Enpä usko, että iskukoukku nyt sormia katkoisi(?) Parempi kuitenkin kun ei kokeile. No, omat muistelot:
Sainpa tuommoisena 12 - 14 vuotiaana laukaistua iskukoukun kämmeneeni parhaimmilla heinäkuun lopun helteillä. Eli menin laiskuuttani (yksin liikkeellä!) sörkkimään veneestä jokipenkkassa olevaa koukkuani, ja yht'äkkiä tuulen puuska yllätti. No, virta painoi yhdesssä tuulen kanssa samaan suuntaan.... roikuin aikani langan varassa, joka kuitenkin lipsahti. Seurauksena oli tuon mätää särkeä, josta tippui veden pinnalle öljyisiä pisaroita ja oli pehmeyttään tippumaisillaan omia aikojaan, ja joka haisi kuin... öh... ei-syötävä, sisältävän koukun laukeaminen kämmeneeni. Siinä oli hetken kinkkiset paikat, kun tuuli yhä painoi alavirtaan ja oli koukku kämmenessä, ja kun järkikin jo sanoi ettei tapahtuma voi kovin terveellinen olla (monessakaan mielessä). En kuitenkaan hylännyt venettä, vaan sinnittelin sen verran, että sain koukun irti. Ei se syvälle iskenyt, ehkä noin puolen sentin syvyyteen. Tuossa kohdassa on tänäkin päivänä pari tummaa roskaa ihon alla (tai jotain) muistutuksena siitä, mitä laskuuden ja tyhmyyden yhdistelmästä voi seurata. Kumma muuten, tuo haava ei muistaakseni tulehtunut, ainakaan erityisemmin. Kertaalleen olen saanut, tosin talvella, myös 7/0 eli ison matikka (lohi)koukun toiseen kämmeneeni. Eipä vaihtelu virkistänyt. Rajavartioston päälikkö otti isot tongit, väänsi sitten koukun kärjen läpi toisesta kohdasta, ja katkasi koukun kärjen, jolloin koukku tulikin pois.
Minkähän helkutin takia minäkin muuten kalastan, jos muistelot ovat tätä luokkaa...
