmea, valmiiksi painotettua perhoa, joista keskimmäinen on eniten painotettu, viimeinen painottamaton, pistäen viimeisen perhon "leijumaan" pohjan yläpuolella.
Kumpaankin tekniikan tärkeimpiin osa-alueisiin kuuluu hyvä tuntuma perhoihin, joten siima on syytä pitää kireenä, sekä siiman loppuosaa tulee valvoa tarkasti, pienenkin liikahtamisen varalta, joka yleensä tarkoittaa varovaista haistelutärppiä, jolloin vastaiskulla on äärimmäisen suuri merkitys kalan kiinni saamiseksi.
Perhon sidonnassa suosin tyypillisesti marabouta, niin rungolla kuin pyrstössäkin. Painoitus vaihtelee käyttötilanteen mukaisesti, niin painottamattomasta, erittäin painavaan lyijylastiin tungsten+ kuulalla varustettuna. Kierteenä käytän UNI-Mylarin litteätä helmiäiskierretä, joka tuo erinomaisesti kestävyyttä sekä kimallusta perhoon. Omien liitsien tunnusmerkkeihin ei kuulu kimalteet pyrstössä, eikä yli 4mm halkaisijaltaan olevat kuulapäätkään. Rungosta teen hieman eteenpäin kartioituvan, kuitenkin harjaten perhon rungosta voimakkaasti marabout esille. Itse käytän liitseissäni Knapekin W koukkua, josta on hyviä kokemuksia, niin hinnan, valikoiman, sekä kalastuskäytössä tulleen luotettavuuden puolesta.
Toinen suosikki liitsini on painottamaton koukku, jossa pyrstöksi laitetaan marabouta erittäin lyhyt ja paksu tuppo. Rungoksi lenkkiin dubattuna erittäin pitkää marabouta, jotka kieritetään rungolle, jolloin perho näyttää enemmänkin räjähtäneeltä, kuin mitä parhaimmalta ottiperholta. Kuitenkin perhon elävyys ja tehokkuus on vakuuttanut minut, varsinkin kun se on päätyperhona perukkeessa. Uskon kuitenkin, että vantaankoskella toimii minkä tahansa näköinen, miten tahansa sidottu marabou tujaus, kunhan se vaan on siellä missä kalatkin, eli vedessä.
Perhon väreistä lyhyesti. Omia suosikkejani ovat vantaankoskella valkoinen pinkillä kauluksella sekä keltainen. Näillä kahdella liitsillä pärjäisin mainiosti vantaankoskella piittaamatta vuorokauden- tai vuodenajasta.
