Hei!
Talvikalakausi on hyvässä vauhdissa, silti foorumi nukkuu ruususen untaan???
Omana pienenä piristysyrityksenäni liitän aiheen, johon toivon osallistumista. Ei nyt sentään päästetä tätä hyvää foorumia hiipumaan.
Elämyskala.
Tänä aamuna kelit taas houkuttelivat lähtemään pilkkireissuun. Tosin yöllä satanut kevyt lisälumi laittoikin epäilemään syönnin laatua. Saattaisipa olla hiljaiseloa myös jään alla. Pientä houkutusta toi pari-kolme talvea sitten löyätmäni paikka, jota ei ainakaan pilkkireijin oltu paljoakaan koluttu. Pienen saarenyppylän ympärillä löytyy nopeasti vaihtuvia syvyyseroja. Ainakin parisataa metriä saaren rannasta kulkee penkka, jonka päällä vettä on kolmisen metriä, ja nopeasti laskeva rinne viettää aina kahteentoista metriin asti. Tuo penkan rinne kiinnostaa, joten sinne tänäänkin.
Ensimmäinen reikä osui penkalle noin kolmen metrin veteen. Ennakkoaavisteluni osuivat oikeaan. Hiljaista oli. Toinen reikä parikymmentä metriä kauemmas saaresta. Sama syvyys ja sama hiljaisuus. Kolmas reikä viitisen metriä sivuun kahden aiemman linjasta. Vettä heti kuusi metriä. Hiljaiselta vaikutti ensimmäiset minuutit, ja pohdin jo uuden avannon paikkaa, kun jysähti. Painava isku tiesi ainakin kohtuukokoista kalaa. Kala antoikin hyvät fiilistelyt laitellessaan hanttiin kunnolla. Välillä se nousi pari- kolme metriä ja kohta jo kiskoi siimaa ainakin saman mitan takaisin. Olipa mukavaa väsytellä hieman isompaa pitkästä aikaa. Ei kestänyt kovin pitkään, kun kala oli noussut jo niin lähelle avantoa, että kirkkaan jään lävitse näin sen valkoisen vatsapuolen kiepahtelevan kalan ilmaistessa omaa haluttomuuttaan järvestä poistumiseensa.
Vastalauseista ei hyötyä sille ollut, ja kohta se seurustelikin papin kanssa. Parin kilon hauki, ei sen isompi, mutta mukava elämys silti nostaa se kuudesta metristä.
Sain sen juuri äsken perattua ainakin lähes ruodottomiksi fileiksi. On sillä vielä yksi elämys tarjottavana. Voissa paistettuna.
Jos löytyy elämyskalajuttuja talvisilta pilkkireissuilta, niin lukisin niitä mieluusti
