Pystypilkki: Tinka 4 cm, Rutilus 6 cm. Ensin mainittu 1-3 m veteen ja jälkimmäinen siitä syvemmälle 7 metriin saakka. Molempien pystyjen alla, pilkin väristä riippumatta, roikkuu ketjun päässä yksihaarakoukku varustettuna puna-keltaisella tai puna-vihreällä värinapilla, syötiksi alkuun joko aito kärpästoukka tai Berkleyn tekotoukka, hyvällä otilla ja kalojen löydyttyä myös kalan silmä. Haettaessa ottipaikkaa käytän muutenkin mielelläni reilusti uitettavia pilkkejä, ihan siitä käytännön syystä että kun "tyhjällä" reiällä tulee istuttua maksimissaan vajaa minuutti niin yleensä ei kannata tuhlata aikaa paljaan mormuskan kanssa (=pieni pilkki, houkutussäde pieni). Ahven kun tuntuu olevan sellainen kala, että se antaa merkin olemassaolostaan (=tärppi tai pilkin "pökkäisy") käytännössä aina, kun reikä vain sattuu kalojen kohdalle, olipa em. hakuvaiheen pilkki melkein millainen tahansa. Varsinaista tapsipilkintää en ole juuri harrastanut, koska oma tyylini on mieluummin kairata aktiivisesti kunnes hyvin syövä parvi löytyy, kuin että istua pidempään samalla reiällä ja härnätä reiän alla olevia yksittäisiä kaloja esim. tapsipilkillä.
Edellämainitusta täytyy toki rehellisyyden nimissä poislukea sellaiset päivät ja tilanteet, jolloin reiällä oleva kala on niin valikoivaa, että käytännössä ainoa kalaa reppuun antava menetelmä on paljas mormuskointi ohuella siimalla, ilman pystypilkkiä. Tällaisia "pelkän mormuskan päiviäkin" on ollut kuluvana talvena sen verran paljon, että esim. viimeiset puolenkymmentä reissua tutulle järvipaikalle olen pilkkinyt heti aloituksesta pelkällä morrilla. Isompi ahven voi olla pilkkien suhteen yllättävän kranttu, vaikka reiällä olisi kalaa ihan hyvin.
Tasari: Ässä nro 0 & 1, hyvällä otilla ja isomman ahvenen kanssa Rapalan 4 cm tasari värissä oranssi selkä-vaalea vatsa on toiminut matalamman puoleisissa sisävesipaikoissani ihan mukavasti. Tarkoituksenani olisi myös aloittaa kokeilut astetta pienemmällä 3 cm koolla, joka värikoukulla varustettuna voisi olla matalimpien paikkojen ottipeli vaikkei kala olisi mitenkään mainittavamman kokoistakaan (kuten tilanne aika usein näyttää olevan).
Morri: ei yhtä suosikkia, jokin pienehkö volframimorri on ihan hyvä. Tämän talven kokemuksilla oranssi pienehkö mormuska on kelvannut appuroille kiitettävän hyvin.