Kirjaillaanpa tänne jotain kun tuli tehtyä pieni koukkaus Ruunaalle tuossa viikko sitten. Tarkoitus oli tehdä useamman päivän reissu mutta jalka ei antanut myöden kuin yhden yön pistolle. La iltana ajalsin Siikakosken alaparkkiin ja lähdin nousemaan ylöspäin. Loppuliu'usta melko nopeasti tuli muutama ahven lipoilla ja pikkuvaapulla, mutta kohdekaloista ei vilaustakaan. Vettähän tuolla on nyt varsin vähän ja etenkin viime vuoteen verrattuna todella vähän. Mutta oli kuitenkin varsin hyvin kalastettavissa ainakin siis Siika-Murroo. Noh iltamassa nousin aina Uittopadon alapuoliseen mutkaan asti, jossa sitten reissun ainoa uistinmenetys kun kuidun ja monotapsin liitossolmu meni poikki kiskoessa. Siitä sitten alaspäin miettimään syöntiä ja muita kuvioita kun pimeyttä alkoi pukkaamaan. Lopulta päädyin vielä kokeilemaan alaosaa ilman tulosta. Sitten ajattelin vähän lepäillä autossa kun laavut olivat miehitettynä. Lopulta viideltä ylös ja aamupalaksi makkaranpaistoon ja sen jälkeen taas jatkamaan alhaalta ylös. Ei niin vilaustakaan kunnes sillan alla tuli selkeä kohdekalatärppi mutta siihenpä se jäikin. Antoi toki uskoa että jotain löytyy. Siitä sitten ylöspäin aina saareen asti jossa lepuutin jo vähän ärtynyttä jalkaani. Siinä istuskellessa sitten näin kun alhaalta käpsyttelee mies kirjon kanssa ylöspäin. Myöhemmin tapasinkin miehen Murroolla ja kuulemma sillan alta oli tärpännyt. Vähän kokeilin matkalla Murroolle kalastella mutta eipä mitään ohjelmaa. Muita kalastajiakin oli aika vähän mutta Murroolla olikin sitten vähän enemmän kansaa molemmin puolin jokea. Vastarannalla nosti joku perhomies tanen ja näytti mittausten jälkeen olevan papitettavaa mallia kun näytti astalolla kumauttavan. Itse lopulta löysin paikkani niskalta jossa pystyikin ihan hyvin kalastelemaan. Paremmin ainakin kuin viime vuonna kun virtaus oli tuolloin paljon kovempi. Siinä uittelin lippoja ja pieniä helmi-Räsäsiä ilman tulosta. Sitten ajattelin viimeisenä kokeilla vielä kirkasta mustapilkkuista Meppsiä ja taisi olla toinen heitto kun varsin läheltä kiven sivusta tärppäsi. Kala otti pari varsin kipakkaa syöksyä ja ajattelinkin että taitaa taimen olla, mutta kun ensimmäistä kertaa haavietäisyydelle ja kunnon näköhavainnon sain niin kirjoksi paljastui. Meinasin vielä munata koko homman kun eka haavaus meni munilleen kun kala lipesi haavin toiselle puolen. Toisella kertaa homma sitten sujuikin paremmin ja kala nousi kyytiin. Vonkaleella oli mittaa 43 cm ja painoa reipas kilo eli varmaan melko tuore tapaus oli. Joskin tuo yllättävän reipas vastaanlaitto oli mukava yllätys.
Siitä sitten kohti autoa ja kylmälaukkua, kalan toki matkalla puhdistin. Matkalla sitten koipi tuntuikin jo erikoiselta ja autolla sitten alkoi valkenemaan että muutaman yön aittavaraus olikin sitten syytä peruuttaa ja reissu olisikin taputeltu. Ja näin kävikin, jäipähän sentään jotain käteenkin ja toisaalta reilusti nälkää vielä tuleville reissuille.