Chat

Author Topic: Kiitos Janne ja Mikko ja monet muut, Propilkki 2 pelasti elämäni.  (Read 2949 times)

0 Members and 1 Guest are viewing this topic.

Tonza_888

  • Posts: 171
  • Discord: tonza98#2675
    • View Profile
    • Email
Olen odottanut tätä hetkeä jo vuosia. Tätä hetkeä, jolloin pääsen tämän kaiken kertomaan ja saamaan tietylle luvulle päätöksen. Kerron pilkkikansalle nyt oman versioni asioista, joista en ole ennen puhunut kenellekään isossa mittakaavassa. Tämän kirjoituksen on tarkoitus olla kiitollinen asioista, joita otsikossa mainitut herrat sekä monet muut ovat tehneet,ja jotka pelastivat minun elämäni, lopullisesti. En tee kirjoituksella itsestäni parempaa kuin muut ihmiset, haluan vain olla esimerkki.

Kaikki alkoi suunnilleen vuonna 2011. Olin silloin 13-vuotias, kun aloitin yläasteen. Minulle eri kouluissa oleminen ei koskaan ole tuottanut ongelmia sopeutumisen suhteen. Olin positiivisen valmis ottamaan vastaan uudet asiat, uudet kaverit ja niin edelleen. Olin kaukana kotoa vieraassa ja voisiko sanoa, että syrjäisellä paikkakunnalla. Yläasteeni alkoi, kuten kaikilla muillakin, tavalliseen tapaan. Kuitenkin siitä päivästä elokuisen lämpimästä päivästä lähtien, kaikki muuttui. Viikkojen ja kuukausien kuluessa äärimmäisen hitaan tuntuisella tahdilla, kaikki muuttui. Jostain tuntemattomasta syystä minua ei hyväksytty joukkoon. Minusta tuli koulukiusattu. Syrjitty, murrettu, turhake. Olin hämilläni fyysisen ja henkisen väkivallan aalloista. Missään koulussa ala-asteella en ollut kokenut vastaavaa piinaa. Kaikki, mitä minulla oli, murrettiin. En ollut oma itseni moneen vuoteen. Vuonna 2014 olin yhdeksännellä ja siinä pisteessä, että tähänkö kaikki loppuu kokonaan. Onko tämä kaiken loppu? Jätän tämän tulkinnavaraiseksi.

Ennen kuin jatkamme vuodesta 2014, käväisemme vuodessa 2012. V. 2012 sain kipinän verkkopelaamiseen ja nimenomaan PP2-pelaamiseen. Olen aina ollut kiinnostunut lajista myös irl, joten kutsumus oli odotettua. Eräänä iltana pelatessani yleisillä linlonlahtea eräs pelaaja lähestyi minua yksityisviestillä. Tämä pelaaja kantoi nimeä Nökerö. Nökerö kutsui minut pelaamaan uuteen suomen liigan divaritiimiin, TNT:en. Olin innoissani ja motivoitunut tästä mahdollisuudesta. Kaiken yläasteen synkkyyden keskellä valonlähteen saanti elämään oli valtava asia minulle. Tiesin, että tämä voisi olla se kutsumukseni. Ensimmäinen kausi meni omalta osaltani hyvin, joten alkoi olla melkoisen selvää, että tämä on vasta alkua. Hyvin pitkän ajan tullessa huomasin, että vapaa-ajallani minulla ei muuta olekaan kuin pelaaminen. Sen merkitys muuttui hitaasti, mutta varmasti.

