Lohipilkki

[Anonymous]

Hei !
Kokemuksia lohipilkistä ?
Mikä viehe on purrut parhaiten lohelle ?
Konsteja miten lohen saa ottamaan pimeimpänä aikana tammi-helmikuussa? :)

[petu]

kannattaa kokeilla värikästä räsästä ja siihen laittaa syötiksi katkan pyrstö ite oon saanu sillä aika paljon !!

[kaivo]

Istutettu kirjolohi ei syö talvisin paljon mitään, mutta monennäköiset ei-luonnollista ravintoa jäljittelevät pilkit kelpaavat. Ehkä järkevintä on selvittää aluksi istutusajankohta: kalantulon todennäköisyys on luonnollisesti suurempi, jos kalaa on istutettu hiljattain. Kaikkiin lohilampiin ei välttämättä laiteta kirjoa talvisin, tämä kannattaa selvittää etukäteen.

Seuraavassa kirjolohen pilkinnästä ihan perusjuttuja, joilla pääsee alkuun. Samat konstit pätevät myös istutetulle taimenelle sekä puronieriälle, jos niitä on kirjolohien seuraksi lampeen lorautettu.

Vastaistutetuille, päivän-parin vanhoille kirjoille on tapana uittaa kookkaampia ja erottuvampia pilkkejä kuin kauemmin vapaana olleille kaloille. Perusvalintoja alkuvaiheessa ovat esim. 3 - 6 cm tasapainopilkit sekä ohuehkopeltiset, pudotuksessa herkästi lepattavat lusikkauistimet, kuten 4 tai 5 cm Räsänen, Kuusamo Lätkä tai vaikkapa Kirjo-Tiura. Lusikoilla pilkittäessä ei tarvita syöttiä, mutta halutessaan koukunhaaroihin voi laittaa jokusia kärpästoukkia. Yksi mahdollisuus on myös laittaa koukun varteen vieteri (esim. pätkä mustekynän jousta) johon voi puristella pienen määrän Power Baitia tms. hajustetahnaa. Tahnasta lisää jäljempänä. Siiman ei tarvitse olla ohuinta mahdollista, n. 0,25 - 0,30 mm käy tässä vaiheessa.

Kalojen alkaessa viisastua pienennetään pilkkejä, uittotyyliä muutetaan varovaisemmaksi ja ohennetaan siimaa. Viisaammille kirreille pienet tasapainot, isohkot/keskikokoiset mormyskat mehukkaalla syötillä (esim. katkaravun pala, kärpästoukat) sekä pilkkiperhot alkavat maistua paremmin. Samoja oppeja voi soveltaa myös vastaistutetuille kaloille, jos ne eivät olekaan oikein syönnillään. Ehkä suosituin kirjolohipilkki tällä hetkellä on (em. Räsäsen ohella) jo jokusia vuosia ollut Mutu-Leech, karvapyrstöinen pieni tasapaino. Mutu-Leech on hyvä perusvalinta monissa tilanteissa, se kelpaa sekä uusille että vanhoille kaloille. Mutu-Leechin pyytävyys perustunee paljolti sen eloisaan karvapyrstöön, joka elää pienimmistäkin nypyttelyistä. Mutu-Leechiä kannattaakin ehdottomasti uittaa siten, että normaalien rannevippausten lisäksi mahduttaa koreografiaan runsaasti värisyttämistä. Omat Mutu-Leechiin tarttuneet kalani ovat tulleet kaikki juuri nypyttämällä pilkkiä...

Siimaa voi, ja kannattaakin ohentaa pikkupilkeillä 0,15 - 0,18 mm tienoille. Kannattaa myös panostaa pohjaongintaan Power Baitilla yms. kelluvilla tahnoilla. Tahnaonki on joskus selkeästi pilkkejä tehokkaampi menetelmä, istutusajankohdasta riippumatta. Istutetulle taimenelle ja nieriälle tahnat eivät jostakin syystä oikein kelpaa, lieneeköhän syy siinä että ko. kalat ovat pohjimmiltaan enemmän petokaloja kuin kirjolohi?

*Pilkistä riippumatta: koukkujen tulee olla tukevat! Esim. normaalien ahvenmormuskojen koukut ovat yleensä liian hennot lohikalaa ajatellen. Kuten kaikessa kalastuksessa, myös tässäkin lajissa koukkujen tulee olla terävät. Varsinkin syvemmältä pilkittessä ohuehko siima joustaa melkoisesti, joten se yhdistettynä taipuisaan vavankärkeen ja tylsiin koukkuihin ei ole pitemmän päälle kovin kalaisa menettelytapa...

Pilkin väreistä: istutetulle kalalle ovat usein tehokkaita räikeät värit, kuten punainen, oranssi, keltainen, vihreä ja niiden yhdistelmät. Viisastuneelle, vanhalle istukkaalle saattaa jokin hillitympi väri, kuten musta, sininen, ruskea tai harmaa olla ottavampi tai ainakin vähemmän pelottava väri. Kirkkaassa vedessä kaikenlaiset värit erottuvat hyvin; tällöin voi myös käyttää keskimäärin pienempiä pilkkejä kuin tummissa tai sameissa vesissä. Kaikenlaista kannattaa rohkeasti kokeilla, jos tulosta ei ala tulla. Jos pitäisi valita vain yksi kirjolohipilkki ja -väri, niin valko-oranssi Mutu-Leech.

