Juhani Ahon sanoin:
"Onko mukavampaa olentoa kuin tuo pullea, lihavaa, vasta saunasta tullutta talontyttöä muistuttava säyseä
ja samalla voimakasliikkeinen, sirosuinen, punaeväinen, sopusuhtainen, suurissa sisarparvissa liikkuva
vedenneito. Se tekee vangittuna alussa tuimaa vastarintaa, mutta antautuu hetken päästä solahtaen haaviin
kuin mielellään, tappelematta viimeiseen asti.
En tiedä, uupuuko se vai ihastuuko se ottajaansa. Minusta tuntuu, kuin se välistä rakastaisi minua niinkuin minä
sitä, niinkuin se niityn nurmella maatessaan olisi yhtä tyytyväinen kuolemaansa kuin se varmaankin on ollut
elämäänsä, joka sille nähtävästi on verrattain helppoa, se kun on kaikkiruokainen kala.
Se syö matoja, perhoja, simpukoita ja mitä kaikkea, ja kai myöskin toisia kaloja, koska ottaa täkyynkin ja varsinkin
lippaan. Säyne on kala, joka kulkee kaikkialla, mutta jota etsimällä ei tapaa juuri muualta kuin kudulta tai sitten
vissinä aikoina virroista ja koskista.
Järvissä ja merissä se ilmaantuu kuin mikäkin lentävä hollantilainen, mellastaa aikansa jonakin paisteisena päivänä
kareilla ja matalikoilla ja lahdissa ja menee menojaan, tullen vasta vuoden päästä takaisin samanlaisen sään aikana."
Omat kokemukseni säyneistä ovat samankaltaiset. Aluksi pistää hanttiin tosissaan, mutta väsähtää nopeasti. Pienillä
vaapuilla on itselle tullut järviltä ja tummilla streamereillä koskilta, jopa ihan kovan virran reunasta. Usemman taisin
simppu-jäljitelmällä saada Kärnältä muutama vuosi takaperin. En itsekään koskaan säyneen kalastukseen varsinaisesti
ole keskittynyt.