2014 vuoden alussa kuitenkin entinen tiimini KRONOS hajosi dramaattisesti, juuri pahimpaan aikaan. En ole tapauksesta tänäkään päivänä ylpeä, mutta en myöskään jossittele sitä. 2014 ei näyttänyt pelaamisen osalta sittenkään siltä, miten tämä 15-vuotias sen silloin kuvitteli suurimmissa unelmissaan. 2014 kuitenkin lopetti tämän kauhujen ja terrorin piinaaman yläasteen. Isompaa helpotusta en siihen mennessä ollut kokenut elämässäni. Olin valtavan helpottunut tietäessäni, että seuraava opiskelupaikka tulisi olemaan kaukana. Saisin mahdolliseen korjata identiteettini takaisin siihen, mitä se oli. Tiesin myös sen, että siitä ei tulisi helppoa. Se tulisi olemaan kaikkea muuta isompi haaste.
Lukioon päästyäni -14 syksyllä uusi alku tuntui mahtavalta. Kaikki näytti taas siltä niin kuin ennen tapasivatkin näyttää. Minulla oli kuitenkin vaikeuksia päästä enää siihen fiilikseen, mitä olin ollut. Se esti minua olemasta minä monissa asioissa ja täten päätin, että korjaan sen.


2015 kaudelle KRONOS oli tehnyt paluun. Olin hyvin skeptinen heidän suhteen. En ollut kovin innokkaalla päällä edes näkemään heitä kaiken draaman jälkeen. Tein rakkaan ystäväni kanssa päätöksen tuona joulukuuna, että annetaan sille vielä mahdollisuus. Samaan aikaan lukiossa asiat alkoita näyttää paremmalta. Kohtasin mahtavia persoonia, hyviä ihmisiä. Sain kavereita ja tuttuja. Pikkuhiljaa aloin saamaan takaisin itsevarmuuttani, vaikka tiesin että työ on pahasti kesken. Pystyin jo olemaan lähempänä sitä, mitä halusin. Edes vanhojen tanssit eivät enää jännittäneet -16 keväällä pahassa mielessä, pikemminkin päinvastoin. Tuona keväänä, tuli myös ensimmäinen suomen mestaruus kronoksen kanssa. Nämä tapahtumat tulisivat muuttamaan kaiken.
Ajan myötä, kaikkia niitä traumoja selvitellessä pala kerrallaan, oltiin lähempänä ratkaisua. Iän karttuessa, opin ajattelemaan asioita paremmin. Kuitenkin ikävät muistot olivat vielä kolmisen vuotta sitten enemmän pinnalla. Minun antini tai tulkintani foorumeilla ei aina ollut sitä sulavinta tai positiivisinta kirjoitusasua. Kehitin itselleni ja joukkueelleni periaatteita, joita suojelin joskus jopa liikaakin. Se oli minulle vain huonoksi, elää siinä olotilassa, joka vaikuttaisi niin vahvasti, yhä. Joukkueeni tuella koin tietynlaisen valaistuksen asian suhteen, mitä enemmän kokemusta karttui. Asiasta, joka on vuosia ollut elämässäni niitä isoimpia valopilkkuja, se tulisi olemaan asia, jolla pääsen eroon kiusaamisen aiheuttamista traumoista. Aloin ymmärtää, mikä minun tarinani on propilkkiin ja lajin tulevaisuuteen. Se oli kutsumus.

Asiat etenivät omaa tahtiaan ja tiesin jo 2019 alussa sen, että kaikki tämä valmitelu ja tekeminen niin pään sisällä kuin tämän lajin parissa, olin valmis lähtemään koko kaudeksi eurooppaan liigoihin. Se tulisi olemaan se matka, jolla katsotaan, kuinka paljon sitä kanttia oikeasti riittää. Tämän vuoden alussa, se kaikki sai päätöksensä omalla tavallaan. En kehuskele liikaa saavutuksillani koska en halua vaikuttaa ylimieliseltä. Kaikki jotka minut tuntevat, tietävät kyllä etten ole sellainen ikinä ollutkaan. Kaikenlaista on ehtinyt vuosikymmenen aikana tehdä, mutta  Euroopan mestaruuden voittaminen oli asia, joka sai muutti elämäni kokonaan. Kaikkien ongelmien kanssa painiessa lähes vuosikymmenen, olin luovuttamassa monta kertaa. Yhdelläkään kerralla en luovuttanut, vaan nousin takaisin ylös. Tästä on pitkälti kiittäminen KRONOSTA ja heitä, jotka ovat minun kanssai nykyisessä Procyonissa. He eivät koskaan antaneet minun luovuttaa. He antoivat minulle voimaa, jota hädin tuskin muualta sain. He antoivat minun elämälleni merkityksen. He ovat henkivartioitani. Procyon II ansaitsee totta kai samat kiitokset, mutta hieman eri muodossa. En ole heitä tuntenut kuitenkaan ihan yhdeksää vuotta, mutta kyllä tämä muutama kausi siltä tuntuu kuin olisin aina kyseisessä tiimissä ollutkin. En voi kuin vilpittömästi kiittää kaikesta, nyt ja ikuisesti. En tiedä miten sen sanoisin tarpeeksi hyvin.