Kirkasvetisillä lammilla kannattaa kokeilla näköpilkkimistä: telttapatja jäälle, pilkkijä makuulle ja naama reiälle. Varsinkin matalasta pilkittäessä on mieleenpainuva näky kun iso kala ilmestyy pilkin luo! Samalla voi tarkkailla miten erilaiset pilkit kelpaavat, onko paikalla yleensäkään kaloja jne. Asiaan liittyen: useamman metrin syvyyksistä pilkittäessä kannattaa kokeilla muiltakin syvyyksiltä kuin pohjan tuntumasta, mikäli tärppejä ei ala kuulua. Kirjolohilla on silloin-tällöin tapana uiskennella välivedessä tai jopa aivan jään alla. Pinnassa vaeltelevat kirjot ottavat usein mielellään pilkkiin, jos sen vain sattuvat löytämään.

Juuri oikeaa pilkkimerkkiä tärkeämpää on kuitenkin hakeutua lammella ottipaikoille. Paikat löytyvät helposti seuraamalla, mistä muut pilkkivät tai ovat pilkkineet: jää on puhkottu joltain alueelta rei´ille, paikalla on verta, tupakantumppeja ja väriläiskiä onkitahnoista. Kirjolohta pilkitään yleisesti ottaen suhteellisen matalasta, vettä jään alla saa olla n. 1 - 5 m. Sellainen pari-kolme metriä on aika hyvä aloitussyvyys. Kirkkaassa vedessä kalat voivat hakeutua hieman syvemmälle kuin ruskeissa vesissä. Jyrkästi syvenevä ranta on parempi kuin loiva. Niemenkärkien edustat ovat myös hyviä kyttäyspaikkoja, samaten matalikot syvemmän veden alueella, lahdenperukat (kunhan eivät ole aivan matalia), kapeikkopaikat, lähtevien ja laskevien purojen suut jne. ovat vanhoja tuttuja ottipaikkoja.

Ylösotosta: kirjolohi panee luonnollisesti enemmän hanttiin kuin ahvenensintti, joten vapakalustoon ja väsytykseen kannattaa panostaa jonkin verran. Pilkkivavaksi käyvät periaatteessa samat perusmallit kuin normaalipilkinnässäkin, mutta toimiva jarru vavasta on hyvä löytyä, muuten ainakin ohuempi siima paukkuu kun kala ei saa kiskottua siimaa ulos kelalta. Jarrun voi tehdä normaaleihin Delfin-tyyppisiin vapoihin irrottamalla puolan ja viilaamalla vavan liipaisimesta hampaat pois. Kaupoissa on nykyään vartavasten lohipilkintää silmälläpitäen tehtyjä vapoja (esim. Kirjo-Special, Wiggler, Karismax), joista jarru löytyy. Kysele myyjältä! Väsytys on paras suorittaa kelalla ja vavalla myötäillen kuten virvelilläkin, ts. ei siimasta vetäen kuten pikkukalojen kanssa. Näin vältetään se, että jäälle käsin lapettu siima pääsisi sekoilemaan jäänrosoihin yms. Varsinaista kalan ylösottoa ajatellen: normaali n. kiloinen kirjo tulee kyllä nelituumaisestakin ahvenkairan reiästä, mutta karkuutusten vähentämiseksi ja homman helpottamiseksi suositus on kuuden tuuman kokoinen avanto. Jos omistaa vain nelituumaisen ahvenkairan, niin ei hätää: jos kairasi sattuu olemaan UR-merkkinen, siihen voi ostaa 6" vaihtoterän. Kairaaminen on hieman raskaampaa kairan terän ollessa eri kokoluokkaa kuin kairan runko, mutta toimeen tulee. Pitemmän päälle on toki helpompaa ostaa kirjolohihommiin oma kuusituumainen kaira. Kapeakitainen nostokoukku on myös tarpeellinen, jottei kairausputkeen noussutta kalaa tarvitse kauhoa jääkylmästä vedestä käsipelillä.

Keskitalvi tammikuusta maaliskuulle on kirjolohellakin hiljaisempaa ottiaikaa. Samat konstit pätevät kuin alku- ja lopputalvestakin, mutta tärppiä joutuu usein odottelemaan sitkeämmin. Paksun jään ja lumen takia jään alla on hämärää sekä valoisa aika päivässä on lyhyt, joten ottiaika ei painotu yhtä selkeästi aamuun/iltaan kuten syys- ja kevätjäillä. Syönti on siis keskimäärin nirsompaa kuin alkutalvesta, joten mielestäni kannattaa kalastaa enimmäkseen pienehköillä pilkeillä kuin isoilla. Parasta ottiaikaa pilkkikirjolohelle on alkutalvi heti kestävien jäiden tulosta joulukuun alkupuolelle, noin yleisesti ottaen. Kevättalven viimeisillä jäillä alkaa lähestyvä kutuaika monesti verottaa kalan ottihaluja.

Kirjolohen pilkintää on käsitelty kalassa.netissä paljonkin, lisää tietoa löydät hakemalla vanhoja viestejä. Kannattaa myös vierailla kirjastossa ja lainailla pilkintäoppaita, lukea kalastuslehtiä sekä kysellä kalapaikoilla kokeneemmilta vinkkejä. Ja ennen kaikkea: ole kärsivällinen! Kirjolohet kiertelevät lampea rantojen tuntumassa usein pienissä parvissa, joten paikkaa ei tarvitse vaihtaa läheskään yhtä usein kuin ahvenpilkillä. Jatkuva kairailu vain pelottaa kaloja, joten paras taktiikka on yleensä vain hakeutua lammella jollekin tunnetulle ottipaikalle, valita pilkki suurinpiirtein em. vinkkien mukaisesti ja uskoa asiaansa. Ottihaluinen kala kyllä löytää pilkkisi, jos et vain satu pilkkimään aivan väärällä alueella.