Perustekniikka: morri lasketaan pohjaan, ja kelataan siima suoraksi. Aloitusasennossa mormuska lepää siis pohjalla, tuntuma siihen on otettu kelaamalla, ja vavankärki on mielellään lähellä avantoa (etenkin tuulisella kelillä). Onkiminen uudella reiällä aloitetaan pomputtamalla mormuskaa pohjassa vaikkapa viisi - kymmenen kertaa: pohjalietteen pöllähtely ja veden värähtelyt houkuttelevat lähistöllä mahdollisesti oleilevia kaloja paikalle.
Pomppujen jälkeen siirrytään varsinaiseen ongintaan: morria nostetaan hitaasti, sentti-pari sekunnisssa pohjasta ylöspäin, samalla värisyttäen. Hyvän värinän saa aikaan kun morri on sidottu riittävän ohueen (perusahvenelle esim. 0,12 mm) siimaan, vapa pidetään kämmenotteessa ja naputetaan etusormella vavankärjen tyveä. Noston voi tehdä yhdellä kädellä tai halutessaan kahdellakin, jolloin toinen käsi tukee vapakättä ranteesta tai vavan alta. Itse olen mieltynyt kahden käden nostoon, koska se tuntuu jotenkin vakaammalta ja varovaisempienkin tärppien huomaaminen helpottuu. Tässä yhteydessä muistetaan myös pitää avanto riittävän puhtaana jäähileestä, sohjokauha on mormuskakalastajalle lähes pakollinen. Jos halutaan jättää reikään hieman sohjoa kalojen häikäisysuojaksi, voi sohjon pintaan tökätä esim. sohjokauhan varrella reiän mormuskan laskemiseksi.
Noston nopeus ja korkeus pohjasta riippuu vähän kalalajista ja päivän syönnistäkin, mutta puolisen metriä riittää useimmiten. Mikäli tärppiä ei noston aikana tule, mormuska lasketaan vapaasti takaisin alas ja aloitetaan jälleen uusi nosto, lasku pohjalle jne. Matalissa vesissä on joskus tehonnut reilusti korkeampikin nosto, jopa niin, että morri on jo lähes reiän suulla kun nopea tärppi tulee. Kannattaa kokeilla, mikäli reiällä on selvästi kalaa, mutta pohjan tuntumasta ei oikein nappaa. Myös värisyttämisen tahtia, nostojen tauottamista, morrin pohjassa pompottamista jne. kikkoja voi kokeilla lisämausteena tilanteen mukaan, jos pelkkä perusnosto ei tunnu oikein antavan tulosta. Tärkeintä mormuskoinnissa(kin) on kuitenkin kalojen löytäminen, vasta sen jälkeen tulevat erilaiset uittokikat, morrin koko- ja värivalinnat yms. Uuden reiän kalatilanne selviää usein ensimmäisten nostojen aikana, ts. paria minuuttia kauempaa ei hiljaisella reiällä ole yleensä tarvetta istua.
Perinteinen mormuskasyötti on surviaistoukka, mutta mikäli syönti ei ole aivan surkea niin kärpästoukkakin pelaa ihan hyvin. Pikkumorreille yksi toukka kerrallaan riittää. Isompien morrien kanssa voi käyttää kahta toukkaa, mikä mahdollistaa myös eriväristen toukkien samanaikaisen kokeilun. Hyvä yhdistelmä ahvenelle on ollut usein esim. punainen + valkoinen toukka. Heikommalla syönnillä näkee käytettävän joskus surviainen + kärpästoukka -yhdistelmää, josta voi siirtyä syönnin käynnistyttyä pelkkään kärpästoukkaan, joka on kestävämpi ja helpompi käsiteltäväkin.
Toukkien värivaihtoehdoista oli muuten aiemmin puhetta täällä:
http://www.kalassa.net/forum/viewtopic.php?t=9539