Muutamia sinttiä oon sortavalan saarien ympäristöstä saanut. Ecille pisteet saaliista ja että jaksaa kirjoitella kuulumisiaan
Kyllähän tuota mielellään kalajuttuja kertoilee. Pitkä aika on kulunut siitä kun täällä itse reilu parikymppisenä kyselin että mistä sitä isompaa ahventa mahtaisi saada. Silloin en omistanut omaa autoa ja pilkille pääsin milloin sain isäukon houkuteltua mukaan tai jos joskus lämpiminä kevätpäivinä jaksoin ajella pyörällä pilkkivehkeiden kanssa Pyhäselän rantaan. Nyt tuli mittariin jo neljäkymmentä vuotta mutta kiinnostus kalastukseen tuntuu vaan lisääntyvän. Uusimpana perhokalastus jota oon muutaman kesän harjoitellut, talvella kun en ole pilkillä sidon perhoja ja suunnittelen tulevan kesän Lapin reissuja.
2004 siis kaikki alkoi siitä kun tiedustelin mistä Joensuun lähellä saisi isoa ahventa, nykyään sitä kysytään usein minulta. Ennen ei ollut kokemusta paikoista eikä tietoa ison kalan liikkeistä, mentiin vaan järven rantaan, käveltiin vähän matkaa selälle päin ja kairattiin (joskus kiveen kun ei ollut tietoa syvyyksistä eikä apuna kännykkäsovelluksia). Jos alla oli kalaa sitä saatiin ja se oli yleensä pientä. Yksi 300g-400g ahven saattoi kauteen mahtua ja se oli talven kohokohtia kun semmoinen tuli ohuella morrisiimalla väsyteltyä jäälle. Tutuiksi tuli kaikki lähiseudun (ja vähän kauemmatkin) järvet; Höytiäinen, Pyhäselkä, Viinijärvi, Suur-Onkamo ja monet muut vesistöt ja melko lailla samoilla paikoilla tulee edelleen kalasteltua. Tosin nykyisillä bensan hinnoilla olen koittanut lyhentää pilkkimatkoja ja teen paljon reissuja Pyhäselälle ja Heposelälle että pysyy harrastuksen kustannukset kohtuullisina. Saa sitten tuhlata säästyneitä rahoja vaikka kalastusvälineisiin.
2014 mulla vaihtui täälläkin mainitun onnistuneen Kuoringan reissun jälkeen toukkavehkeet tasapainopilkkeihin ja paluuta ei ole ollut. Korkeintaan joskus kun olen siikoja yrittänyt Höytiäiseltä tai pilkkinyt haukikoukkuihin täkyjä olen etsinyt varastosta vanhat morrit ja tapsipilkit käyttöön. 2015 joulukuussa (muistaakseni) ostin ensimmäisen kaikuluotaimen ja 8" kairan ja sen jälkeen kalastus on ollut melkein pelkästään suurten ahvenien tavoittelua isoilla tasureilla. Tosin se suurin ahven tuli heti kaiun oston jälkeen eikä kilon rajaa ole sittemmin rikottu kuin kesällä jigivehkeillä. Nykyään kun kokemusta on kertynyt niin melkein joka reissulla alkaa jotain saalista tulla, mutta tyhjäkään reissu ei ole pettymys. Kun tietää hyvät kalapaikat missä niitä isoja kaloja liikkuu niin mielenkiinto säilyy. Pohjakarttoja on oppinut lukemaan ja vaikka kaiussa ei mitään näkyisi moneen tuntiin niin tietää että siellä ne ui vaikka ei joka reissulla pääse repuntäyttötalkoisiin. Jonkun verran on oppinut tietämään miten eri järville tulee railoja ja tummia laikkuja, mitkä järvet kannattaa jättää rauhaan kirkkaalla auringon paisteella ja minne on turha tehdä reissua jos yön aikana on lunta satanut....tai ainakin luulee tietävänsä. Lopullisen tuomion antaa ahvenet jotka joko ottaa pilkkiin tai ei ota. Mahdollisuus on sama kuin lotossa voittamiseen eli 50/50. Joko voittaa tai ei voita.
Semmoista asiaa olen monesti viime reissuilla miettinyt että minne kaikki kalastajat on kadonnut. Facebookin pilkkiryhmistä näkee että kaikuluotaimen ja konekairojen ynnä muiden härpäkkeiden myötä lajin suosio on lisääntynyt mutta jäällä ei silti näe ristin sielua. Pitäisi varmaan kertoa täällä joku hyvä kalapaikka ja mennä jäälle odottamaan lukeeko tätä palstaa enää kukaan
Muistan kun mainostin vuosia sitten tyhmyyksissäni miten Kuoringalta tuli hyvin kalaa...seuraavana päivänä ja seuraavina viikkoina jäällä oli miestä kuin pipoa niin ettei sekaan meinannut mahtua ja koko järvi oli kairattu reikäjuustoksi.
Tänä talvena noiden muutaman ns. "mättöreissun" jälkeen on ollut heikompiakin päiviä jolloin ruokakalat on ollut tiukemmassa mutta aina sieltä jotain saalista on tullut.
Joulupäivänä olin Pyhäselällä Niittylahden rannassa ja ihmettelin kun avannot jäätyi niin nopeasti umpeen. Autolla iltapäivästä lämpömittari näytti -29 astetta vaikka säätiedotus oli luvannut leudompaa. Koko päivänä näin kaiussa vaan kolme kalaa jotka kaikki iski kiinni Pääevän muikkuun.
Odottelin kelien lauhtumista pari päivää ja olin hieman eri puolella Pyhäselkää. Lunta oli jäällä paljon ja lumen alla vettä. Jää oli kerroksittaista sohjoa monissa paikoissa eikä repulla pystynyt istumaan kunnolla kun joka paikassa upotti. Yhdeltä pieneltä vesilaikulta kuitenkin n. 5kg pussi kalaa ja isoin 570g.
Taas yksi huilipäivä väliin ja suunnistin Tikanselälle. Railot oli tuiskunnu umpeen ja lunta tuli melkein koko päivän vaakatasossa. Kala oli tiukassa mutta jotain sentään tuli.
Uudenvuoden aattona lähdin kokeilemaan Hepolahtea. Aamulla en löytäny kunnon autopaikkaa ja meni lapiohommiks kun auto tarttu kiinni...pääsin kuitenkin jäälle. Lunta ja sohjoa oli välillä melkein polveen asti joten en lähteny selälle 2km päähän normi kalapaikoille vaan jäin rannasta 400m päästä löytämälleni pienelle laikulle. Kaiussa näkyi koko päivän lähinnä pientä sinttiä mutta iltapäivästä muutama otettava kala. Tälläkin reissulla suurin 570g.
Eilen toinen reissu Hepolle. Nyt oli keli parempi kävellä kun pinta oli vähän jäätynyt ja kävin kauempana. Aamulla paistoi aurinko eikä kalaa näkynyt edes kaiussa. Puolen päivän jälkeen alkoi jotain sinttejä näkymään ja muutaman sai huijattua kun vaihtoi 10cm tasapainon 7 senttiseen.
Loppiaisena varmaan seuraavan kerran jäälle ja siitä sit eteenpäin aina kun on mahdollisuus
Kireitä siimoja muillekin.