Kaikki asiat, joita tähän nuoreen joskus asennettiin, ovat nyt poissa. Olen voittanut ikuisen sodan kiusaajiani vastaan pelaamisen avulla. Nykyisessä maailmassa kuulee usein, että pelaamisesta on haittaa nuorille. Mutta tässä on elävä esimerkki siitä, että se voi myös pelastaa elämän. Tätä on vaikea jatkaa koska jo itkettää, mutta yritän vielä.
Viime vuosina Suomi on myös tehnyt valtavaa parannusta euroopan liigoissa kaikin puolin. Nations cup, euroopan cup ja euroopan mestaruus ovat kaikki kullattu viimeisen kahden vuoden aikana. Ja jälleen tällä kaudella ja tällä viikolla nations cupissa on jälleen erilainen suomen joukkue finaalissa kolmantena vuonna peräkkäin. EUROOPPA ON KOKEMASSSA SINIVALKOISEN AALLON JOTA EI ENÄÄ VOI ESTÄÄ TULEMASTA LÄPI! HOU,HOU,HOU! Sitä on ihaltavaa katsoa myös välillä sivusta. Täytyyhän sitä joku peli itsekin hävitä :D.


Vielä loppuun, ISO KIITOS Janne ja Mikko, että olette tehneet työtä, joka on mullistanut maailmaa ja elämiä ehkä jopa enemmän kuin osaatte kuvitellakaan. Kiitos myös Nökerö ja KRONOS,Kiki Procyon II!! ynnä muut, joiden kanssa on tullut pelattua tärkeitä virstapylväitä!

Olen vapaa mies. Vihdoin, voin olla se ihminen, joka halusin aina ollakin.

PS: SUOMI II, OTTAKAA TORSTAINA, OTTAKAA!!

-TZ, teksti myös kaistalla.


https://keskustelu.pelikaista.fi/threads/kiitos-janne-ja-mikko-ja-monet-muut-propilkki-2-pelasti-elaemaeni.1492/




« Last Edit: March 29, 2021, 17:03:10 by Tonza_888 »
Keep going and never stop...

Mikko_-Procyon-

  • Veronkiertäjä
  • Mikkonator
  • *****
  • Posts: 5139
  • Ei tunnu missään!
    • View Profile
    • Propilkki 2
Kiitos tarinasta! Nämä on juuri niitä juttuja, jolloin ymmärtää pelin merkityksen pelaajille ja yhteisölle. Välillä tuo pelinkehitys on rankkaa ja vaatii paljon sinnikkyyttä jatkaa sen tekemistä... mutta juuri näillä tarinoilla on merkitystä, että me jaksetaan jatkaa - vuodesta toiseen.
Henri Poincare: "Tiede on faktoja; aivan kuten talot tehdään kivistä on tiede tehty faktoista; mutta kivikasa ei ole talo eikä kokoelma faktoja ole välttämättä tiedettä."

http://kalassa.net/mikkoprocyon/

Nökerö

  • Posts: 6
  • Kyllä se tulee jos on tullakseen
    • View Profile
    • Email
Kannan edelleen samaa nickiä. Hyvä että tavallani pystyin jotenkin auttamaan vaikken tietoinen asioista ollutkaan kyseisinä aikoina. Kireitä tulevaan ja törmäillään jäillä!

 



center>