Kerran exte aiheen nosti esiin, niin huomasin tuossa jälkitarkasteltuani aihetta muutamia seikkoja:
Idea on ehdottomasti kokonaisuutena hyvä, siis saada mm-joukkue kasaan jo hyvissä ajoin ennen kisoja jotta joukkue saisi aikaa tutustua toisiinsa, pelaamiseen ja niin edelleen. Yksikään maa (ei?) vielä ole mennyt tämmöiseen ns. todella aikaiseen mm-joukkueen rakentamiseen. Syy tuskin on siinä. menestymisessä tai halussa pärjätä, mutta siinä on yksi seikka ja se on, miten mappien reenaaminen yhdessä kuukausien ajan loppujen lopuksi auttaa?
Kukaan ei voi ennalta tietää, että mitä mappeja mm-kisoissa tulee. Voidaan vain tehdä pieniä oletuksia edellisten kisojen pohjalta ja ne oletukset harvemmin kohdilleen osuvat. Eli jos reenataan kuukausia eri mappeja sparriturneissa, voi hyvinkin olla että mm-kisojen mapeissa on samoja mappeja, mutta onko samalla kisamuodolla? Lisäksi, kauden hektisyyden ja kiireen takia mappeja ei ehtisi pelata monia kertoja läpi. Esimerkkinä laitetaan vaikka, että sparreissa pelattiin savilahti yhteensä kolmesti, kerran normina ja 3 suurinta ja lopuksi vain assuna. Ja sitten kyseinen mappi olisi mm-kisoissa vain särkikalat (niinkuin viimeksi olikin.) Pelin kaikki mapit ehtisi suunnilleen ja ehkä, pelata kertalleen läpi. Olisiko se kannattavaa, koska kukaan ei tiedä, mitkä mapit tulevat ja millä muodolla? Ja tähän vielä lisäksi se vuorokauden ajat ja vuodenajat. Nekin tekevät joistain mapeista täysin erilaisia. Jotta mm-joukkue kattavasti ennakkoon tietäisi toisten paikat jostain mapista, se vaatisi useita, jopa kymmeniä toistoja eikä niin kokonaisvaltaiseen treenaamiseen riitä kenellekään aika. Mapin näkee heti uusin silmin, kun kisamuoto muuttuu.
Kausi on kuitenkin melko hektistä aikaa, varsinkin niille joukkueille, keillä on kolme peliä viikossa (eurooppapelien takia) ja siihen päälle treenit sun muut. MM-sparria varmasti mahtuisi mukaan, mutta kuinka iso hyöty siitä olisi ajatellen sitä lopputulosta? Onko kuukausien sparri sen arvoista, kaikkine muine sarjapeleineen? Siihen vastaus on että sitä ei voi tietää, riippuu edelleenkin siitä, mitä mappeja ja millä muodoilla tulee vastaan. Tuurin osuutta ei myöskään sovi unohtaa; Yksi irtoaminen voi ratkaista mitallin.
Sitä ollaan varmasti mietitty, että miksi samat maat jyräävät aina mm-kisojen kärjessä ja ilman mitallia kisoista lähteminen olisi suuri pettymys. Mielestäni suurin syy siihen ei ole pelkästään henkilökohtainen osaaminen, vaan eurooppaliigan monipuolisuus. Uskoisin, joukkueet pelaavat usein toisiaan vastaan enemmän erikoismodeja, kuin pelkästään kaikki lajit/kpl tai normaalimuotoja. Sillä tavalla pelistä oppii enemmän, että pelataan eri muotoja hyvää vastustajaa vastaan. Vain ahven tai vain särkikalat muodon osaamisesta on yhtälailla hyötyä myös normaaleissa mättömapeissa myöhemmin, kun erikoismodeilla tutustuu mapin erikoisempiin paikkoihin ja nikseihin. Puolan tai Ukrainan salaisuus piilee tässä ja varmasti myös muussakin, mutta itse painoittaisin monipuolisuutta ja pelaajien tapaa mukautua mapin eri olosuhteisiin ottaen huomioon paikat, kohdekalan, pilkit jne ja ne sovellettuna joukkuepeliin, saadaan aikaiseksi tappava yhdistelmä. Ja lisäksi, niinkuin lareman tuolla aiemmmin sanoikin, niin siellä pilkkikausi jatkuu joillakin juhannuksen tienoille asti. Turnauksia ja pelejä on siis kaiketi ympäri vuoden, mikä pitää pelivireen sataprosenttisessa kunnossa jatkuvasti. Asialla on varmasti osuutta pärjäämiseen.
Minusta eurooppaliigassa pelaaminen on jo eräänlaista mm-sparria kovan tasonsa vuoksi. Ja mitä tulee sitten kotimaiseen liigaan, niin olisi hienoa, että saataisiin takaisin samantapainen liiga kuin oli vielä kaksi vuotta sitten: Nyt se näyttäisi tehneen paluun melkein samalla formaatilla.
